Tutki. Uneksi. Löydä.

Uuden vuoden ajatuksia ei paljon ole. Minulla on, kuten aina tähän aikaan vuodesta, muutama ajatus siitä miten entisestään voisi yksinkertaistaa kaikkea. Saatan kirjoittaa niistä hieman myöhemmin. Uneksin, analysoin, mietin ja pohdin vielä hieman tulevaisuutta.

Suosittelen tekemään tilaa tulevalle kuten Sandy opastaa blogissaan: Vapaaksi mielen pyörteestä, tilaa tulevalle. 

Blogi tulee jatkumaan jonkinlaisella tahdilla. Opin edelleen paljon tästä kirjoittamisesta ja muutenkin harjoittaminen pysyy blogin avulla mielessä. Opiskeltavaa, mielenkiinnon kohteita, tutkittavaa ja keskusteltavaa on vaikka kuinka paljon. 

Lähde: HS 28.12.2013

Teen töitä ensi vuonnakin sen eteen, että elämä olisi yksinkertaista ja helppoa. Tietoisuustaidot auttavat siinä. Minulla on ajatus, että olen löytänyt... jotain. Tunnistan itselleni tärkeät asiat, osaan priorisoida niitä ja saan energiaa kun murehdin vähemmän. Pyrin vain olemaan kaiken kanssa tapahtui mitä tapahtui ja lisäämään elämään sellaista mistä pidän. 

Olen kiitollinen elämästä.

Aion jatkaa näin uutena vuotena 2014!

Twenty years from now you will be more disappointed by the things that you didn’t do than by the ones you did do. So throw off the bowlines. Sail away from the safe harbor. Catch the trade winds in your sails. Explore. Dream. Discover.

~Mark Twain

Tähän on hyvä päättää vuosi. Iloista vuodenvaidetta!

Pimeydessä vaellusta

Ei se päivä oikein pitkältä vielä tunnu. Kävin pikaisesti pyörällä pienen kanssa jumppasalilla aamusta lauantaina. Se ei oikein riitä ulkona oloksi, vaan päätin, että pienen päiväunilta herättyä mennään vielä ulkoilemaan. Pimeydessä, sateessa ja kurassa vaeltamisesta lapsen kanssa tuskin kukaan on vielä blogannut. Tämä on kertomus siitä miten se onnistui.

Uloslähtö on lomaviikolla aika vaikea ajatus… Ulkona sataa ihan koko ajan ja on tosi harmaata. Sänky ja sohva houkuttelevat paljon enemmän. Vaatii ihan hillitöntä kuria saada vaatteet itselle ja lapselle päälle ja lähteä pimeyteen.

Luin ruotsalaisesta Amelia lehdestä miten sen päätoimittaja saa itsensä harrastamaan liikuntaa. Se tapa on nimeltään robottikonsti. Toimittaja tekee päätöksen lähteä lenkille, eikä enää keskustele asiasta itsensä kanssa ennen kuin on juossut muutaman metrin. Vaikka kuinka tulee kilpailevia ajatuksia, mikään ei estä lähtöä. Ajatukset siitä, että on parempaa tekemistä tai ei ole kiva sää, saavat tulla ja mennä, mutta eivät johda mihinkään. Päätös on tehty ja lenkille lähdetään!

Samalla idealla päätin, että saan itseni pihalle lapsen kanssa. En keskustellut aiheesta itseni kanssa.

Ilta pimeni ihan odotetusti ennen kuin pieni heräsi päiväuniltaan. Hieman sain pääni sisällä toki kamppailla, kun pieni söi välipalaa, mutta pääsimme kuitenkin ulos!!!

Pihalla sytytimme muutaman kynttilän, lakaisimme vähän hiekkaa ja kuolleita lehtiä pois autokatoksesta. Sinne kun syttyy valo, niin se hieman auttaa siivoushommissa. Muuten ulkona ei kyllä yhtään mitään näe puuhailla.

Sitten testasimme taskulamput ja lähdimme pienelle kävelylle. Pieni piti lamppua heti päällä, vaikka katuvaloissa sitä ei olisi vielä tarvinnut. Olin pukenut pienelle heijastinliivin päälle, jotta harvakseltaan ohi ajaneet autot näkevät meidät kunnolla. Luitteko uutisia, että tapaturma-asemilla on tavallista enemmän jalankulkijoita hoidettavana? Ilmeisesti se heijastin on liian halpa henkivakuutus.

Pääsimme pienen kanssa lähimetsään ja taskulampuista oli oikeasti hyötyä. Sade oli liukastanut kalliot ja arvioin, että vallihautojen ylitys olisi hieman liian vaarallista pimeässä. Siksi päätimme pysytellä mutaisella pääpolulla ja palata samoja jälkiä takaisin.

Pieni kulki iloisena taskulampun kanssa ja valaisi puita ja puskia. Löysimme muutamasta puusta heijastimet, joita ilmeisesti on johonkin maanmittauksiin käytetty. Ne kiiluivat hienosti taskulampun valossa.

Kuljimme polulla ja juttelimme sateesta, taskulampuista, koirista, heijastimista ja ystävistä. Meillä ei ollut kiire minnekään, kiitos säänmukaisen vaatetuksen. Metsässä oli jännittävää ja lamppujen valokeilassa kaikki näytti vähän erilaiselta.

Aika säälittävää ulkoilua, mutta tulipahan paremman puutteessa tehtyä. Olen kiitollinen, että lähdimme. Hieman haasteellista on tämä ulkoilu tähän aikaan vuodesta.

Sunnuntaina olimme Suurpellon Angry Birds leikkipuistossa. Sielläkin oli pellon keskellä suhteellisen ankeaa, mutta ainakin pieni tykkäsi kiipeillä.

Oletko onnistunut vaeltelemaan pimeydessä lähipäivinä?

Tarkkaavaisuutta, pyydän!

Tietoisena elämisen vaikeudesta

Silloin tällöin netistä lukee ihailevia kirjoituksia ihmisistä, jotka ovat täydellisesti läsnä. Heidän läsnäolonsa on ”sataprosenttista”, eikä usein kertomusten mukaan häiriinny koskaan pois läsnäolosta. Ajattelin kertoa tänään, miten vaikeaksi itse koen edes seitsemän minuutin ”täydellisen” läsnäolon.

Kiitos lauhan syksyn, olen edelleen pyöräillyt joka viikko muutaman kerran jotain pikkumatkoja. Pieni kaatosade välillä haittaa, mutta ilokseni opin pyöräillessä taas läsnäoloa.

Ei se sade vielä mitään, mutta se rakkine. Pyörästä on mennyt etujarru rikki. Se niittaa kiinni, jos sitä käyttää. Näin ollen on muistettava, että jarruttaa vaan takajarrulla. Ihan joka tilanteessa sen on oltava automaattista. Jos ei muista, niin sitten saa pysähtyä irrottamaan kiinni niitannutta jarrupalaa kädellä. Eteenpäin ei muuten pääse, tai ainakin meno on kovin tahmaista. Ja pysähtymistä en ole laskenut matka-aikaan, koska olen aina myöhässä joka tapauksessa.

Life is like riding a bicycle. To keep your balance you must keep moving ~ Albert Einstein
 by puthoOr photOgraphy, on Flickr

Jarrun käytön vaikeudesta päästään siihen miten vaikeaa on elää ja olla tietoisena koko ajan. Vaikka kuinka hoen itselleni kotiportilta lähtien, jarruta vain etujarrulla, jarruta vain etujarrulla, niin ei mene montaa kilometriä kun saan irrotella jarrupalaa. En muista. En keskity. Mielessä on sata muuta asiaa tai pelästyn liian läheltä ohittavaa autoa. En ole läsnä pyöräillessäni.

Täydellisen tietoisena kaikista teoistaan on hyvin hyvin vaikea elää. Minulla on paljon, paljon opeteltavaa.

Kertaakaan en nimittäin ole päässyt töihin tai salille, jonne matka kestää sen seitsemän minuuttia, ilman, että olisin jarruja kesken matkan rukannut. 

Jatkan harjoittelemista.

Lue myös muita pyöräilyjuttuja:

Vaihda oikein.

Aamumetsä

Pyörä pyörimään

Vinkkejä

Alkaa jälleen olla se aika vuodesta jolloin tehdään hyviä päätöksiä muuttaa elämä paremmaksi. Ehkä siksi löysit tiesi tähän blogiinikin? Lämpimästi tervetuloa tänne!

Tässä kootusti vinkkejä tietoisempaan ja läsnä olevampaan elämään:

Uudenvuodenlupaus?

Miksi Mindfulness?

Miten aloittaa?!

Ei ikinä aikaa

Missä mun avaimet on?

Vapaudu tapojesi vallasta

Harjoituksia levottomalle mielelle

Aloita istuminen

Miten mindfulness muuttaa?

 

Pidetään kuitenkin järki päässä. Lisää stressiä ei ole tarkoitus harjoittamisella aiheuttaa ja toisekseen tavat kestävät aikaa, että ne muodostuvat pysyviksi. Varaa ja anna itsellesi 2-3 kuukautta aikaa ja paljon armoa.

”Luonto on kuitenkin Zen. Sen nirvana on optimi, ei maksimi.”

~ Kirjasta nautitaan raakana.

Pysy tällä kanavalla!

Tänään kuuntelen hiljaisuutta

Hiljaisuus
on äänistä ylivoimaisesti paras

Hiljaisuutta ei ole olemassa
ja siksi me emme
tule toimeen ilman sitä

Ilman hiljaisuutta
ei kuule
sitä ainoaa ääntä
jota on syytä kuunnella:
hiljaisuutta

Se kertoo mitä tehdä ja minne mennä
ja miksi
ja mitä muuta me emme
janoa täällä kuulla

Milloinkaan emme kuule toisiamme
niin hyvin
kuin hitaina hiljaisina iltoina
kun istumme pitkään kaksin
ja kuuntelemme hiljaisuutta.

~ Tommy Tabermann

 

Happy Valentine Day by ArloMagicMan, on Flickr

Juhlamielellä

Joulu on pian jo ovella

painaa stressi povella

Kampsu huutaa kiire, kiire

Joulua varten kuusi kaada

kaikkea on pakko saada

ruuat osta, laita, lahjat hanki ja paperiin kääri

kiire, kiire, kaikki hääri

Muumit ihmeissään kuusen ostaa

lahjat ja ruuat sisälle nostaa

valmiiksi laatikot laittaa

pikkumönkiäisille ruuat kyllä maittaa

kuusi on koristettu

piha somistettu

nyt voi joulu tulla

ja juhlamielellä olla

week one: light by Jack Fussell, on Flickr

Raukeina he pieluksille pään painavat,

ja kevääseen levollisna uinuvat

talviunilla kevään tuloon asti,

kunnes Nuuskamuikkusen sulosävelmät heidät herättää

~ Tove Jansson: Näkymätön lapsi

Joulufiilistelyä

  

En ole paljon bloggaamaan kerinnyt. Maailma tuli töissä valmiiksi ajoissa, mutta oman elämän jouluvalmisteluita on joutunut priorisoimaan bloggaamisen edelle. Ei se käy laatuun. Tässä muutama fiilis ja fiiliskuva.

Kävimme perinteisellä Porvoon jouluretkellä viime viikonloppuna.

 

Siellä oli hetken aikaa vähän lunta.

Ilman lunta on nyt elettävä. Tässä kuvassa koristeiden taustalla viheriöi nurmikko.

Kodin siivous on melkein tehty, kiitos puolisoni. Tänään tosin odotin, että pöytien ja tasojen pyyhkimiseen olisi tullut riittävän valoisaa. Ei tullut. Se homma on vielä jäljellä. Kotona on koristeet esillä ja jouluradio soi taukoamatta.

Arvaatko mikä on jouluni "teemamuoto"?

Ovikoriste Porvoossa.

Kaikki joululahjat on paketeissaan, muutama pitää vielä toimittaa. Jouluruuat on suunniteltu, raaka-aineet hankittu ja niitä valmistellaan monessa keittiössä.

Pakuriglögi kiehuu.

Lähden lepäilemään viimeisiä virityksiä varten. Nauttikaa valmisteluistanne!

Hiljaisuus: Luonto ja terveys

Näin joulun hiljentymisen alla on paikallaan julkaista hiljaisuudesta vielä yksi teksti.


Nopein tie hiljaisuuteen on mennä metsään. Kaarina Davis kirjoitti, että Suomessa oikein kartoitetaan paikkoja, joissa ei kuulu varttiin mitään ihmisen tuottamaa ääntä. Puolestani nämä paikat tulisi rauhoittaa ja suojella. Niille on valtava tarve energian tankkauspaikkoina ja ihmisen kiireen tyynnyttäjinä. Minulla on ajatus, että hiljaisuus on tärkeintä mitä hyvinvointimme eteen voimme vaalia.

Jo aiemmin siteeraamassani Hesarin artikkelissa tietoisesta kuuntelusta kerrotaan myös näin:

Kuuntelu terävöittää koko olemuksen, Kankkunen huomauttaa. Hän kuvailee erästä kesäistä kuuntelukävelyä. Vaikka tarkoitus oli ollut keskittyä vain kuunteluun, tuntuivat samalla kaikki muutkin aistit avautuvan ja voimistuvan.
"Tunsin vahvasti olevani olemassa. Muistan metsän tuoksut, lehtien kahinan, kesäisen ilman ihollani, värit ja koko vehmaan näkymän."

Kuuntelun avulla voi päästä syvälle havainnoimiseen ja olemiseen. Luonto auttaa tässä. Tutkimuksen mukaan:

Suomalaisilla hiljaisuuden kokemus liittyy hyvin usein luonnonrauhaan ja luonnon äänimaisemaan. Ei kuulu ihmisten ääniä, vaan esimerkiksi veden liplatusta, meren aaltojen kohinaa, metsän huminaa tai luonnon pieniä ääniä, kuvailee hiljaisuutta tutkiva Outi Ampuja Aalto-yliopistosta.

Suomalaisten mielikuvat hiljaisuudesta eivät siis ole täysin äänettömiä, vaan niihin liittyy pieniä ääniä, kuten kuinka lumi tippuu puusta tai lehti kahisee tuulessa. Itse asiassa aivan täydellinen hiljaisuus on mahdotonta saavuttaa elävien kirjoissa.

Glowing Deers! by VinothChandar, on Flickr

Samassa tutkimuksessa todetaan, että hiljaisuus on tärkeää hyvinvoinnille.

On havaittu, että meluisa äänimaisema herättää ihmisen evoluution aikana kehittyneet, tahdosta riippumattomat reagointitavat. Melu koetaan stressaavana, jolloin elimistö reagoi sen mukaisesti: stressihormonitaso kohoaa ja keho siirtyy ikivanhaan taistele tai pakene -tilaan.

Tutkimuksissa vastaajat mainitsivat myös spontaanisti sen, että mahdollisuudessa kokea hiljaisuutta arkipäivässä on heille terveydellisiä vaikutuksia, vaikka tätä ei olisi suoraan kysyttykään. Kun koehenkilö pääsee elvyttävään ympäristöön, kuten rauhalliseen puistoon, on todettu, että hänen verenpaineensa laskee jo 5–7 minuutin kuluttua.

Ylen vanhan artikkelin mukaan melu voi viedä yöunet, kuulon, mielenrauhan tai jopa mielenterveyden, mutta jatkuva altistuminen koville äänille voi viedä jopa hengen. Kovassa melussa sitä kapseloituu sisäänpäin, kommunikaatio heikentyy ja vuorovaikutus ympäristön kanssa on vaikeampaa.

Maailman terveysjärjestö WHO:n tutkimukset paljastavat, että jatkuva melu on syynä jopa satojen tuhansien ihmisten sydänkuolemiin maailmassa vuosittain. Vuosikymmeniä jatkuessaan melusaaste aiheuttaa pitkäkestoista stressiä. Tämä taas aikaansaa terveydentilan muutoksia, joka voi johtaa korkeaan verenpaineeseen, immuniteettiongelmiin tai sydänkohtaukseen.

Koska siis hälinä ja melu nostavat verenpainetta, aiheuttavat stressiä ja saavat meidät vihaisiksi ja aggressiivisiksi, meidän tulisi vaalia hiljaisuutta. Jokainen on yrittänyt joskus keskittyä meluisassa ympäristössä ja tietää, ettei se ole niin helppoa. Se saa hiljaisuuden tuntumaan luksukselta!



.:Hiljaisuuden määritelmä:.

Otetaan tähän kirjoituksen loppuun vielä määritelmä.

Wikipedian mukaan hiljaisuus on kuultujen äänten puuttumista tai hyvin matalien äänien esiintymistä. Toisaalta taas hiljaisuus voi merkitä sitä, ettei kukaan sano mitään, tai ei kuulu musiikkia tai yleensäkään mitään taustamelua. Hiljaisuus voi olla tosin osa kommunikointia, silloin ei-puhuttu kieli, ilmeet ja eleet pääsevät huomion keskipisteeseen. Toisinaan hiljaisuudella puheessa korostetaan, osoitetaan tietämättömyyttä tai annetaan tulkinnan mahdollisuus. Erilaisissa kulttuuriin kuuluvissa rituaaleissa voi olla iso merkitys hiljaisuudella, mutta se voi olla negatiivista tai positiivista.

Lue myös: 

Hiljaisuus: Liian hiljaista?

Hiljaisuus: Helikopteri

Hiljaisuus: tietoinen kuuntelu

Hiljaisuus: portti sieluun?

Hetkeään ei voi valita

Energiasta

Jos et ole sattunut huomaamaan, alkaa vuoden pimein aika olla ohi. Jos ihan tarkkoja ollaan se taitehetki koittaa tänä vuonna 21. joulukuuta klo 19:11. Viikon päästä on siis jo talvipäivänseisaus ja siitä alkaa päivä pidentyä. Jippii!

Tänä pimeänä aikana olen paljon pohtinut energiaa ja sen määrää. Tässä ote aiheesta Robin Sharman kirjasta Munkki joka myi Ferrarinsa.

Kirjassa pitkän tovin munkkien kanssa viettänyt mies kertoo elämän tosiasioita ystävälleen. Heidän juttunsa oli tässä vaiheessa kestänyt jo pitkään.

En tuntenut itseäni lainkaan väsyneeksi. Kun kerroin sen Julianille, hän hymyili jälleen. ”Olet taas oppinut yhden valaistuneen elämän periaatteen. Väsymys on suurimmaksi osaksi mielen luomaa. Väsymyksen valtaan joutuvat ihmiset, joiden elämästä puuttuu suunta, ja joilla ei ole unelmia.

Väsymyksesi oli siis pelkkää mielen tuotosta, paha tapa, jonka mielesi on kehittänyt eräänlaiseksi kainalosauvaksi paetakseen ikävystyttäviä tehtäviä. Tänä iltana olet mitä ilmeisimmin lumoutunut kertomastani ja innokas kuulemaan minulle paljastetut viisaudet.

Mielenkiinto ja asiaan keskittyminen antavat sinulle energiaa. Tänä iltana mielesi ei ole vaellellut menneisyydessä eikä tulevaisuudessa. Se on keskittynyt tiukasti nykyhetkeen ja keskusteluumme, jos otat tavaksesi ohjata mielesi keskittymään käsillä olevaan hetkeen, sinulla tulee aina olemaan rajattomasti energiaa kellonajasta riippumatta.

Energy 2011 - Mainstage (PLAY) by Scamelot, on Flickr

Ps. Yksi käytännön asia: Muista D-vitamiini! Minulla on ajatus, että sen riittävä määrä veressä auttaa kestämään pimeyttä.

Tönkkösuolatut jalat

Iltana eräänä istuin pientä nukuttaessani niin kuinminulla on nykyään tapana. En tiedä kauan aikaa meni, varmaan reilusti yli puoli tuntia. Pyrin olemaan katsomatta kelloa ihan tietoisesti. Arvioin ajan ihan summassa ja mielestäni istun tarpeeksi.

Istumisen päätteeksi, ajattelin pienen nukahtaneen ja nousin ylös. Olin tuntenut jalkani tosi puutuneiksi, mutta koska kaikki mielitekojen vastustaminen vaan kasvattaa tahdonvoimaa, jatkoin istumista. Jalkoihin sattuu, mutta mitä sitten, sen kanssa on istuttava.

Jos sitä paitsi rehellisiä ollaan, niin korvien väliin sattuu paljon enemmän. Mitä sitten, ei silläkään ole mitään väliä.

Joka tapauksessa kun sitten sain könyttyä ylös ja pääsin seisomaan, en tuntenut jalkoja lainkaan. Aika jännä tunne. Ennen nyt on aina jonkin verran ollut tuntoa. Minua alkoi naurattaa ja olin melko hysteerinen, koska ei auttanut vaikka jalkoja kuinka siirsi. Puutumus vaan jatkui.

Yritin pysyä pystyssä aika huonolla menestyksellä ja pienikin heräsi keskellä huonetta horjuessani ja lattiaa tampatessani. Pääsin onneksi takaisin tyynylleni ja sain istua vielä hetken odottaessani pienen nukahtavan uudelleen. Nyt tiedän, miksi nousemisesta aina varoitetaan. Olen näköjään istunut tarpeeksi oppiakseni sen miltä täysin tönköt jalat tuntuu. Ei miltään. Mutta ainakin opin hetken odottamaan ennen kuin lähden liikkeelle.

Santa Claus brought me this by 'Ajnagraphy', on Flickr

.:Haittaako jalkojen puutuminen?:.

Kaiken voi Googlata, ja päädyin etsimään tietoa, siitä, että haittaako jos ja kun jalat tuppaa puutumaan. Tieteen Kuvalehti osasi valistaa seuraavasti:

Raaja tai muu kehon osa puutuu, kun hermot lamaantuvat niin, että ärsykkeet eivät kulje kehosta aivoihin tai päinvastoin. Puutumisen syynä on yleensä hermojen puristus- tai pinnetila. Se voi johtua hermon kulkuradan ahtautumisesta tai puristuksesta esimerkiksi nukkuessa.

Puutuminen on yleensä harmiton vaiva, joka poistuu, kun ihminen vaihtaa asentoa tai liikuttelee raajaa, jotta lihakset rentoutuvat tai hermo pääsee pinteestä. Tällöin tuntuva pistely johtuu siitä, että kaikki hermot eivät elvy yhtä nopeasti.

Lähde: Tieteen kuvalehti

Kuka, mitä, häh?

Lue myös: Hallitsijan kolme kysymystä

Heti! Nyt!

Täydellinen joulu?

  

Voihan joulustressi. Joulukortit, itse tehdyt ruokalahjat, ulkomaan paketit, ruokalista, kauppalista, ulko-oven kranssi, joulukuusi vai ei joulukuusta, pienen joululahjat kaikilta eri ihmisiltä… Se on sesonki taas! Kaikkialla on jouluvalmistelut tapetilla.  Mikä on sinun ideasi joulusta?

Kuulin radiosta, että joulun ei tarvitse olla täydellinen. Pysähdy miettimään tätä hetkeksi.

Tarvitseeko kaikkien kaappien olla raivattu ja lamppujen pesty? Onko pakko vierailla tädin luona? Olenko huono ihminen, jos en jaksa katsella jokaista sukulaista? Haittaako se oikeasti, että kynttilät on käyriä? Pitääkö olla tämän vuoden trendikäs huonekuusi joulukuusena? Montako hyasinttia aiot ostaa? Onko se maailman suurin asia, jos enkelikellon enkelit kulkee perse edellä? Mikä olisi paras tapaninpäivän keittolounas?

Hössötystä, suunnitelmia ja kiirettä, onko siihen oikeasti aihetta?

Kuka arvostelee onko joulusi täydellinen? Sinä itse vai äitisi? Katsoitko Kodin kuvalehdestä millaista joulun pitäisi olla? Haittaako se, että on kiire tai jotain jää tekemättä?

candy cane cookies by chotda, on Flickr

Just. Kaikki nämä ovat vain ajatuksia. Joulun kaavoihinkin kangistuu, niitä voisi tuulettaa. Joskus sitä on vaan niin väsynyt, että ei jaksa edes joulua viettää. Tai olisi kiva vaan olla kotona ihan rauhassa ilman kiirettä.

Ehkä sinulle tulee jpla paha mieli perusydinperhejoulumallista kaikkine valmisteluineen. Marja Leenalla oli hyviä pointteja männä viikolla. Joulu saa olla pienikin. Ihan samalla tavalla joulumieli tulee, vaikka olisi yksin tai ei saisi perhettään syystä tai toisesta ympärilleen. Ystävien kanssa baarissa juhlittu joulu on ihan yhtä hyvä valinta kuin mikä tahansa muu tapa viettää talven juhlaa.

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, että jokainen voisi pysähtyä miettimään mitä joululta haluaa. Sitten noudattaa vaan yksinkertaisia ohjeita, joilla joulustressille tulee loppu:

1.   Mitä sinä haluat?
2.    Tee niin.
3.    Pysy siinä.

Joulun vietossa kannattaa tehdä yhtä tietoisia valintoja kuin muutenkin elämässä. Valitsen itse miten paljon hössötän ja teen jouluvalmisteluja. Mutta ei, en ole mikään paras puhuja. En tiedä vielä missä ja miten joulun viettäisi, jotta se olisi rauhaisin ja parasta kaikille osapuolille. En osaa vielä elää niin kuin opetan. Opettelen.

Lue muita edellisiä joulujuttuja:

Joulutarina

Onko Mindfulness buumista joulun hallinnassa apua?...

Joulu. Voi sentään.

Hidastaa

Miten vietät joulua?

Joulumieli

Olla.

Istumisesta ja nukuttamisesta

Istun edelleen lasta nukuttaessa tyynylläni tuijottamassa seinää. Meditaationi, istumiseni, on siksi aina illalla, mitä nyt toisinaan viikonloppuna päivällä tulee istuttua. Siinä menee kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Näin on kätevintä nyt.

Pieni nukkuu nykyään omassa sängyssä, omassa huoneessa. Nukahtamisen aikana on erityisen tärkeää, että hän ei jää yksin. Äidin sydäntä särkee, kun pieni varmistaa, että ethän laita ovea lukkoon. Ikinä ei ole laitettu. En yhtään tiedä mistä pieni on saanut sen päähänsä.

Luemme ensin kaksi iltasatukirjaa. Pieni saa valita ne. Sitten peittelen pienen. Kysyn aina, että laitetaanko pakettiin? Aina pieni ei halua. Minulla on ajatus, että paketoiminen on turvallisen tuntuista. Mutta aina pieni ei halua.

Sammutan valot ja hilaan takamukseni tyynylle. Ristin jalat. Yritän muistaa vaihtaa välillä toisen jalan alle ja toisen päälle. Lyhyen hetken kykenen pitämään jalat puolilootuksessa. Pieni vaihtaa asentoa ja tuhisee. Jutteluyritykset torppaan sillä, että äiti istuu ja haluaa, että on hiljaista.

Pieni ei osaa edes ajatella, että siinä on outoa, että äiti istuu tuijottamassa seinää. Toisaalta pieni ei tiedä sen olevan ”hienoa meditaatiota”. Tämän haluan opettaa pienellekin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, eikä hienoa, eikä outoa. Istuminen vain on osa elämää, ei yhtään mitään muuta.

Toki tunnen miten jalkani venyvät, mahani vapautuu ja pullistuu, sekä pulputtaa iloisesti ollessaan hyvässä asennossa. Selkäni suoristuu ja niskani rentoutuu. Hyvä niin. Toisaalta taas välillä sattuu yläselkään ja jalat puutuvat ihan tönköiksi. Sitä paitsi alaselkä ei aina lopetettuani tunnu kovin vetreältä. Se on heikoin kohtani tällä hetkellä.

Paitsi, että mieli on vielä heikompi. Palaan koko ajan takaisin hengityksen laskemiseen, ajatukset ovat aina muualla. Keskityn ja palaan harharetkiltä tähän pimeään huoneeseen pienen viereen. Se on maailman tärkein paikka tässä ja nyt. Palaan sata kertaa. Palaan palaamasta päästyäni.

Jollain keskustelupalstalla oli juttua siitä, että miten aivot ovat ”meditoidessa” samalla aallon pituudella kun nukkuessa. No, ilmankos pieni nukahtaa yleensä kanssani hieman nopeammin kuin puolisoni kanssa! Aikuisten oikeasti se on ihan sama – useimmiten voin olla tyytyväinen noin puolen tunnin istumiseeni. Se on elämääni nyt.

Annetaan valon loistaa

Kuulin lapsena vaarin sotajuttuja aika paljon. En muista, että ne olisivat pelottaneet. Sotamiehet peittivät omat traumansa aika hyvin. Jutut olivat tosi humoristisia ja niitä kertoessa naurettiin paljon. Vaarini kuoli jo ollessani 8-vuotias ja sen jälkeen isoäitini ja äitini ovat pitäneet jutut mielessäni.

Muistan hyvin jo pienestä saakka sen tulleen selväksi, että itsenäisyydestämme on näitä sotamiehiä kiittäminen. Moneen vuoteen en ymmärtänyt mitään sen merkityksestä, mutta olin miehistä ylpeä. Sittemmin olen oppinut paljon maailmasta ja käynyt paikoissa, joissa itsenäisyys ei ole päivän selvää. Kiitollisuus on tähän kuuluva vahva tunne.

Siniristilippu 2 by hugovk, on Flickr

Anna Valosi loistaa, niin Suomen itsenäisyyden kuin eilen edesmenneen Nelson Mandelankin kunniaksi.

Ei ole mitään valaistunutta siinä, että kutistat itsesi, jotta

muut eivät tuntisi oloaan epävarmaksi sinun seurassasi.

Me synnyimme ilmentämään valoa, joka asuu meissä kaikissa.

Se ei ole vain joissakin meistä: se on jokaisessa.

Ja kun me annamme valomme loistaa, me tietämättämme

annamme muille luvan tehdä samoin.

Kun me itse vapaudumme pelostamme, meidän läsnäolomme

automaattisesti vapauttaa myös muut.

~ Nelson Mandela, virkaanastujaispuhe, 1994