Mökkitaivaassa

Korkkasimme mökkikauden ja vietimme mökkitaivaassa toista vuorokautta. Aurinko paistoi ja vain välillä tuli muutama sadepisara. Se ei haitannut yhtään mitään. Syytä kiitollisuuteen siis!

Naapurin metsuri oli käynyt kaatamassa loput puista, joita ei voitu syksyllä kaataa. Raivattavaa siis riitti normaalien talven jäljiltä siivousten lisäksi. Kannoimme pöllejä pilkkomispaikalle, korjasimme syksyn pinoja ja järjestelimme paikkoja.

  

Lukuisten taukojen välissä haravoitiin, nypittiin hiirenpaskaa ja siivottiin pintoja. Tiskasin ison määrän astioita, kun hiirenpapanaa oli astiakaapissakin. Alla olevassa kuvassa on tyypillinen liputus mökin terassilla. Miten sitä aina saakin ei-niin-sisustuslehteen kelpaavan sotkun aikaan?

Metsurin jäljiltä osa oksista piti kalastaa järvestä. Rantatörmäällä keikkuminen meinasi päättyä välillä vähän huonosti. Saaliina oli oksien lisäksi aimo annos sammakonkutua.

Linnut lauloivat sulosäveliään ja käki kukkui jo lakkaamatta. Sää oli vaihteleva, mutta se ei kuulostanut lintuja haittaavan.

Kävimme pienellä soutelulla tarkastamassa lähirantoja. Vesi on korkealla ja maisema näyttää tosi erilaiselta, kun ei ole vielä lehti puussa. Tiirailtavaa riittää, naapurien pihaan näkee suoraan helpommin. Läheinen laskuoja lorisi vielä ihan reippaasti.

Sorsat kävivät moikkaamassa, niillä ei vielä ollut poikasia. Ihmeteltiin muidenkin vesilintujen pitkiä kiihdytyksiä ja hirveää mekkalaa lähtökiidossa.

Molempina iltoina saunottiin antaumuksella ja käytiin uimassa. Vesi ei ole lähelläkään kymmentä astetta, mutta ihanaa ja virkistävää. Talviturkin heitto onnistui hyvin.

Yöllä nukutti raittiissa ilmassa ihan eri lailla kuin kotona. Mökin aitta on taivaallinen nukkumasija ja makuupussissa nukkuu aina hyvin. Ensimmäisenä yönä nukuin melkein 12 tuntia. Edelliset kaksi yötä olivat olleet lyhyitä ja oli ihana nukkua univelat pois.

Ruoka maistui erinomaisesti ja huomasimme lieden ja mikron jääneen käyttämättömiksi. Suosittelemme hiillospottuja, jotka valmistavat itse itsensä missä vaan uunissa.

Pienellä riitti puuhattavaa haravan varressa ja hiekkakasalla. Äidin pikku apuri jaksoi myös kantaa oksia ja puita sitkeästi apuna.

Avasin myös kivellä istumiskauden. Tuulessa oli ihana hetken istua.

Kerrassaan viehättävä kesäkauden avaus mökkitaivaassa. Toivottavasti pian pääsee taas!

Kotimatkalla huomasimme kaikkien puiden jo vihertävän. Se kävikin taas kovin äkkiä!