Kesän kunniaksi olemme liikkuneet hieman omia
kotinurkkia pidemmällä olemassa ja metsästämässä kokemuksia. Lievää pakkaamisburnouttia
on pukannut ja jokainen lähtö ei ole sujunut ihan ilman päänsärkyä.
Sitten kun on päässyt matkaan, niin miten kaikki onkaan
reissussa niin paljon yksinkertaisempaa? Kaikki turha karsiutuu ihan
automaattisesti pois. Elämä on helppoa ja jollain tapaa kevyttä. Mietin siis miksi?
No varmaan siksi, että:
No varmaan siksi, että:
Ò Mukana
ei ole paljon vaatteita. Niistä valitseminen on helppoa.
Ò Muuta
ruokaa ei ole kuin ne varatut eväät. Kasvissyöjälle on vähän ruokaa tarjolla
matkan varrella muutenkin.
Ò Ei
viitsi mennä ”turhaan” vessaan, ei ainakaan, jos nukkuu teltassa!
Ò Jos
nyt yleensä meikkaa, niin se tapahtuu autossa tai pikkupeilillä mökin pöydän
ääressä…
Ò Ei
ole tavanomaisia kotitöitä, kuten pyykkäystä.
Ò Suunnitelmat
on usein tehty etukäteen. Jos niistä poikkeaa, on usein valinnanvaraa vähemmän,
koska mukana olevat varusteet rajoittavat.
Ò Ei
ole mahdollista aina vastata heti puhelimeen tai tekstiviesteihin, sitten kun
ne muistaa, asia on jo usein vanhentunut. Kaikki järjestyy.
Ò Seura
on tullut valittua jo kotoa lähtiessä, sitä ei voi vaihtaa. Satunnaiset
kohtaamiset piristävät, mutta eivät jää riesaksi.
Ò Herätyskello
ei herätä ja kello ei muutenkaan aseta aikatauluja. Voi elää valon mukaan.
Ò Päivän
aikana eteen tulee mitä tulee ja sitten siitäkin voi päästää irti. Ja jatkaa
oloa.
entrance to peace by Black_jag, on Flickr |
Opettavaista, vai mitä? Kuulostaako tutulta nämä läsnäolon opit? Niin vaan reissussa olokin voi antaa oivalluksia. Ensi kerralla enemmän siitä miksi kotona tuntuu erilaiselta palatessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti