Luen
ja tutkin kaikenlaista mitä käsiini saan ja netistä löydän. Aina välillä
törmään asioihin joita kaltaiseni järki-ihminen ei pysty ymmärtämään. Enkelit
ovat yksi tällainen aihe ja olen yleensä jättänyt ne vähemmälle huomiolle.
Isabel Losadan Pitkä tie valaistumiseen – kirjasta opin
myös vihdoin, miten suhtautua enkeleiden näkemiseen ja enkeleihin yleensä. Jo aiemmin käsittelemässäni kirjassa hän kertoo kauniilla rannalla tapahtuvasta
enkelikurssista. Sen aikana oleskellaan paljon luonnossa ja annetaan sen puhua
puolestaan.
 |
| star angel by AlicePopkorn, on Flickr |
Isabel ja hänen kumppaninsa pohtivat kirjassa aihetta ja
miettivät miten suhtautua luontoon ja kurssin vetäjään.
…
»Luonnossa
koen aina tiettyjä tuntemuksia; ehkä ne ovat niitä yliaaltoja joista täällä oli
puhetta. Joka tapauksessa ne saavat minut aina liikuttumaan, ja sen jälkeen on
aina parempi olo. Ballaglass Glen ja sen ranta…ne tuntuvat minusta kodilta.»
»Jos
ihmisellä on kyky kunnioittaa ja ihmetellä, ketä se liikuttaa jos hän uskoo
enkeleihin?»
…
Niin, mitä sitten? Enkeleihin uskominen ei ole pois
minulta. Ei minun tarvitse tietää onko niitä olemassa vai ei. Kaikki ei ole
sitä miltä näyttää. En usko, että kaiken voi selittää. Luonnossa on niin paljon
ihmeellisiä asioita, että ei niitä järjellä voi ymmärtää. Hyvä esimerkki on spiraali,
josta Runotalon Sari kirjoitti.
Ihmettely, aloittelijan mieli on avain tarkkaan
havainnointiin ja läsnäoloon. Näin aion suhtautua myös enkeleihin jatkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti