Zeniä I: Zazenia elämässä selviämiseksi

Luin jo jokin aikaa sitten Brad Warnerin kolmannen kirjan, Zeniä karmalla ja suklaakastikkeella. Sen alaotsikko on: Seksistä, kuolemasta, avioerosta ja todellisen zenin etsinnästä. Jotta sen tärkeimmät kohdat eivät unohdu, tässä otteita ajatuksista.

.:Valaistumisen harhasta:.

Brad haluaa kirjassa tuoda esiin joitakin olemassa olevia vedätyksiä ja ajatuksia siitä, mitä USAssa kutsutaan ”buddhalaisuudeksi”. Yksi pahimmista on hänen mielestään ajatus siitä, että ihmisen valaistumista voidaan nopeuttaa.

Valaistumisen vertaaminen lihaksikkaan vartalon hankkimiseen toimisi paremmin. Nykyään on tasan yhtä hidasta saada samanlainen kroppa kuin Arnoldilla Terminaattorissa kuin tuhat vuotta sitten. Tietyt asiat eivät muutu mihinkään.

Ikävän moni kaupustelee välittömän valaistumisen reseptejä. Moni onnistuu syöttämään ihmisille pajunköyttään, koska kenshoa ja satoria - siis valaistumista – ymmärretään niin huonosti. Valaistumisen selittäminen ei ole helppoa.

Dawn of Eternity 2 by Waiting For The Word, on Flickr

.:Mitä valaistuminen sitten on?:.

Dogenin perimyslinjassa puhutaan kahdenlaisesta valaistumisesta.

1. Dogen tunnetusti sanoi, että zazen on valaistuminen itsessään. Zazenin harjoittaminen tyynyllä istuen on Varsinaista valaistunutta toimintaa – samaa, jota Buddha teki. valaistuinen ei siis ollut Doegenille jokin kokemus, jonka voi saada. Se oli toimintaa.

Zazenin harjoittaminen on käsitteiden saavuttamattomissa. On aivan sama, mitä ajattelet. On aivan sama, mitä tunnet. On aivan sama, rakastatko vai vihaatko sitä. On aivan sama vaikka ajattelisit, että harjoitat sitä väärin, tuhlaat aikaasi tai olet mielestäsi tosi siisti ja ”zen”.

Harjoitus itsessään murtaa kaikki yritykset hallita sitä. Eräässä tarinassa zenmestari tapaa kiertelevän munkin, joka sanoo: ”Jos kirkas mieli tulee, anna sen tulla. Jos utuinen mieli tulee, anna sen tulla.” Zenmestari tarraa munkkiin kinni ja huutaa: ”Entä ellei tule kumpikaan?” Munkki vastaa: ”Kulin, että Anttilassa on alusvaatteet tarjouksessa” ja kävelee tiehensä. Mestari sanoo tyytyväisenä: ”Ajattelinkin, ettei hän ollut mikään tavallinen munkki!”

2. On toisenlaistakin valaistumista. Kun zazenia on harjoittanut vuosikausia, alkaa pieniä ymmärryksen murusia kerääntyä. Jossain vaiheessa nämä muruset alkavat yhdistyä. Vähitellen aikaa muodostua tietynlainen intuitiivinen tietämys. Jossain vaiheessa tämä prosessi saavuttaa eräänlaisen kynnyksen, ja saattaa koittaa hetki, jolloin kaikki näyttää muuttuvan, tai monia tällaisia hetkiä. Tai sitten ei yhtään, pelkästään tunne, että jokin on muuttunut.

.:Mitä sitten?:.

Kummankaanlaisen kokemuksen saavuttaminen ei tarkoita, että kaikki korjautuu ikuisiksi ajoiksi. Silti täytyy elää ja selviytyä samasta häslingistä kuin ennenkin. Saavutat vain paremman käsityksen siitä, mitä elämä on ja mitä sinun on selvitettävä. Se ei tarkoita, että tekisit aina sen, mitä pitäisi. Valaistumista on harjoiteltava. Toisen tyyppistä valaistumista on mahdotonta saavuttaa ilman vuosikausien harjoittelua.

Mutta on pakko pärjätä juttujen kanssa joiden kanssa on pakko pärjätä, kunnes ei pysty pärjäämään enää minkään kanssa. Mutta olen iloinen, että olen tehnyt harjoitustani ja saanut sen suomaa näkemystä tämän kaltaisiin juttuihin, koska se auttaa, oikeasti auttaa.

Ikinä ei tiedä, mitä elämä heittää eteen. Kun jotain isoa tapahtuu, kuten esimerkiksi äidin kuolema, ei todellakaan tiedä, kuinka tulee reagoimaan. Tämän takia zentyypit tekevät zazenia.

Ps. Muista myös Bradin kirjasta Hardcore Zen tekemäni postaukset.