Havahduin puolilta päivää sisäaskareista, että nyt on
mentävä ulos, jos aikoo nähdä päivänvaloa. Osasyy on pienen päiväunet, joiden
jälkeen ei enää ehdi päivänvalolla ulos. Tuli kiire vetää vedenkestävää päälle
myös siksi, että ehtisimme takaisin ennen kuin maha huutaa kovaan ääneen
lounasta.
Teimme ulkona loppuun eilen aloitettuja pihatöitä.
Suihkulähteen kivet on nyt palautettu kasaansa ja viimeiset lehtikasat kerätty.
Pieni oli tyytyväinen aikaansaannoksiimme ja ehdotti, että lähdetään etsimään
tonttuja metsästä. Mikäs siinä, totesin ja haimme vielä kameratkin mukaan siltä
varalta, että punanuttuja näkyisi.
Tiet olivat jäisiä ja pikkuvalokuvaajan ensimmäiset
turvat kävivät jo ennen metsään pääsyä. ”Mulle tuli turvat”, eli kaaduin
turvalleen, hän totesi kaaduttuaan yrittäessään kuvata auringonsäteitä.
Metsässä oli hiljaista. Paksu lehtikerros oli peittänyt
kaikki polut. Pienen metsässä kulkemisen taitoa koeteltiin liukkailla
kallioilla. Parit turvat lisää tuli. Vanha digikamera on yllättävän vahvaa
tekoa. Kurkistelimme puiden taa ja etsimme tonttuja. Kaunis aurinko valaisi
sammalmättäitä ja teki hienoja varjokuvaelmia tiellemme.
Löysimme hienoja jääkuvioita ojasta. Pieni kyseli, että
miksi vesi ei virtaa ja yritin sitä sitten parhaani mukaan selittää.
Seuraavaksi vastaan tuli kunnon onkalo, jonne sopisi
geokätkö poikineen. Pieni kuvasi sitä antaumuksella.
Loppumatkan jyrkkä alamäki sai pienen halailemaan puita ja ottamaan tiukan otteen kädestäni. Metsässä kulkemisen taitoa saa vielä opetella yhdessä.
Tonttuja voidaan mennä etsimään vielä monta kertaa ennen joulua.
Iloista ensimmäistä joulukuun päivää kaikille!
2 kommenttia:
Ihania metsätonttukuvia :)
Tuollaisissa maisemissa sielu lepää.
Lämpöistä ja rauhallista adventtiaikaa sinulle.
Kiitos! Meillä oli kivaa!
Lähetä kommentti