Kotiinpaluu.

Joitain tarinoita on takana, joissa ollaan oltu reissussa. Mitä sitten tapahtuu kun on kotiinpaluun aika? Sitä avaa kodin oven ja tunteet lyö yli. Kotiinpaluusta olen kirjoittanut ennen hieman eri yhteydessä, mutta tässä lisää konkretiaa.

Ajatuksissa on pyörinyt paljon se, miten koti tuntuu erilaiselta kun sinne palaa. Kaikki on kuitenkin täsmälleen samalla tavalla kuin ennen. Kaikki romut on siinä mihin ne on jätetty, eikä kukaan ole edes käynyt pesemässä ikkunoita. Koti tuntuu uudelta ja muuttuneelta. Mikä kumma siinä oikein on?

Asiaa pohtiessa jouduin ihan surffailemaa hetken, jos toisenkin ja päädyin mm. jo julkaisemaani opetustekstiin. Se opettaa, että ehkä se ei olekaan koti mikä on muuttunut, vaan minä itse. Jokainen kokemus kerää lisää sisäistä ”pääomaa” ja muuttaa ajatuksia, tunteita ja tapaa olla ja elää. Kerroksia ja jälkiä tarttuu mukaan ihan ilmaiseksi. Minulla on ajatus, että siksi koti tuntuu palatessa erilaiselta.

Risiera di San Sabba, an italian lager #2 by Chiara Marra, on Flickr

Opetustekstissä on näin:

When the mind exists undisturbed in the Way,

nothing in the world can offend,

and when a thing can no longer offend,

it ceases to exist in the old way.

~ Sengcan: Verses on the faith on mind

Havainnoimalla ja elämällä tietoisesti ja läsnäolevasti, keräämällä avoimesti kokemuksia, mielikin lakkaa ehkä olemasta vanhanlainen?