Kivellä on tungosta

  

Mökillä teen päivän istumiset ulkona rantakivellä, jota olen monesti mainostanut. Siellä on ollut vähän tungosta. Se ei kuitenkaan ole ehkä huono asia. Kaikesta voi oppia.

Sisilisko on rantakivellä usein juuri siinä kolossa, missä jalkojeni kuuluisi olla. Pelko käärmeestä ei ole ihan aiheeton. Häädimme lasten leikkeihin mukaan pyrkinyttä rantakäärmettä, ja juuri sinne kivelle veden rajasta se aina vaikuttaa menevän turvaan. Istumista häiritsevät kuitenkin ylivoimaisesti eniten paarmat. Voin kertoa, että ”Zen” on kaukana kun paarma istuu kädelle… Keskittyminen hieman harhailee sinne, tänne ja tuonne.

Sitten luin jo mainostamaani Flora Courtoisin ”Valaistuminen” kirjaa. Oivalsin, että niin sen pitääkin olla. Minun on pysyttävä valppaana, täysin hereillä harjoittaessani. Kirjan kirjoittaja on saanut alla olevan kuvauksen opettajaltaan Yasutani Roshilta.

”Shikantaza on kuin istuisi metsäaukean keskellä tietäen, että äärimmäinen vaara saattaa iskeä, mutta ei tiedä missä muodossa eikä mistä suunnasta se tulee.”

Flora tulkitsee tuota kohtaa näin:

” Roshi käytti tätä vertausta kuvatakseen zazenin korkeinta muotoa, valaistumisen itsensä harjoittamista.

Arvelen hänen kuvanneen zazenia näin, koska suurimman vaaran hetkellä jännite valppaimman tarkkaavaisuuden ja syvimmän hiljaisuuden välillä kiristyy äärimmilleen.

Kuvittelepa, että ollessasi syventyneenä lukemiseen kuulet yhtäkkiä läheltäsi karmean äänen. Se on vaarallinen ja outo, etkä osaa sanoa mistä suunnasta se kuului. Tulet silmänräpäyksessä täysin valppaaksi, olet täysin liikkumatta, hengityksesi on hiljaista ja eikä kehosi tuhlaa energiaa. Olet valmis toimimaan välittömästi.

Kymmenen minuuttia tällaista intensiivistä valppautta voi olla täysin uuvuttavaa, koska siinä yhdistyvät äärimmäinen jännitys sekä syvin mahdollinen sisäisen hiljaisuuden tila luoden lähes täydelliset olosuhteet, jotka saattavat avata meidät valaistumiselle.

Nyt kuvittele itsesi metsässä istujaksi. Jos silmäsi liikahtavat hetkeksikin vasemmalle, vaara voi iskeä oikealta. Silmänräpäyskin saattaa hajottaa täydellisen tarkkaavaisuutesi. Et liikauta yhtäkään lihasta. Kehosi on syvästi rento ja hiljaa ja samaan aikaan tasapainoisessa valmiustilassa. Se on maksimaalisen valmis havaitsemaan eikä tuhlaa energiaa liikkeisiin. Pienimpienkin silmänliikkeiden ja äänten hiljennyttyä ei ole aihetta ajatuksille tai sisäiselle dialogille.

Kaikki sisäinen häly on hiljentynyt. Nyt huomio ei ole kaventunut mihinkään kohteeseen. Se ei ole hajaantunut kuten unessa eikä häiriinny mistään sisäisestä hälystä. Se on vapaa etsimään todellista keskusta sisältä ja avautumaan ulos.

Havaitseminen on äärimmäisen avoin ja vastaanottavainen Olemiselle. Tässä liikkumattomassa havainnon kirkkaudessa jokainen tapahtuma sisältää ensiarvoista tietoa ja käsitellään täydellisesti. Tässä lähes täydellisen järjestyksen tilassa arvaamattomimmatkin ja ennakoimattomimmatkin tapahtumat otetaan vastaan ja ne sulautuvat täysin kokonaisuuteen.

Uskon, että oivalluksen mittaamaton hetki tulee, jos on tullakseen, juuri tässä tilassa, jossa huomio porautuu nollapisteeseen keskuksessa ja samaan aikaan avautuu reuna-alueen äärettömyydelle. ”

 ***

Jatkan siis kivellä istumista mitään tavoittelematta. Ehkä siellä joskus tulee tungoksessa olemaan tyhjää. Ja, ei, en pysty Shikantazaan edelleenkään kun hetkittäin. Lasken hengityksiä.