Kesäeloa!

Sissös, että on joka paikka kipeä spinningmaratonin, melontakurssin ja kuorikkeen kärräämisen jäljiltä. Mutta silti ei auta valittaa, puutarhatöitä on tehtävä, koska kesä on tullut! Olen viikonlopun jäljiltä haavoilla ja mustelmilla. Naapurin orapihlajat – minä 6-0…

Pihalla riittää puuhasteltavaa. Talven jäljiltä on kuollutta kasvustoa korjattu pois. Kuivia oksia olisi vielä kyllä jonkin verran jäljellä siivottavaksi.

Kompostit leviteltiin ja niiden annettiin muhia kasvimaan perustuksiksi jokin viikko sitten. Viime viikonloppuna kylvin ensimmäiset rivit. Muutama herneenverso, salaatteja, pari pinaattilajiketta ja retiisit ovat jo itäneet. Tilliä taitaa olla turha viljellä, se vaan ei onnistu. Kokeilen taas, mutta tulos on varmaan sama kuin edellisinä kesinä, että kerran saadaan perunan päälle. Persiljan tiedän olevan hidas itämään ja sitä saa odottaa. Kylvin jo vähän lisää samoja lajikkeita, koska en malta odottaa.

Terassille hain vähän yrttejä taimina ja istutin äidiltä saamani tomaatintaimet. Muu terassiviljelys saa odottaa sitä, että saisin tehtyä vanhasta kuormalavasta viljelyslaatikon. Muutamana viime vuonna hieman varjoisa kasvimaamme ei ole tuottanut juuri mitään ja siksi tänä vuonna aion panostaa enemmän terassilla viljelyyn. Se kun on tosi lämmin ja aurinkoinen suurimman osan päivää.

Ensimmäinen puu kukki jo pihallamme ja monessa pensaassa on jo kukkien nuppuja. Ihanaa!

Kymmenen kuution verran kuorikatetta ei levity ihan itsestään. Siinä varmaan riittää vielä hetkeksi käärrämistä ja levittämistä. Homma on kivaa pienen kanssa. Omat pienet kottikärryt saavat kyytiä ja kuorikekasasta on pelastettu jos minkämuotoista kaarnanpalaa leikkeihin.

Olen kiitollinen tästä kaikesta.

Kaikesta huolimati oli ihan Huippuviikonloppu! Oliko sinullakin?