Metsään on helppo mennä. Suomessa metsä on lähellä kaikkia. Sellaista betoniviidakkoa ei olekaan, josta ei olisi lyhyt matka jonkinlaiseen metsään. Metsän koolla tai sillä millainen metsä on, ei ole niin väliä. Metsä on mielentila tai sielun maisema. Joka ei ole kokeillut ei tiedä. Siellä ei ole mitään ja silti siellä on kaikki. Oma tasapainoni vaatii kaiken tämän Samsaran vastapainoksi annoksen metsää, ihan joka viikko.
Metsään ei siis tarvitse matkustaa, eikä sinne menemiseen kulu aikaa. Sinne ei ole sisäänpääsymaksua, eikä pukeutumisvaatimuksia. Siellä ei tarvitse mitään erityisvarusteita. Metsässä voi olla muutaman minuutin kuuntelemassa hiljaisuutta tai sitten sinne voi leiriytyä vaikka viikoksi.
* * *
Katson ja kuuntelen. Haistankin.
Mitä tuttua ja mitä vierasta. Onko vaaraa?
Kotona. Silti vieraassa paikassa.
Metsä on aina tuttu.
Ja silti vieras.
* * *
Monelle lapselle en keksi mitään jännittävämpää kuin eväsretken. Lähes ilmaista huvia. Siitä jää pysyviä muistoja. Pienenä olen kulkenut isoäidin kanssa oman nykyisen kotimme lähimetsässä. Muistan sieltä hyvin eräätkin kalliot, kukat, joita mummi opetti tunnistamaan ja ne eväät. En usko, että edes kävimme siellä kovin montaa kertaa ollessani alle 10-vuotias. Lähivuosina olen kulkenut metsässä ja etsinyt tutut paikat. Niistä toivottavasti jää muistot omalle lapselleni.
.:Miten metsä rauhoittaa?:.
 |
| Metsämaisemia Repovedellä |
1. Metsässä on vähemmän aistivirikkeitä – se hiljaisuus
2. Metsässä on puhdasta – se raikkaus
3. Metsässä ei voi tehdä muuta kuin olla – se tasapainottava vaikutus
4. Metsässä on paljon ihmeteltävää ja havainnoitavaa avoimelle mielelle – se kauneus
5. Metsässä on kotoisaa – se turvallisuus
Siellä on siis kaikki mitä tarvitsen – ei mitään.
* * *
Mäntyjen latvat kaartuvat korkealla,
niiden liike on taukoamatonta.
Kuljen metsässä poluilla ja niiden välillä,
pilvillä ei ole kiire tänään minnekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti