Tienviitta

Ote sunnuntaiksi Jeff Fosterin kirjasta Ihmeellinen poissaolo - Vapautuminen keskellä hyvin tavallista elämää.

Sanat ovat vain pieniä aaltoja suuren Olemisen meren pinnalla.

Ne tanssivat leikillisesti ja laulavat laulunsa ja sukeltavat sen jälkeen takaisin tuohon loputtoman laajaan elävyyteen.

Lue sanat ja anna niiden sitten olla.

Lue sanat ja heitä sitten tämä kirja menemään.

Polta se.

Sanat eivät voi kuin osoittaa suunnan. Ne ovat suuntaviittoja.

Opasteita.

Helpful signpost by Ian Harding, on Flickr

Ne eivät voi koskettaa Elämää, ne eivät kykene vangitsemaan sitä, mutta ehkäpä, ehkäpä ne voivat osoittaa siihen suuntaan.

Ehkäpä, ehkäpä ne voivat välittää ionkinlaisen maun siitä tai tuoda jonkin siihen liittyvän tuoksahduksen.

Sanat tässä kirjassa osoittavat johonkin hyvin yksinkertaiseen.

Elämään sen kehkeytyessä.

Kaiken yksinkertaiseen ja ilmeiseen tämänhetkiseen olomuotoon. 

Tämänhetkisiin näköhavaintoihin, kuulohavaintoihin ja tuokihin. Siihen elävyyteen, joka on kaiken takana, joka liikuttaa kaikkea. joka ylittää kaiken ja joka on kaikki.

Ja vielä tästäkin pidemmälle:

Erilhsen, fyysisen persoonan poissaoloon. Suureen avoimuuteen, joka kannattelee kaikkea ja joka ei ole erillinen mistään.

Ihmeelliseen, elämän ytimessä olevaan poissaoloon, joka lopulta näyttäytyy täydellisenä läsnäolona.

Näennäinen ristiriita luomisen ytimessä:

Poissaolo on läsnäoloa.

Tyhjyys on muotoa.

Tietoisuus ei ole erillinen omasta sisällöstään.