Miten selviytyä tyynenä lapsen kanssa risteilyllä?

Selitän hiljaiseloa blogissa risteilyllä, josta tänään kotiuduimme. Tässä päälimmäisiä aatoksia.

Pieni oli odottanut viikkokausia, että mennään ”muumilaivalle”. Meillä oli keskustelukyky kovilla, kun mietimme, miksi vielä tänään ei mennä. ”Meidän liput ei ole vielä voimassa.” ”Laiva on vielä edellisellä matkalla.”, ”Portit ovat kiinni.” jne. jne. Muistakaa, että periaatteenamme on, että lapselle ei saa valehdella…

Laivalla oloon kuuluu monta ei-arkista ja ei-tavallista juttua kuten käytävillä juoksentelu, ylensyöminen, tanssiminen, kuohujuomat, rahojen tuhlaaminen taxfreessä ja hienon saariston katselu. Harrastimme kaikkea hartaasti. 

Eniten aikaa kuitenkin vietettiin pallomeressä ja sen äärellä. Pikkumatkustaja oli tyytyväinen!

Omaa läsnäoloa kirkuva lapsilauma, jatkuvat itkupotkuraivarit (oman ja muiden lasten), pienen tyytyväisenä ruokailutiloissa pitäminen ja etenkin kaikkien tavaroiden mukana säilyminen koettelivat koko matkan. Ihan siis pelkkää harjoittamista matka oli kaikki tyynni. Voin ihan rehellisesti sanoa, että risteilyllä ei hermo kiristynyt kuin kerran yhtään pahemmin. Samalla tavalla se kiristyy minulla ihan niin kuin kaikilla. Seuraavat, tässä vaiheessa harjoittamista jo, selkärangassa olevat asiat auttoivat:

©      Tieto siitä, että kaikki on ohimenevää. Pieni on pieni vain muutaman vuoden.

©      Kaikkeen ei tarvitse reagoida.

©      Aina voi miettiä ennen kuin reagoi. Se miten asioihin suhtautuu on tärkeämpää, kuin se, mitä ajatuksia herää.

©      Sitä miten reitin löytäminen, laukkujen raahaaminen tai ruokailutilanne on turha miettiä etukäteen. Elää tilanteessa. Menee miten menee, näin on nyt.

©      Mitään ei kannata suunnitella. Tilanteessa syntyy aina uusia mahdollisuuksia ja niiden käyttöön

©      Lopuksi muutama lapsen kanssa eloa helpottava perusvinkki:

o       Pienen tunteet sanoitetaan, mutta niihin ei mennä liikaa mukaan. Lapseni tunteet eivät ole minun tunteitani.

o       Kaikkien tarpeet ja toiveet ovat yhtä tärkeitä, ja niiden tyydyttämisestä keskustellaan, jotta oikea prioriteettijärjestys löytyy.

o       Mistään turhasta ei kielletä, jos ei uhkaa kenenkään turvallisuutta tai riko sääntöjä. Kieltoja tulee tarpeeksi muutenkin.

o        Lapsi seuraa vanhempaa, mikä tekee lähtötilanteet helpommiksi.
(Tiedän, nämä ei kuulu kyllä blogin aihepiiriin…)

Laivalla on tosiaan ajateltu lapsia ja muumit vierailivat usein moikkaamassa. Ihan ykkössuosikki oli muumidisko. Pienellä vaivalla laivan yökerhossa järjestetyssä muumidiskossa sai alkuillasta muumin kanssa tanssia, lue: pomppia kaikki energiat pihalle. Ja sitten hiki päässä kelpasi nauttia valoilla koristeltua omenamehua. Ihan todella pieniä juttuja, mutta lapset ei kaipaakaan isoja. Sitä ei aikuinen edes ymmärrä, miten pienestä saa riemun.

Ruotsin puolella kävimme tällä kertaa retkellä Kaknästornetissa. Bussimatka sinne oli hermoja raastava täydessä turistitungoksessa. Onneksi kaunis ilma ja hienot maisemat kuitenkin korvasivat tuskaa ja palauttivat hyvän mielen. 

Tornin kahvilan tarjoilut olivat niin ihania, että hieman mopo keuli… Suosittelemme!

Loppupäivän kävelimme tuttuja, rakkaita reittejä Tukholmassa ja paluumatka kotiin sujui menomatkan kaavalla.

Onko teillä lisää vinkkejä matkailuun tyynenä?

Ps. Kuvaripulit blogissa pahenevat. Puoliso oli investoinut parempaan kameraan. Jaksatteko katsella kuvia?