Seminaari alkoi olla jo loppupuolella, kun korokkeelle
nousi valmentaja Tuuli Kaunisluonto.
Hänen viestinsä taisi olla, että omaa itseään rakastamalla se läsnäolokin
löytyy. Tutut elementit kehon kuuntelu ja luonto auttavat meitä pääsemään
hyvinvointiin. Tuulin vinkit olivat tiivistetysti:
- Pysäytä kela, joka ei palvele. Tiedosta se.
- Tuo tilalle jokin oma positiivinen piirre itsestäsi. Keho kokee kaiken sen mitä sille puhutaan. Lakkaa myrkyttämästä sitä rumilla puheilla.
clematis mandala by Anathea Utley, on Flickr |
Tuulin jälkeen oli Aaro Löfin vuoro. Hänen sisääntulonsa oli
hiljaiselle miehelle sopiva, se tapahtui tietysti hiljaisuudessa. Hänen
puheensa otsikko oli mitä sinussa tapahtuu?
Aaro puhui siitä, että läsnäolo on
helppoa, kun molemmat läsnäolijat hyväksyvät sen mikä on totta. Hän laittoi meidät
katsomaan vierustoveriamme. Sen aikana oli ajatuksia ja tunteita. Aaro tulkitsi
oikein, että arvotimme koko ajan sitä kokemusta. Hän epäili, että meillä oli jo
paljon tarinoita jo siitä, miksi näin tehtiin.
Miksi läsnäolo on vaikeaa?
- Emme halua kohdata sitä mitä olemme?
- Mitä olosuhteet ovat?
- Mitä tulevaisuus tuo?
Läsnäolo on tavoite. Pyrkimys läsnäoloon
on ristiriitaista, koska meidän on oltava läsnä... Mutta missä? Meille on
vaikeaa, mutta samalla hyödyllistä opetella hyväksymään, sitä mitä on
tässä. Aaro kertoi, että luomme keinotodellisuuden suojaamaan oikealta
todellisuudelta, välttämään sitä. Läsnäolo palauttaa tähän ja opettaa
hyväksymään.
Vielä olisi muutama Täysii puheenvuoro,
jaksatteko lukea?
Lue edelliset osat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti