Hesarissa oli 30.7.2012 Jari Paavonheimon ja Pekka
Mykkäsen erinomainen artikkeli siitä miten meillä on kaikenlaisia
harhoja, kun elämme enemmän tai vähemmän ennakkoluulojamme ja arvostelevaa
asennettamme huomioimatta. Artikkelissa on monta totuuden siementä. Jäin
miettimään omia harhojani… Julkaisen artikkelin, jottei se häviä internetin syövereihin.
Korostukset ovat omiani.
Emme ole niin järkeviä
kuin luulemme. Teemme luonnostamme pinnallisia arvioita ja kehnoja päätöksiä.
Siinä on kuitenkin hyvätkin puolensa.
Oletko järkevä
ja perusteellisesti asioita pohdiskeleva ihminen vai kenties päätelmiä
lonkalta ammuskeleva hetken lapsi?
Testataanpa.
Loihdi eteesi näkymä
kuvitteellisesta Lindasta, joka on nuori, sinkku, sanavalmis, älykäs
kuin mikä ja huolissaan syrjinnästä sekä yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta.
Sitten oletkin
valmis vastaamaan kysymykseen, kumpi seuraavista on todennäköisempää:
1) Linda on pankkivirkailija, vai 2) Linda on feministisessä liikkeessä
vaikuttava pankkivirkailija.
Palataan vastaukseen
tuonnempana.
Ehkä ei juuri sinulle,
mutta monelle nykyihmiselle asiat tapahtuvat yhä useammin tässä ja
nyt, eikä laajempiin kokonaisuuksiin ole aikaa vilkuilla. Nopeuden kulttuurin keskellä vedetään
pikavauhtia johtopäätöksiä rajoittuneen todistusaineiston pohjalta
ja nähdään syy- ja seuraussuhteita sielläkin, missä niitä ei ole.
Kiireensä keskellä
tämän nykyihmisen on havaittu esimerkiksi tekevän itsekkäitä valintoja ja pinnallisia
arvioita sosiaalisista tilanteista sekä käyttävän seksististä
kieltä. Hän on monituisten tiedollisten harhojen – kuten liiallisen
itseluottamuksen tai asiantuntijoiden järkevältä kuulostavien puheiden
– vallassa.
Taloustieteen nobelisti,
psykologi Daniel Kahneman on kuvannut
ihmismielen harhataipumusta lyhenteellä WYSIATI: what you see is all there is eli se mitä näet on kaikki
mitä on.
Kahneman jakaa
mielen kahtia: automaattisesti ja
intuitiivisesti reagoivaan alueeseen sekä keskittyneeseen, itseä
kontrolloivaan tietoisuuden alueeseen. Etenkin toimiessaan automaattisen reagoinnin varassa ihmisen
käsitykset ovat alttiita tiedollisille harhoille.
Esimerkiksi kehystysharhassa
erilaiset tavat esittää sama asia aiheuttavat erilaisia tuntemuksia
vastaanottajassa.
Väite, että
"todennäköisyys olla hengissä kuukausi leikkauksen jälkeen on
90 prosenttia" on rauhoittavampi kuin väite "kuolleisuus
kuukauden sisällä leikkauksen jälkeen on 10 prosenttia".
Princetonin
eliittiyliopistossa vaikuttava israelilaisamerikkalainen Kahneman
on koostanut vuosikymmenien keskeiset tutkimuksensa ja pohdintansa
kirjaansa Thinking, Fast and Slow, jota on luettu ahkerasti etenkin Yhdysvalloissa.
Foreign Policy -lehti on listannut hänet sadan vaikutusvaltaisimman
globaalin ajattelijan joukkoon.
Kahnemanin ajattelua
tunteva psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen sanoo, että monet tiedolliset
harhat ovat ihmiselle itse asiassa huomattavan hyödyllisiä.
"Ne voivat suojata kielteiseltä todellisuudelta
ja auttavat näkemään positiivisia mahdollisuuksia. Aiemmin tutkimuksessa
oli esillä, että miten ihmeessä ihmiset selviävät harhojensa kanssa.
Nyt on huomattu, että niissä on paljon myönteistäkin."
Ojasen mielestä
intuitiota eli vaistonvaraista ymmärtämistä ei pidä väheksyä.
"Se on mainettaan parempi. Tunteet ohjaavat ihmistä asioissa,
joista ei järjen avulla pääse selville."
Harhoissa on silti
Ojasenkin mielestä usein kielteisiä piirteitä. "Esimerkiksi ihmissuhteissa liian vahva
luottamus omaan näkemyksen aiheuttaa ongelmia. Ihmiset ovat äärimmäisen
taitavia olemaan oikeassa."
"Ihmisellä
on myös enemmistöön kuulumisen harha. Jos käytän alkoholia, oletan
helposti, että kaikki muutkin käyttävät. Kaikki ikään kuin pyörii ympärilläni.
Jälkiviisausharha kukoistaa erityisesti politiikassa, mutta on
kaikille ominaista", sanoo Ojanen.
Kahnemanin tutkimukset
ovat kiinnostaneet taloudellisen myrskyn aikoina: millä ihmeen perusteilla
ihmiset tekevät vaikkapa sijoituspäätöksiään, kun asiantuntijoidenkaan
arvioihin ei voi luottaa?
BusinessWeek-talouslehti
huomautti Kahnemanin kirjaa arvioidessaan, että ihmiset vetävät
johtopäätöksiä – tai paremminkin hyppäävät johtopäätöksiinsä –
varsin kepoisin perustein.
Mielen vinouma
on, että pohtiessaan, onko Fordin osake järkevä sijoituskohde, se
syöttää asiaa liippaavaa, mutta ei kovinkaan relevanttia tietoa siitä,
pitääkö ihminen Fordin autoista.
"Riskien otto voi olla harhaista. Rationaalisuuden
korostaminenkin voi olla harha, koska silloin tunteiden merkitystä
ei oteta tarpeeksi huomioon. On myös havaittu, että informaation
määrän lisääntyessä ihmisten päätöksentekokyky heikkenee",
Ojanen sanoo.
Ojasen mielestä ihmiset lopulta uskovat, mitä
haluavat uskoa.
"Muuhun ajatukseen ei voi historiaa katsomalla tulla."
Hänen mukaansa
kielteisistä harhoista voi yrittää vapautua itsetuntemusta kehittämällä
ja lukemalla esimerkiksi psykologista kirjallisuutta. "Erilaiset
keskusteluryhmät voivat myös olla tärkeitä harhoista vapautumisessa."
Nopeuden kulttuurissa
on hyvä käyttää hitauden välineitä, keskittynyttä aktiivista ajattelua
ja monipuolista tiedonhankintaa, myös vastakkaisista näkökulmista.
Yön yli nukkumisen kansanperinnettä on syytä vaalia.
Kahneman ja hänen
edesmennyt kollegansa Amos Tversky testasivat teesejään artikkelin
alussa kuvatulla "Linda-kokeella", joka osoitti ajatteluprosesseihin
liittyviä kompastuskiviä.
Stanfordin huippuyliopiston
bisnesopiskelijoista 85 prosenttia piti todennäköisempänä sitä,
että Linda on feministi pankkivirkailija. Kävikö sinulle kuten
enemmistölle stanfordilaisista – unohditko kaikki todennäköisyyslaskennan
ja logiikan alkeetkin?
On tietenkin todennäköisempää,
että Linda on pankkivirkailija, koska myös kaikki feministipankkivirkailijat
ovat pankkivirkailijoita.
Väärin vastanneiden
enemmistö turvautui helppoon ja vaistonvaraiseen päättelyyn sen sijaan,
että olisi miettinyt asiaa keskittyneemmin ja viisaammin todennäköisyyslaskennan
kautta.
.:Arkisia ihmismielen harhoja:.
Arkielämän harhoja
ilmenee kaikkialla – vapaa-ajassa, työelämässä, mediassa. Tässä
seitsemän tavanomaista:
1. Vahvistusharhassa ihmiset etsivät
ja ovat taipuvaisia ottamaan vastaan informaatiota, joka tukee heidän
aikaisempia käsityksiään. Esitettyjä väitteitä hyväksytään kritiikittömästi
ja äärimmäisten ilmiöiden todennäköisyyttä liioitellaan.
2. Halo-efektissä on taipumus yleistää
henkilön jokin myönteiseksi koettu piirre kaikkeen mitä henkilö tekee.
Esimerkiksi nousukiidossa olevalta poliitikolta näyttää onnistuvan
kaikki.
3. Tavoitettavuusharhassa annetaan
liiaksi painoa viimeaikaisille, esillä olleilla tapahtumille. Yhdessä
tutkimuksessa vastaajia pyydettiin vertaamaan erilaisia kuolinsyitä.
He arvioivat esimerkiksi tornadojen olevan yhtä usein kuolinsyynä
kuin astman, vaikka jälkimmäiseen kuollaan 20 kertaa useammin. Vinoutumaa
selitetään aktiivisella viestimien seuraamisella.
4. Jälkiviisaus oli edesmenneen kirjailija
Veikko Huovisen mukaan paras ja imelin viisauden
laji. Siinäkin on kuitenkin vaaransa. Jälkiviisausharhassa ihminen
muistaa uuden tiedon valossa aikaisemman käsityksensä kuin olisi
koko ajan ollut sitä mieltä, vaikka käsitys olisi vaihtunut.
5. Asiantuntijaharha: Philip Tetlockin laajassa tutkimuksessa
kävi ilmi, että asiantuntijat eivät onnistuneet merkittävästi
maallikkoa paremmin ennustamaan kehityskulkuja aloilla, joihin he
olivat perehtyneet vuosikausien ajan.
6. Totuusharhassa usein toisteltu
asia muuttuu totuudeksi. "Varmin tapa saada ihmiset uskomaan
perättömyyksiin on jatkuva toisto, koska tuttuutta on vaikea erottaa
totuudesta. Autoritaariset instituutiot ja markkinoijat ovat aina
tienneet tämän", Kahneman kirjoittaa. Internet on tehokas toiston
työkalu.
7. Suunnitteluharhassa on taipumus
yliarvioida hyötyjä ja aliarvioida kustannuksia. Ilman tällaista
katteetonta optimismia moni hanke ei ehkä nytkähtäisi liikkeelle,
mutta huono puoli on, että päätöksentekijät saattavat joutua myöntämään
lisärahoitusta useaan otteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti