Tienviitta

Ote sunnuntaiksi Jeff Fosterin kirjasta Ihmeellinen poissaolo - Vapautuminen keskellä hyvin tavallista elämää.

Sanat ovat vain pieniä aaltoja suuren Olemisen meren pinnalla.

Ne tanssivat leikillisesti ja laulavat laulunsa ja sukeltavat sen jälkeen takaisin tuohon loputtoman laajaan elävyyteen.

Lue sanat ja anna niiden sitten olla.

Lue sanat ja heitä sitten tämä kirja menemään.

Polta se.

Sanat eivät voi kuin osoittaa suunnan. Ne ovat suuntaviittoja.

Opasteita.

Helpful signpost by Ian Harding, on Flickr

Ne eivät voi koskettaa Elämää, ne eivät kykene vangitsemaan sitä, mutta ehkäpä, ehkäpä ne voivat osoittaa siihen suuntaan.

Ehkäpä, ehkäpä ne voivat välittää ionkinlaisen maun siitä tai tuoda jonkin siihen liittyvän tuoksahduksen.

Sanat tässä kirjassa osoittavat johonkin hyvin yksinkertaiseen.

Elämään sen kehkeytyessä.

Kaiken yksinkertaiseen ja ilmeiseen tämänhetkiseen olomuotoon. 

Tämänhetkisiin näköhavaintoihin, kuulohavaintoihin ja tuokihin. Siihen elävyyteen, joka on kaiken takana, joka liikuttaa kaikkea. joka ylittää kaiken ja joka on kaikki.

Ja vielä tästäkin pidemmälle:

Erilhsen, fyysisen persoonan poissaoloon. Suureen avoimuuteen, joka kannattelee kaikkea ja joka ei ole erillinen mistään.

Ihmeelliseen, elämän ytimessä olevaan poissaoloon, joka lopulta näyttäytyy täydellisenä läsnäolona.

Näennäinen ristiriita luomisen ytimessä:

Poissaolo on läsnäoloa.

Tyhjyys on muotoa.

Tietoisuus ei ole erillinen omasta sisällöstään.

Valmis.

Bloginpitäjä joutui nöyrtymään ja sairastamaan jälleen oikein kunnon flunssan. Siihen meni lähes koko viikko. Jos en ollut tosi rauhallisesti päivisin, illalla kuume nousi. Ja jo pelkkä pystyssä olo antoi toisina päivinä kunnon palelulle sysäyksen.

Tauti lähti taittumaan etätyöpäivällä ja iltaisin suoritetulla reippaalla sohvalla pötköttelyllä. Sairastaminen on ihan syvältä ja olen taas päässyt harjoittamaan senkin hyväksyntää ihan kyllästymiseen asti. Läsnäoloharjoitusten tueksi olen lukenut ihmeellinen poissaolo nimistä kirjaa.

Suunniteltu viikonloppureissu sai jäädä minulta ja pieneltä väliin. Otimme rauhallisesti, kun muuta ei voinut. Viikolta meni työ- ja vapaa-ajon menojen lisäksi myös revontulet ohi, kun nukuin kuumettani pois. Auringonpimennystä sen sijaan yritimme tiirata, mutta huonolla menestyksellä.  Kevätpäivä on nyt tasattu ja päivät ovat ilahduttavan pitkiä.

Ulkoilut olivat hyvin vähissä ja pienellä on ollut valtavasti tietysti energiaa. Sääkin vielä kylmeni tosi purevaksi ja tuuliseksi. Olen kiitollinen, että toivuin ja pääsimme edes vähän ulkoilemaan.

Kävin pienen kanssa lauantaina minikävelyllä ja nautin auringosta ensimmäisen kerran tänä keväänä myös omilla puutarhan portailla. Huolimatta monesta vaatekerroksesta pian tuli kuitenkin kylmä.

Sunnuntaina oli paljon tuulisempi päivä ja vielä huomattavasti kylmempi. Lähdimme silti pienelle pyörälenkille, koska ulkoiltava on joka päivä. Meillä on nyt aivan loistava pyörä ja peräpyörä yhdistelmä, jolla pääsemme toivottavasti vielä pitkillekin reissuille tänä kesänä, kunhan totumme sillä ajamiseen. Aika hassun näköinen, vai mitä?

Ulkona ei ollut paljon ihmisiä. Tuuli puhalsi paikoitellen raivokkaasti. Ajoimme pienen pätkän meren rantaa ja se näytti hyvin luotaan työntävältä. Tuollako pitäisi meloa parin viikon päästä? Pientä sai aina välillä muistuttaa, että muistaa polkea. Loppumatkasta kuitenkin kuulemma olivat jo jalat väsyneet ja tarvitsivat ruokaa. Eli ehkä siellä on jotain polkuliikettä tapahtunut. Yhdistelmällä oli yllättävän kevyt ja hyvä ajaa. Olen todella iloinen tästä uudesta liikkumistavastamme.

Näillä ajatuksilla alkavaan viikkoon:

Tulevaisuus on nyt ja jo täällä. Nyt on edellisen hetken ja sitä edeltäneiden hetkien tulevaisuus. Mieti elämääsi. Se sinä, joka toivoit olevasi tulevaisuudessa, se olet sinä. Tässä ja nyt. Sinä olet sitä. Etkö pidä siitä? Kuka ei pidä siitä? Kuka edes ajattelee sitä? Ja kuka haluaa ”sinun” olevan parempi, toisenlainen? Onko tämäkin ”sinä” sinä? Herää. Kaikki on tässä. Sinä olet jo valmis.

~Jon Kabat-Zinn, Kotiinpaluu

Täysii 6: Perfektionistin on pakko olla läsnä

Tämä on varmaan blogihistorian hitaimmin etenevä kirjoitussarja. Tässä vielä läsnäolon hajatuksia Täysii seminaarista, joka pidettiin jo viime marraskuun lopussa. Nyt on kuitenkin vuorossa jo viimeinen läsnäolon inspiraatio annos Petri Hiissalta ja Ilkka Koppelomäeltä.

Petri Hiissa on ollut puhujana molemmissa edellisissäkin Täysii seminaareissa, hänen päivän otsikkonsa oli: Vapaudu täydellisyyden ansasta läsnäolon avulla. Meissä kaikissa on perfektionismin vikaa, jolloin moni, Petri mukaan lukien on ainakin lähellä palaa loppuun.

Tähän hänkin oli herännyt ja huomannut, että aika on oikeastaan perfektionistin ymmärrettävä paremmin kuin kenenkään muun.

Mennyt

•                          Ei ole enää olemassa

•                          Muistoja, ajatuksia

•                          Emme pysty muuttamaan

Tulevaisuus

•             Ei pysty hallitsemaan,

•             Vain ajatus, projektio

•             Ei vielä ole olemassa

Nyt

•             Menneessä ja tulevassa ei ole läsnä tässä hetkessä

•             Tulevaisuuteen voi vaikuttaa vain nykyhetken kautta

Perfektionismi käyttää nykyhetkeä ponnistuslautana. Perfektionistit ovat riippuvaisia menestyksestä ja saavutuksista, tavoitteiden saavuttamisesta.

Ongelmaksi Petri oli huomannut ja oppinut havainnoimaan kuinka perfektionismi haittaa aloittamista. Usein on vaikea aloittaa, koska epäonnistumiset kaihertaa ja aiheuttaa vitkastelua ja pettymyksiä. Toisaalta taas tekeminen on vaikeaa, kun on niin monenlaisia uskomuksia itsestään ja tekemisestään.

Hänen neuvonsa oli: keskity prosessiin, vaiva ei mene hukkaan, kun tehtävä itsessään on palkinto. Eli ole tässä ja nyt! Keskity siihen miten haluat saavuttaa tavoitteesi? Miten haluaa elää jokaisen päivän.

Biopark Mandala by Sharon Sperry Bloom, on Flickr

Petrin jälkeen viimeisenä puhujana oli IlkkaKoppelomäki, joka on myös puhunut molemmissa edellisissä Täysiissä. Hänen otsikkonsa oli: Miten tehdä elämä, jossa haluat olla läsnä enemmän?

Ilkka kyllä puhui paljon siitä miten erilaista läsnäoloa on olemassa ja ehkä ydinviesti oli että kannattaa opetella miten on erilaisia tapoja olla läsnä. Ilkka juoksee paikasta toiseen. Hän on omasta mielestään koko ajan läsnä juoksemisessaan. Kysymys kuuluukin, että missä?

Ilkka käski miettimään Onko oikeaa ja väärää läsnäoloa?

Jos juoksee paikasta toiseen, huomaako kaiken? Onko pakko joka pieni kivi huomata? Mikä on sinulle läsnäoloa?

Hän puhuu myös mielellään parisuhteesta ja siitä mikä saisi haluamaan olla siinä läsnä? Jos läsnäolo puuttuu parisuhteessa, vaihda tai jää ja halua olla läsnä. Mitä on tapahtunut? Muutos ei ole tapahtunut samassa tahdissa? Millaista läsnäoloa toinen kaipaa? Se voi olla erilaista kuin oma läsnäolo.

Ilkan hyvä neuvo oli myös olla sellaisessa ympäristössä, jossa halutaan olla läsnä samalla tavalla.

Tässä kaikki Täysii postaukset. Jäikö jotain mieleen tai opitko ehkä jotain?

Lue edelliset osat:

Täysii 1: Läsnäolon ihmeellisyys arjessa

Täysii 2: Koe kaikki mitä elämä antaa

Täysii 3: Kehossa nytku

Täysii 4: Tunteiden johtamista ja paranemisen avain

Täysii 5: Pientä ja hiljaista minussa

 

 

Lasten kanssa kevätretkellä Nuuksiossa Klassarinkierroksella

Monien muiden tapaan, ulkoilimme tänään aurinkoisessa ihanassa kevätsäässä Nuuksiossa. Väkeä oli valtavasti liikkeellä ainakin parkkipaikoista päätellen, mutta valitsemassamme kohteessa Klassarinkierroksella saimme kulkea hyvin rauhassa. Reittiä voi seurata Kurjolammen ympäri ja Saarijärven rantaa pitkin.

Tulipaikalla kyllä oli useita liikkujia, mutta saimme vuorollamme grillata ja nauttia eväämme ihan rauhassa.

Kiersimme kierroksen myötäpäivään parkkipaikalta käsin. Alkumatka meni hienoja kallioita odottaessa ja paluumatkalla oli geokätköt houkuttimena. 

Aurinko helli meitä, taivas oli upean sininen. Linnut lauloivat ihan täydellä volyymilla jo muutamassa laaksossa, toisaalla kuului vain ujoa, pientä viserrystä. Jahtasimme tietysti hienoja kevätpuroja ja niiden lorinaa saimmekin ihastella moneen otteeseen.

Klassarinkierros on koko pituudeltaan neljä kilometriä. Palasimme parkkipaikalle kuitenkin tietä pitkin, koska sen varrella oli Nuuksion Power Trailin geokätköjä. Niiden löytäminen jäi kuitenkin osittain haaveeksi, lunta oli sen verran vielä. Itse asiassa lumitilanne oli päivän yllätys. 

Omassa lähimetsässämme ei ole kuin kylmimmissä kohdissa pieniä lumilaikkuja. Nuuksion eteläpuolella oli ihan reilusti lunta ja suurimman osan Klassarinkierrosta kuljimme jäisiä polkuja.

Lapset kulkivat koko ajan urheasti vaikka kaatuilivat välillä. Sen verran haahuilimme muutenkin, että GPS näytti autolle palatessa kuuden kilometrin saldoa. Kaikki mukana olleet kolme lasta iältään 12, 7 ja 5 jaksoivat reitin oikein hyvin. Muilla lapsiperheillä oli erilaisia kantovälineitä, joiden kanssa kulkeminen ei varmaan ole liian rasittavaa sekään. Korkeuseroa on mielestäni sopivasti reitin piristykseksi. Esimerkiksi Sorlammin kierros on mielestäni rasittavampi.

Klassarinkierros on miellyttävää vaihtelua Nuuksion kuluneisiin hyvin merkittyihin reitteihin. Se ei ainakaan tähän vuodenaikaan näyttänyt kovin kärsineeltä. Klassarinkalliolla oli hieno erämainen tunnelma ja muutenkin reitin luonto oli ilahduttavan vaihteleva.

Jälleen kerran meillä oli huippuhauska retki! Reitin mitoitus oli kaikille sopivan leppoisa ja sunnuntaita ei ihanammin voisi viettää. Suosittelemme!

Muita ulkoilu- ja retkeilyjuttuja löydät Metsässä tunnisteen alta.

Anna itsesi olla tässä.

Edelliseen kirjoitukseen itselleen armollisuudesta liittyen luin iloisena Hesarin uusimman Lujasti lempeä blogin: Pumppaa, karppaa, zumbaa, rehki – pitääkö itselleen olla niin ankara?

Mitä, jos suhtautuisi itseensä rakkaudella?

Onneksi päivät pitenee ja kaikki tuntuu helpommalta. Aurinkoenergialla jaksaa vaikka mitä. Kaikkiin lisääntyvä valon määrä ei kuulemma tepsi, mutta minuun kyllä!

Olen kiitollinen

©      Kaikesta siitä energiasta mitä aurinko tuo.

©      Vitamiineista mitkä auttavat pysymään terveinä.

©      Kesälomasuunnitelmista, jotka alkavat hahmottua.

©      Keskivartalon tehokkaasta treenistä, vaikka se sattuukin.

©      Aloitetusta pyöräilykaudesta.

©      Muutamasta istumisesta.

©      Kehoa kuormittavan liikunnan vastapainoksi tehdystä kehonhuollosta.

Leppoisaa viikonvaihdetta!

Sen kunniaksi ote vielä yhdestä kauneimmasta laulusta.

I'll be your dream, I'll be your wish, I'll be your fantasy.

I'll be your hope, I'll be your love, be everything that you need.

I love you more with every breath, truly madly deeply do

I will be strong, I will be faithful 'cause I'm counting on a new beginning.

A reason for living. A deeper meaning.

~ Savage Garden, Truly Madly Deeply

Ai siis miten niin en oo täydellinen?

Joka ikinen päivä on pakko vaikka kaikenlaista. Pertti Kurikan nimipäivien voittobiisin sanoja lainatakseni:

Aina mun pitää

• syödä terveellisesti
• ottaa kaikki tarpeelliset vitamiinit
• pestä pyykit oikealla pesuaineella
• hankkia lapselle oikean merkkinen talvihaalari
• lukea oikeita kirjoja
• kuntoilla riittävästi
• ulkoilla joka päivä
• kierrättää kaikki kierrätykseen sopiva materiaali
• maksaa laskut ajallaan
• säästää pahan päivän varalle
• pitää auto siistinä
• kutsua vieraita vain siivottuun kotiin

Huokaus. Tämä täydellisyyden tavoittelu ja onnellisuuden jahtaus on loputonta.

coming home to roost ♥ by Caroline, on Flickr

Vuoden alussa lupasin kertoa tänä vuonna yhä useammin omasta epätäydellisyydestäni. Teen parhaani ja se saa riittää. Oma oppimisen paikka on oppia elämään sen kanssa ja hyväksyä itsensä kaikkine puutteineen. Tässä kiillotetun julkisuuskuvan ja itsensä brändäämisen aikakautena on yhä haastavampaa vain olla. Ja antaa itsensä ja elämänsä edetä epätäydellisenä.

Näiden asioiden kanssa opettelen hyväksymään epätäydellisyyttäni

• Saan itseni kiinni aina vaan hokemasta itselleni, että olen väsynyt. Se sisäinen puhehan pitäisi olla jo hallussa. No ei ole!
• Laitan lapselle liikaa painetta liian kovilla äänenpainoilla sosiaalisissa tilanteissa, joissa minua itseäni jännittää. En osaa hallita mieltäni ja tunnistaa jännittämistäni. Sen kun jatkat harjoittamista!
• Naputan turhasta puolisolleni, jos kotitöissä on mielestäni huomautettavaa. Tulisi paremmin tunnistaa mikä on tärkeää ja miksi. Ja puuttua vain niihin asioihin!
• Elän tulevaisuuden suunnitelmissani ihan liian usein, enkä tässä ja nyt. Tässä hetkessä oleminen ei ole automaattista. Ei ole!
• Istun ihan liian harvoin. Siihen tahdonvoimaan pitäisi olla jo tarpeeksi. Ei selkeästikään ole!
• Minun pitää oppia ottamaan omaa aikaa ilman huonoa omatuntoa ja tehdä akkuja lataavia asioita. Kaikki muut tulevat ennen minua. Terve itsekkyys? Mitä se on?

Mitä sitten. Anna olla. Päästä irti ja anna vaatimusten mennä.

Tämän kaiken kanssa opettelen elämään. Kieltäydyn elämästä uraäidin ruuhkavuosia vain siksi, että elämän on oltava joka alueella niin täydellistä. Olen tällaisena hyvä ja riittävä. Jatkan sen hyväksymisen harjoittelua.

Kyllä. Olen onnellinen. Ei. Elämäni ei ole täydellistä. Sen ei tarvitse olla. Hyväksyn sen.

Miten olet oppinut armollisuutta itseäsi kohtaan? Anna parhaat vinkit minullekin!

Kotiinpaluusta taas

Minulla oli vihdoin kunnia kuunnella Suomessa pitkään opettaneen Le Linhin opetusta työväenopiston avoimessa yleisömeditaatiossa viime viikolla.

Kauan sitten, kun kiinnostuin tietoisesta läsnäolosta Seija Mauron pitämällä viikonloppukurssilla, sain tietää Thich Nhat Hahnin linjassa opettavia opettajia olevan suomessa muutaman. Siitä asti minulla on ollut ajatus osallistua Valkoisen Lumpeen opetuksiin ja meditaatioihin. Mutta kuten arvattua, on ollut vähän kaikenlaista. En ole mennyt. En kyllä löytänyt netistä missä muualla hyvin suomea puhuva Le Linh opettaa, kuin työväenopistolla. Kommentoi ihmeessä jos tiedät.

Presence by Ben Seidelman, on Flickr

Tavallisena torstai-iltana pieni kaapuun ja paksuun fleeceen pukeutunut iloisesti hymyilevä nainen toivottaa kaikki tulijat tervetulleeksi ja ohjaa rentoutumaan. Ihmisten ilmeet ovat näkemisen arvoisia, kun asetumme kuka mihinkin asentoon hetkeksi hiljentymään. Yleisöluennollehan tässä on tultu! Saattaa olla, että ohjelma on jäänyt lukematta tarkkaan monelta. Tupa on kuitenkin ahdettu täyteen, eli mindfulness vetää kuulijoita kaikkialle.

Tilaisuus alkoi noin 30 minuutin rentoutusmeditaatiolla, jossa Le Linh käytti ”hengitän sisään, hymyilen – hengitän ulos, hymyilen” sanoja. Hän opasti palaamaan kehoon kotiin. Siihen on palattava tunnistaaksemme ja tiedostaaksemme mitä tapahtuu mielessämme ja kehossamme.

Rauha ilmentää itsensä hengityksen kautta

Sisäinen rauha näyttää kasvonsa

Rauha on tässä ja nyt

Ei ole polkua, joka johtaa kotiin, vaan koti on polku.

Tunne olevasi kotona.

Harjoittajan mieli on sitä, että olemme kotona polulla.

Le Linh käytti mandariinimetaforaa ja selitti sen avulla tietoisuuden viisi aggregaattia: keho, tunteet, havainnot/käsitykset, mielentilat ja varastotietoisuuden. Niistä ehdittiin kolme ensimmäistä käsittelemään tarkemmin, mutta tärkeä viesti oli, että jokainen mandariinin lohko on koko ajan liikkeessä ja muutoksessa. Meidän on elettävä tässä hetkessä, koska mikään ei ole sama tässä hetkessä, kuin viime hetkessä. On syytä tiedostaa, että aggregaatit muuttuvat koko ajan itsessä ja toisissa.

.:Tunteet:.

Mieleeni jäivät erityisesti tunteet, koska Le Linh sanoi kaikkien tunteiden olevan mahdollisia kääntää onneksi ja iloksi. Tärkeää on jopa neutraalien tunteiden kanssa työskentely, koska niitä on niin paljon. Esimerkkinä tästä on perheen harmonia. Hyvin sujuneesta päivästä ja hyvästä vuorovaikutuksesta voi mielellään iloita ja olla onnellinen.

Vihakin on hyvä tunnistaa vaikka seuraavasti:

Hengittäen sisään, tunnistan olevani suuttunut, hengitän ulos, syleilen suuttumustani.

.:Havainnot ja käsitykset:.

Meillä on vain käsityksiä ja tulkintoja todellisuudesta. Mieli on usein peittynyt, diluted. Mieli ei ole kosketuksissa todellisuuden kanssa, vaan se takertuu muotoihin ja harhaluuloihin. Tarkkaan näkemistä ja havainnointia voi ja pitää harjoittaa perusominaisuuksien avulla. Ne ovat: maa, aurinko, vesi ja tuuli. Näiden avulla kaikki syntyy. Minulla on ajatus, että ne on luotu kauniiksi, opettamaan katsomista. Le Linhin mukaan:

Tulee nähdä hyvin syvällisesti, jotta näkee asian sellaisuuden

Tärkeää on tiedostaa aistimme ja ravita niitä oikein! Millaisia kuvia haluat katsoa ja mitä lukea tänään?

Polku vaatii sille olemista

Seek the path that demands your whole being. Leave that which is not, but appears to be.

~ Rumi

Täysii 5: Pientä ja hiljaista minussa

Tässä seuraavia läsnäolon hajatuksia Täysii seminaarista marraskuulta.

Seminaari alkoi olla jo loppupuolella, kun korokkeelle nousi valmentaja Tuuli Kaunisluonto. Hänen viestinsä taisi olla, että omaa itseään rakastamalla se läsnäolokin löytyy. Tutut elementit kehon kuuntelu ja luonto auttavat meitä pääsemään hyvinvointiin. Tuulin vinkit olivat tiivistetysti:

1. Pysäytä kela, joka ei palvele. Tiedosta se.
2. Tuo tilalle jokin oma positiivinen piirre itsestäsi. Keho kokee kaiken sen mitä sille puhutaan. Lakkaa myrkyttämästä sitä rumilla puheilla.

clematis mandala by Anathea Utley, on Flickr

Tuulin jälkeen oli Aaro Löfin vuoro. Hänen sisääntulonsa oli hiljaiselle miehelle sopiva, se tapahtui tietysti hiljaisuudessa. Hänen puheensa otsikko oli mitä sinussa tapahtuu?

Aaro puhui siitä, että läsnäolo on helppoa, kun molemmat läsnäolijat hyväksyvät sen mikä on totta. Hän laittoi meidät katsomaan vierustoveriamme. Sen aikana oli ajatuksia ja tunteita. Aaro tulkitsi oikein, että arvotimme koko ajan sitä kokemusta. Hän epäili, että meillä oli jo paljon tarinoita jo siitä, miksi näin tehtiin.

Miksi läsnäolo on vaikeaa? 

• Emme halua kohdata sitä mitä olemme? 
• Mitä olosuhteet ovat?
• Mitä tulevaisuus tuo?

Läsnäolo on tavoite. Pyrkimys läsnäoloon on ristiriitaista, koska meidän on oltava läsnä... Mutta missä? Meille on vaikeaa, mutta samalla hyödyllistä opetella hyväksymään, sitä mitä on tässä. Aaro kertoi, että luomme keinotodellisuuden suojaamaan oikealta todellisuudelta, välttämään sitä. Läsnäolo palauttaa tähän ja opettaa hyväksymään.

Vielä olisi muutama Täysii puheenvuoro, jaksatteko lukea?

Lue edelliset osat:

Täysii 1: Läsnäolon ihmeellisyys arjessa

Täysii 2: Koe kaikki mitä elämä antaa

Täysii 3: Kehossa nytku

Täysii 4: Tunteiden johtamista ja paranemisen avain

 

 

Leikki syntyy läsnäolosta

Miten leikit lasten kanssa? Osaatko olla ja heittäytyä mukaan puuhailemaan milloin mitäkin? Myönnän etten ole siinä kovin hyvä. Pieni leikkii autoilla ja pehmoleluilla. Toisinaan hän laittaa ruokaa. Näissä en yleensä ole mukana. Piirtämis- maalaus- ja muovailuhetkissä sen sijaan olen innolla pienen mukana. Yhdessä myös pelaamme ja riehumme sohvalla kutittaen ja kiusaten. Koen, että leikki on lapselle tärkeää ja meille mukava tapa olla.

Luin muistaakseni Kiddo lehdestä ohjeen lapsen kanssa olemiseen:

Ole

Osallistu

Onnista

Sen yksinkertaisemmaksi tuskin voi "leikkimisohjetta" enää saada. Seuraavaksi luin leikistä ja läsnäolosta lisää Mannerheimin lastensuojeluliiton artikkelista Leikki syntyy läsnäolosta. Tässä joitain otteita tästä artikkelista.

.:Mitä aikuinen voi tehdä leikissä?:.

Lapsen kanssa leikkiminen ei suju kaikilta aikuisilta luonnostaan. Turhat suorituspaineet kannattaa unohtaa, sillä leikki ei vaadi aikuiselta muuta kuin läsnäoloa. Aikuisen tehtävä ei ole vetää leikkiä tai välttämättä edes keksiä vuorosanoja, vaan kuunnella lasta. Kun on avoin ja läsnä ja antaa lapsen viedä leikkiä haluamaansa suuntaan, rima on jo ylitetty.

Yhteinen leikki voikin olla vanhemmalle tilaisuus kurkistaa syvemmälle lapsen maailmaan. Leikin ohessa voi myös tulla esiin asia, joka vaivaa lasta mutta josta hän ei muuten olisi puhunut.

Tavallaan lapset kyllä osaavat leikkiä luonnostaan, mutta aikuisen kanssa leikkiessä lapsi saa enemmän työkaluja ja liikkumavaraa ja pystyy työstämään tunteitaan paremmin kuin kavereiden kanssa. Pitääkö lapsen leikittäjän sitten nimenomaan olla oma vanhempi, vai voiko tehtävää hoitaa joku muukin tuttu aikuinen? Kognitiiviset ja verbaaliset taidot kehittyvät muidenkin aikuisten kanssa. Kuitenkin oma vanhempi on lapsen näkökulmasta se mieluisin aikuinen leikkikaveri.

Afternoon flight by Brett Davies, on Flickr

Olen aikaisemmin kirjoittanut leikin tärkeydestä. Minulla on ajatus, että jokainen vanhempi voi löytää itselleen mieluisat leikit oman lapsensa kanssa. Kaikkia ei kiinnosta samat leikit, eikä naama irvessä kannata pakottaa itseään lapsen kaikkiin leikkeihin. Lapsi huomaa epäaitouden.

.:Leikki on kaikille hyödyllistä:.

Artikkelissa todetaan: Vaikka leikkiminen tuntuisi vaikealta, yhteiseen leikkiin heittäytyminen kannattaa. Leikin avulla kehittyvät monet lapsen taidot ja valmiudet, kuten ongelmanratkaisutaidot, fyysiset taidot, sanavarasto ja sosiaaliset taidot. Samalla lapsen itsetunnolle on hyödyllistä, jos hän kokee aikuisen olevan kiinnostunut hänen maailmastaan.

Leikin ymmärtäminen ja leikkiin rohkaiseminen onkin kaikkein tärkeintä. Täydellisyyttä tavoitteleva vanhempi saattaa läkähtyä taakkansa alle, jos ottaa stressin aiheeksi vielä yhteisen leikkimisenkin.

Jos käytännöllisesti ajattelee, lapsen kanssa leikkiminen voi myös tehdä elämästä aikuisellekin paljon helpompaa. Kun työ- ja hoitopäivän jälkeen palataan kotiin, aikuinen saa todennäköisesti tehdä illan kotityöt omassa rauhassa paljon helpommin, kunhan ensin malttaa istua hetkeksi leikkimään.

Silti kannattaa muistaa, että leikkimisestä voi olla hyötyä myös aikuiselle. Yhteinen leikki lapsen kanssa voi vapauttaa mielihyvästä kertovaa oksitosiinihormonia. Leikkiminen kannattaa, koska se ”luovuuttaa” aivoja eli tekee ne luoviksi. Ei tee pahaa aikuisellekaan säilyttää hiukan enemmän leikkimielisyyttä ja luovuutta. Se on terveellistä kenelle tahansa.

Mikä voisi olla leikki, josta itsekin pidät?

Lue lisää:

Leikkiä kaikki

Angry Birds Pinjata

11 asiaa, jotka jokaisen vanhemman tulisi tietää

Tässä ja nyt – 10. Vanhemmuusrikoksia

Läsnäoleva vanhempi, osa 4: Miten minusta tulee läsnä oleva?