Kodin hengityspaikka

Kodissa on monenlaisia huoneita, mutta harvemmin huonetta tai edes paikkaa hengittämiseen, tietoiseen läsnäoloon. Sinne voisi mennä harjoittamaan, ainakin silloin kun elämä heittelee. Tätä paikkaa kodissa tulisi kunnioittaa, siellä ei saisi olla vihaisena tai siellä ei saisi huutaa, kirjoittaa Thay kirjassa Peace is every step.. Lapsi voisi mennä huoneeseen turvaan silloin kun hänelle huudetaan. Toki vanhemmillekin se olisi rauhoittumisen paikka, siellä voisi istua, hymyillä ja palautua omaan itseen. Näin paikka hyödyntäisi koko perhettä. Tällainen huone tarvittaisiin varmasti joka kotiin!

Huone voisi olla yksinkertaisesti sisustettu, eikä liian valoisa. Siellä voisi olla kaunisääninen kello (mindfulness bell), muutama tyyny tai tuoli ja ehkä tuoreita kukkia muistuttamassa todellisesta luonnostamme. Thay ehdottaa, että jos tuntee olevansa poissa tolaltaan, tuntuu hyvältä mennä tähän paikkaan, istua alas, soittaa kelloa ja aloittaa hengittämään. Kello on merkki muillekin talossa olijoille. Huoneeseen mennyt perheen jäsen tarvitsee hetken itselleen, ehkä ärsyynnyttyään jostain. Jokainen voi silloin pysähtyä ja hengittää muutaman kerran syvään, tietäen toistenkin tekevän niin.

Cuba Gallery: Flowers on Flickr

Lapsi on saattanut aistia ärsyyntymisen ja riidan siemenet. Hän on saattanut paeta huoneeseensa ja odottaa hiljaa, ehkä peloissaan mitä tapahtuu. Hänkin kuulee kellon äänen ja on helpottunut. Lapsi menee myös huoneeseen ja istuu vanhempansa viereen hiljaa, osoittaen tukensa. Vanhempi voi soittaa kelloa uudelleen, jotta lapsikin voi hengittää kolme kertaa syvään. Toinen vanhempi kuulee kellon soivan jo toistamiseen ja hän keskeyttää puuhansa ja liittyy huoneessa jo hengittävien seuraan. Kelloa soitetaan kolmannen kerran. Hengitetään yhdessä. Thay kirjoittaa, että voit ostaa kalleimman van Goghin maalaukseen ja ripustaa sen olohuoneeseen, mutta se ei ole niin kaunis kuin tämä perheen yhteinen hetki.

Joissain perheissä on tapana, että aina ennen ulos lähtöä, etenkin aamulla jokainen käy hengittämässä kymmenen syvää hengitystä huoneessa. Aamun aloittaminen tietoisena on kaunis tapa ja se laittaa päivän tietoisuuden harjoittamisen käyntiin, jolloin hymy on vielä huulilla kotiin palatessakin.

Thay uskoo, että jos joka kodissa olisi paikka hengittää ja hymyillä, se muuttaisi koko sivilisaatiomme.

On niin helppoo olla onnellinen



heart-on-a-stick by dev null, on Flickr

Helpoo olla nuori
kaikki tai ei mitään
hei rock and roll
On helppoo tarttuu kiinni
Ja kohta päästää menemään

Päivät ne vaan tulee ja
menee läpi korvien sunnuntait
ja sormien on helppo
kitaralla iltaa säestää

Heii... On niin helppoo olla onnellinen
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on

Helppo olla vapaa kuvitella
että kaikkeen löytyy syy
Mut miten rakkaus
tai maailman synty selittyy

Mä voin suunnitella mun koko elämän
vaimon ja viran ja talonkin
Mut kaikki menee toisin
joku suunnittelee mua paremmin

Heii... On niin helppoo olla onnellinen
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on

Heii... On niin helppoo olla onnellinen
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on

Heii... On niin helppoo elää nyt ja tässä
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on

 - Olavi Uusivirta - On niin helppoo olla onnellinen (2005)

Läsnäoleva vanhempi, osa 5: Kommunikaatio harjoituksena

Tämä on viides ja toiseksiviimeinen osa ajatuksiani ja muistiinpanojani kirjasta tietoisen läsnäolon opas vanhemmille. Edelliset osat voit lukea alla olevista linkeistä:

Läsnäoleva vanhempi, osa 1: Elämä on tässä ja nyt

Läsnäoleva vanhempi, osa 2: Integriteetti, myötäeläminen ja hyväksyminen

Läsnäoleva vanhempi, osa 3: Ajatukset eivät ole tosiasioita

Läsnäoleva vanhempi, osa 4: Miten minusta tulee läsnä oleva?

.:Kuunteleminen:.

Kuunteletko lastasi todella? Ethän samalla tee jotain muuta tai suunnittele vaikka illallista? Tavoitteena tulisi olla halu kuunnella ja osallistua avoimin, ystävällisin ja uteliain mielin. Olisi hyvä muistaa, että jokaisella ihmisellä on jotain kerrottavaa, lapsellakin. Saat sen selville vain kuuntelemalla ja olemalla läsnä keskustelussa. Lasta on tärkeä kuunnella avoimesti ja arvostelematta, vain näin hän osaa kommunikoida selkeästi ja varmasti. Tähän pätee myös hyväksymisen, myötäelämisen ja integriteetin periaatteet. Koska keskeytät? Palatko halusta kertoa omista kokemuksistasi tai keskeyttää neuvoaksesi heti lasta? Lapsellakin voi jo olla mielipide ja kaikkeen kuuntelemiseen kuuluu toisen mielipiteen kunnioittaminen.

...!? by sⓘndy°, on Flickr

Keskittyneesti kuunteleminenkin voi olla meditointia, tietoisen läsnäolon harjoittamista. Samalla voi harjoittaa aloittelijan mieltä. Miten lapsi ilmehtii, mitä keho puhuu ja mikä on äänensävy, entä asenne puheen takana?

.:Keskusteleminen:.

Lapsen kanssa keskusteluun tulee varata aikaa. Lapsen tulee saada kokea olevansa kuuntelemisen arvoinen. Hengitä, hyväksy ja toimi. Kun lapsi tulee samana päivänä viidettätoista kertaa kertoakseen jotain, mieti:

• Onko se, mitä parhaillaan teen, tärkeämpää kuin se että kuuntelen? Jos voi, kuuntele, jos ei voi:
• Voiko lapsen asia odottaa? Jos voi, mieti ja kerro:
• Milloin olen valmis kuuntelemaan? Sano, että teet tehtäväsi loppuun ja jutellaan sitten. Tai kerro milloin asiasta on aika puhua.

Kirjoittajat vinkkaavat muutamaan kirjaan, joissa käsitellään lasten kuuntelemista ja perheen kommunikaatiota. Peilaamista, aktiivista kuuntelemista neuvotaan kirjoittajien mukaan hyvin, Harville Hendrixin kirjassa Giving the love that heals. Siinä neuvotaan miten tunne peilataan takaisin ja osoitetaan se, että lapsi kuultu ja hänet on ymmärretty. Esimerkiksi: ”Sinua varmaan harmittaa, kun pallo jäi katolle.” Thomas Gordonin kirjassa Toimiva perhe taas kommunikointi käännetään minä viesteiksi.

danbo in 7-11 by sⓘndy°, on Flickr

Haasteellisista kommunikaatiotilanteista annetaan kirjassa vinkkejä tietoiseen läsnäoloon perustuen:

·   Suuttuminekin voi olla rakentavaa jos pysähtyy kuuntelemaan miksi on huolissaan, peloissaan tai ärtynyt.

·   Kun lapsen ongelmaa aletaan ratkoa, voidaan miettiä: Kenelle ongelma kuuluu? Lasta voi tukea ongelmanratkaisussa ymmärtäen ja hyväksyen ongelman ja auttaen kertomalla miksi se olisi tärkeä ratkaista.

·   Mieti käsketkö ja millä äänensävyllä. Oletko jo asennoitunut että lapsi ei tottele? Lapset haluavat olla vanhemmilleen mieliksi. Miten molempien tarpeet saadaan otetuksi huomioon?

Tietoinen valinta

Elämää voi helposti elää tiedostamattomana ja autopilotilla. Monet päätökset voi tehdä ilman, että kiinnittää huomiota siihen mitä valitsee. Tai mielestäni jopa olla valitsematta, ajelehtia vain tilanteeseen ja tehdä siinä päätös, ilman, että oikeasti tietää mitä valitsee, jopa elämän tärkeimmissäkin tilanteissa. Jon Kabat-Zinn kirjoittaa kirjassa Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito kuinka jokainen on oman itsensä herra.

En nyt malta mieltäni ja otan esimerkiksi synnytyksen. Se ei ole sairaus, vaikka se sairaaloihin meillä on sidottu. Synnytykseen liittyy niin paljon valintoja, joita moni ei valinnoiksi edes tunnista, vaan luottaa terveydenhoitohenkilökuntaan. Onko käytävä ultraäänessä? Milloin viimestään synnytys on pakko käynnistää? Onko oltava makuultaan synnytyksen edetessä? Miten lääkkeet vaikuttavat vauvaan? Miksi pystyssä on helpompi ponnistaa? Kuinka lapsi hyötyy heti syliin pääsemisestä? 

Kansainvälisen ÄitiLapsi synnytysorganisaatio-ohjelman mukaan: ”Raskaus, synnytys ja imetys ovat normaaleja prosesseja, jotka useimmissa tapauksissa tarvitsevat ainoastaan huomiota ja tukea hoidon tarjoajilta. Synnytyskäytännöt vaikuttavat ÄitiLapseen fyysisesti ja psyykkisesti. Jokainen hoitava henkilö tai synnytysympäristö voi turvata - mutta myös tuhota - naisen itseluottamuksen sekä kyvyn synnyttää, hoitaa ja imettää vastasyntynyttään sekä vauvan kyvyn syödä tehokkaasti.” Nämä asiat on hyvä vanhempien tiedostaa synnytykseensä valmistautuessaan. Kyseessä on oma ja syntyvän lapsen terveys. Aihetta voi opiskella Aktiivinen synnytys ry:n hyvistä artikkeleista, esimerkiksi: Aktiivisuus asenteena ja Synnyttää vai synnytyttää tai Bebesinfon sivuilta.

Tickle Tickle by Vermin Inc, on Flickr

Jon Kabat-Zinninkin mukaan terveyden edistämisessä on olennaista se, että ihmisiä kannustetaan ja rohkaistaan olemaan enemmän vastuussa omasta elämästään, kehostaan ja siten terveydestään. Jokaisella on määräysvalta omaan itseensä nähden, tai ainakin voisi olla jos he suhtautuisivat tietoisemmin asioihin, olisivat oman itsensä herroja. Meidän on vain kuunneltava tarkkaavaisemmin ja luotettava siihen, mitä kuulemme, luotettava oman elämämme, oman kehomme, mielemme ja tunteidemme viesteihin. Jokaisella on omia sisäisiä voimavaroja joita käyttää, jos joutuu vastatusten niin vieraantuneen, pelottavan, tunteettoman ja toisinaan jopa itse sairauksia aiheuttavan terveydenhuoltojärjestelmän kanssa. Tällaisen asenteen omaksuminen tarkoittaa sitä, että ihminen on aidosti vastuussa omasta elämästään ja siten ottaa määräysvaltaa itselleen. Se vaatii uskoa itseen.

Kun olin raskaana, joku sanoi minulle: ”Niin kuin elät niin myös synnytät.” Minulle tärkeintä on olla terve. Tein omat päätökseni, omiin arvoihini perustuen. Synnytystä ei voi suunnitella, mutta siihen voi valmistautua hankkimalla tietoa ja jonkin verran fyysisillä ja psyykkisillä harjoitteilla.Mitä haluaa? Mikä on tärkeintä? Kukaan ei saa viedä äidin itsemääräämisoikeutta, enkä usko, että kukaan vapaaehtoisesti antaa terveyttään vieraisiin käsiin, luottaen niihin täysin. Suomesta on viety vaihtoehtosynnytyspaikka Tammisaari, mutta tiedostamalla ja miettimällä etukäteen mitä haluaa voi vaikuttaa moneen asiaan synnytykseen valmistautuessaan, tapahtui se sitten missä hyvänsä. Tietoa on tarjolla sitä haluaville! Voin suositella lämpimästi Malla Rautaparran äitiysjoogaa ja Jaana Cowasjin valmennusta, joissa nostetaan tietoisuutta synnytyksestä täysin normaalina ja luonnollisena tapahtumana ja autetaan tekemään omat tietoiset valinnat.

Taulu Tammisaaressa.

Siemeniä lapsen elämään

Thay kirjoittaa kirjassa Peace is every step sen päivän olleen hänen elämänsä suurin tragedia, kun hänen äitinsä kuoli. Kun hän ajattelee äitiään hän ei voi erottaa kuvaa äidistään rakkauden tunteesta. Rakkaus oli luonnollinen ainesosa äidin pehmeässä, suloisessa äänessä. Vaikka Thay oli aikuinen ja eli kaukana äidistään, hän tunsi silti jääneensä orvoksi.

Thay tietää, että kaikki länsimaiset eivät tunne samalla tavoin vanhempiaan kohtaan. Hän on kuullut useita tarinoita vanhemmista, jotka ovat loukanneet ja satuttaneet lapsiaan monin tavoin, istuttaen kärsimyksen siemeniä lasten elämään. Toki näin on käynyt vanhempien tarkoittamatta sitä. Voi vain olla niin, että he ovat itsekin saaneet samanlaiset siemenet omilta vanhemmiltaan. Siemenet istutetaan tiedostamatta tekojen seurausta samanlaisina sukupolvesta toiseen. Monet ovat tiedostamattoman elämäntavan uhreja. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen katkaisee tämän kierteen, kirjoittaa Thay. Voimme katkaista kierteen ja lopettaa näiden siementen kylvämisen omiin lapsiimme.

Pomegranate heart by Vanessa Pike-Russell, on Flickr

Thay kertoo 13-vuotiaasta pojasta joka oli Luumukylässä harjoittelemassa tietoista läsnäoloa, hengittämistä ja tunteidensa havainnointia. Hänen isänsä torui häntä aina kun hän kaatui ja se teki pojan vihaiseksi isälleen. Hän vannoi ettei aikuisena koskaan käyttäytyisi samoin. Kunnes hänen sisarensa kaatui leikkiessään toisten lasten kanssa ja satutti itsensä verinaarmuille. Poika halusi mennä huutamaan hänelle: ”Miten tyhmää! Miksi teit niin?” Mutta ennen huutamistaan hän onnistui malttamaan mielensä. Hän tunnisti vihansa ja sen syyt, eikä reagoinut niihin. Aikuiset hoitivat siskon haavat ja poika meni kävelylle hengittämään vihaansa pois. Hän tajusi käyttäytyvänsä kuten oma isä oli tehnyt. Hänen olisi tehtävä asialle jotain ja jatkettava tietoisen läsnäolon harjoittamista etteivät hänen omat lapsensa aikanaan joutuisi kärsimään. Samalla poika tajusi, että hänen isänsäkin voisi olla uhri jo useammassa sukupolvessa. Poika jatkoi harjoitteluaan ja muutaman kuukauden kuluessa viha laantui. Hän keskusteli isänsä kanssa, joka oli kiitollinen tästä ymmärryksestä. Tässä tapauksessa poika auttoi isää kasvamaan.

Omat vanhempamme eivät ehkä koskaan ole harjoittaneet tietoista läsnäoloa. Voimme tuoda heille oman harjoituksemme avulla iloa, rauhaa ja anteeksiantoa. Kun katsoo kehoaan tarkkaan näkee sen olevan lahja vanhemmilta ja isovanhemmilta. Huomaamme sen olevan lahja, jolla on antaja ja jonka saajia olemme, kaikki samaa ja yhtä. Kun olemme tässä hetkessä näemme että meissä on kaikki edeltäneet ja kaikki tulevat sukupolvet. Kun ymmärrämme tämän, ymmärrämme mitä siemeniä kylvää ja mitä jättää kylvämättä.

Läsnäoleva vanhempi, osa 4: Miten minusta tulee läsnä oleva?

Tässä on neljäs osa ajatuksiani ja muistiinpanojani kirjasta tietoisen läsnäolon opas vanhemmille. Edelliset osat voit lukea alla olevista linkeistä:

Läsnäoleva vanhempi, osa 1: Elämä on tässä ja nyt

Läsnäoleva vanhempi, osa 2: Integriteetti, myötäeläminen ja hyväksyminen

Läsnäoleva vanhempi, osa 3: Ajatukset eivät ole tosiasioita

.:Muistuta, ole aloittelija ja muodollinen harjoitus:.

Kun aloittaa matkan enemmän läsnä olevaksi joutuu ensin myöntämään kuinka vähän oikeasti onkaan läsnä. Miten usein sitä tekeekään vähintään kahta asiaa yhtä aikaa? Sitten voikin aina keskittyä muistuttamaan itseään jatkuvasti pysymään vain siinä missä on, tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan. Tietoiseen läsnäoloon kuuluu, että tämä tehdään lempeästi, hyväksyvästi ja arvostelematta. Vaikka sen sitten joutuu tekemään satoja ja taas satoja kertoja. Tämän harjoittelun voi tehdä missä vain, milloin vain. Yksi tapa on kiinnittää huomiota omaan asentoon, miltä istuminen tuntuu? Tai miltä asennon vaihtaminen tuntuu? Oman kokemukseni mukaan liikunnasta alati kipeät lihakset tekevät asennon muuttamisen havainnoinnista helppoa. Aina kun sattuu johonkin uuteen lihasryhmään.



Untitled by sⓘndy°, on Flickr

Tietoisessa läsnäolossa puhutaan aloittelijan mielestä. Se tarkoittaa kaiken näkemistä siten kuin näkisi sen ensimmäistä kertaa – arjen ja tavallisuudenkin. Aloittelijan mieli auttaa meitä vapautumaan odotuksista jotka perustuvat aikaisempiin kokemuksiin. Avaudumme vastaanottamaan aina uusia mahdollisuuksia. On todennäköistä että jotain jäisi havainnoimatta koska on muka tilanteen asiantuntija. Tosiasiassa jokainen hetki on ainutlaatuinen ja siinä on ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Mieti miten näet tuttavasi tai päivästä toiseen toistuvan ongelman? Mitä jos aloittaisitkin alusta?”

Tietoisessa läsnäolossa harjoitetaan meditointia, jotta saisimme selville mitä sisimmässä tapahtuu. Meditointi voi olla muodollista tietyssä paikassa, asennossa ja aina tiettyyn aikaan. Tai, mikä parasta, se voi olla epämuodollista. Sen voi silloin toteuttaa missä ja milloin vain, kaikissa elämäntilanteissa. Istuma-asento on kuitenkin tehokkain tapa havainnoida hengitystä, joka on tietoisen läsnäolon keskeisin harjoitus. Se on helppo, tehokas ja kätevä tapa kiinnittää huomio nykyhetkeen ja omaan kehoon. Hengitys on yhtä kuin elämä, se ei koskaan lakkaa. Hengitys muuttuu mielentilan mukaan. Tärkeintä on keskittyä ja kokea, ei muuttaa, hallita, eikä arvostella. Ajatus on enemmän olemisessa kuin tekemisessä. Kiinnitä huomiota kolmeen asiaan:

·         Hengitä – aina laskeutuaksesi nykyhetkeen, lisää aikaa tarkastella ennen reagointia – Saat valintamahdollisuuden.

·         Hyväksy – Aktiivisesti, todellisuus sellaisena kuin se on. Hengitys mahdollistaa tietoiseksi tulemisen – miksi tuntee tietyllä tavalla ja miten tulisi toimia tai mitä tilanteen korjaamiseksi voi tehdä

·         Toimi – Älä reagoi.



中秋節快樂^^ by sⓘndy°, on Flickr

 .:Muita vinkkejä:.

Esimerkkejä tilanteista jotka eivät ole muodollisia ja joissa voi aktiivisesti harjoitella havainnointia rauhassa: Hampaiden pesu, suihku, ruuanlaitto, syöminen, tiskaaminen, kävelyretki, lasten kanssa leikkiminen, autoilu, muiden kuuntelu, hieronta. Kasvosi ilmentävät tunteita, joita jo vauva pystyy tulkitsemaan. Mieti miten voisi käyttää lasta apuna näiden tunnistamisessa ja tai opettaa tämän avulla että nekin tunteet ovat ok tai eivät estä läsnäoloa? Hyvä tietoiseksi tekevä harjoitus on myös halausmeditaatio, ”luumuhalaus”. Siinä voi halata lasta hengittäen kolme kertaa samalla sisään ja ulos.

 

***

 Pitkälti siis samoja asioita kun on jo moneen kertaan täällä ollut esillä!

Kiitollisuuden siemeniä

Miten suurenmoista on katsoa joka päivä ulos pitenevään päivään ja etsiä varhaisia kevään merkkejä! Niistä on helppo olla kiitollinen. Kevään ja kesän odotus nostaa jo päätään. -- Hengitän ja palaan tähän hetkeen, nauttimaan valosta. Kiitollisuus on muutoin kohdistunut materiaan, olen kiitollinen uudesta sykemittaristani, jolla kelpaa taas jumpata. Sen avulla sainkin revittyä kunnon tehoja irti harjoituksesta. Olinkin siksi kiitollinen koko harjoitusta seuranneen päivän tarkoituksenmukaisesta urheiluharjoitteestani.

Mieli on tehnyt minut kiitolliseksi kahdesti tässä. Olin kiitollinen uudenlaisesta vastaanottavaisesta mielestäni ja sen joustavuudesta. Kiitos siitä, että yritän olla avoin ja hyväksyvä kaikissa tilanteissa. Todella kiitollinen olen siitä miten eilinen muodollinen harjoitus laittoi mielen huomaamaan, että siellä oli valtava määrä muitakin ajatuksia kuin vain se joka oli puoli päivää tuntunut kiertävän mielessä. Oli tärkeämpiäkin ajatuksia. Mutta ne kaikki olivat joka tapauksessa vain ajatuksia. Päästin ne menemään.

The quality of our life

depends on the quality

of the seeds

that lie deep in our consciousness

Thich Nhat Hanh, Understanding Our Mind (2006)

one little snowdrop by harold.lloyd, on Flickr

Lapsen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, osa II

Tästä temperamenttikirjoituksesta tuli niin pitkä, että julkaisen sen kandessa osassa. Edellinen osa löytyy linkistä:

Lapsen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, osa I

Tässä siis jatkoa.

.:Uusi vauva on uusi tuttavuus:.

Jokainen vauva on omanlaisensa, mikä tekee vanhemmuudesta ainutlaatuista. Elämää ei kannata suunnitella vauvan syntymän jälkeiselle ajalle kovin tarkkaan, koska vauvan temperamenttia ei voi etukäteen tietää. Puhutaan paljon varhaisesta vuorovaikutuksesta. Kehitysympäristö vaikuttaa vauvan temperamentin kehittymiseen. Vauva oppii vanhemman kanssa vuorovaikutuksessa omaa itsesäätelyään. Se miten vanhempi suhtautuu lapsen temperamenttiin on suhteen laadulle olennaista. Minäkuva ja sosiaalinen sopeutuminen kehittyvät sellaisiksi millaisena vanhempi lasta pitää. Samalla temperamenttiin suhtautumistapa muokkaa vanhemman kokemusta vanhemmuudesta, tapaa olla vanhempi ja kasvatusasenteita. Jos varhainen vuorovaikutus on ”hyvää”, eli lämmintä, läsnä olevaa ja tukevaa, se tukee itsesäätelyn kehittymistä. Jos taas vanhempi pitää lasta ”vaikeana”, vuorovaikutus voi olla tunteetonta, kasvatusasenne vihamielinen ja lapsesta voi kasvaa aggressiivinen tai hän voi saada negatiivisen minäkuvan.

”Vaikea” temperamentti on myös mahdollisuus. Herkät lapset hyötyvät auttamisesta, eli perheen positiivinen tunneilmasto, sensitiivisyys ja sitoutuneisuus auttavat temperamenttia kehittymään. Lapsen temperamentti joko sopii tai ei sovi ympäristöön ja vanhempien temperamentteihin. Kun tämän tiedostaa, niin sitä voi tukea. Omaa hoivaamistapaa saattaa olla syytä suhteuttaa lapsen reaktioihin. Vanhemman oma temperamentti tulee väsyneenä esiin, silloin sitä voi tutkia. Ja itseään voi armahtaa, kun tietää millainen itse on.

Yotsuba; Valentine by Manic Toys, on Flickr

.:Mitä tarvitaan:.

·         Kiinnostusta lasta kohtaan

·         Herkkyyttä vauvan tunteita ja käyttäytymistä kohtaan

·         Havainnointia: mitä lapsi puuhaa? Miten hän elehtii? Miten hän tulkitsee vanhemman aloitteet?

·         Malttia ja aikaa

·         Avoimuutta

·         Asianmukaista ja oikea-aikaista vastaamista lapsen tarpeisiin. Anna vauvan reagoida, älä aina ennakoi tarpeita.

·         Vanhemman läsnäoloa ja tavoitettavuutta (fyysinen ja psyykkinen)

·         Lapsen temperamenttiominaisuuksien, toimintatapojen ja tarpeiden hyväksyntää

·         Lapsilähtöisyyttä, harmonista yhteistyötä ja toimintaa lapsen kanssa. (puhutaan kiintymyysvanhemmuudesta)

o   Virittyminen ja toiminnan ajoitus ja suunta myötäilee lapsen tarpeita.

o   Matkiminen ja synkronoitu vuorovaikutus kannustavat lasta aloitteentekoon.

o   Tunkeilemattomuus vs. läsnäolo, kumpaa lapsi kaipaa?

o   Toimitaan lapsen ehdoilla ja aikataululla

o   Tuetaan ja autetaan kun lapsi haluaa tehdä ”itse” ja ”näyttää”.

o   Ei katkaista lapsen toimintaa tai vaihdeta huomion kohdetta väkisin

o   Leikkiä ei aikatauluteta, ei tehdä sen suhteen päätöksiä, ei aseteta odotuksia, ei vertailla muihin

o   Huomioidaan, että aikuinen oppii enemmän, jos antaa lapsen johtaa

Vanhemman herkkyys vaikuttaa kehitykseen. On tutkittu, että itsesäätelyyn osallistuvat aivoalueet kehittyvät sen mukaan miten herkästä vanhempi suhtautuu lapseen. Samoin lapsen kokeman ”stressin” määrän. Erilaiset lapset tarvitsevat erilaista hoivaa ja kasvatusta. On muistettava, että kaikki asiat tai tilanteet eivät ole lapsille yhtä palkitsevia. Aikuinen on vastuussa myönteisestä vuorovaikutuksesta. Lapsi kokee, että kun hänen olemuksensa tai toimintansa herättää aikuisessa ihastusta, hän on rakastettava. Tähän ei ole lisättävää!

Yotsuba Portrait by Manic Toys, on Flickr

Lue myös:

Terveyskirjaston artikkeli Erilaiset temperamentit: Itsetunto syntyy hyväksytyksi tulemisen tunteesta

MLL:n vanhempainnetin kirjoitus: Millainen lapseni on?

Hesarin eilinen artikkeli persoonallisuudesta: Kuka minä olen?

Varhainen vuorovaikutus

MLL vanhempainnetin Varhaisen vuorovaikutuksen sanakirja

Yliopistolehden artikkelit:

Temperamentti haittaa turhan monen koulutietä

Temperamentti näkyy stressitilanteissa

Ärsyyntyjä sairastaa

Miltä riski tuntuu?

Urku auki

”Nyt urku auki!”, huusi aina legendaarisen kovia spinning tunteja pitänyt ohjaaja. Maksimisuorituskyky ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan enää sillä tasolla. Niitä aikoja vain haikailen… Eilen spinningtunnilla tavoitteenani oli päästä lähelle tuon aikaisia harjoitustehoja. Se vaatii keskittymistä, se vaatii läsnäoloa, se vaatii sitä että sopeuttaa toimintaansa koko ajan joustavasti tilanteen mukaan. Tarvitsen kovaa harjoitusta tavoitteideni saavuttamiseksi. Kuten olen aiemminkin todennut kehoni pitää endorfiineista!

Keskittyminen on herpaantumatonta. Huomio on täysin siinä mitä teen ja tässä hetkessä. Nosta ja paina. Nosta ja paina. Takapuoli kiinni satulaan. Kumarru, kumarru niin pieneksi kun voit. Musiikin rytmi kiihtyy kiihtymistään. Nyt on spurtin vuoro. Urku auki. Millään muulla ei ole väliä, kunhan pyörittää niin nopeasti kun pystyy. Keho pysyy oikeassa asennossa. Seuraan vain ja ainoastaan sykemittarin lukemia. 177-178- tänään aina 187 asti. Maksimisyke jäi tänään tavoittamatta.

Kuva Wikimedia.

Kuulostelen jatkuvasti pieniäkin kivun merkkejä kehossani paikoissa jotka joskus tuppaavat vaivaamaan. Jos pienikin kipu tuntuu vasemmassa jalkapöydässä korjaan tietoisesti kengän vaakasuoraan, jos taas alaselkään sattuu, parannan keskivartalon tukea tai jos ojentajiin alkaa tuntumaan, otan painon pois käsiltä, minne se ei kuulu. Automaattisia korjauksia, mutta niiden tarve pitää ensin tiedostaa.

Vaihdetaan raskaalle vaihteelle ja poljetaan ylämäkeen seisten. Se ei ole vielä mitään, koska painovoima auttaa ja vauhdin hidastuessa tekniikka on helpompi pitää kasassa. Näen edessäni Jussi Veikkasen täydellisen ajoasennon. Muun tavoittelu olisi itsen aliarvioimista. Havaitsen käsissä pientä jomotusta ja kevennän tietoisesti käsien otetta. Toteutan ohjaajan käskyt selkäytimellä. ”Lisää vastusta!” Minulla on ajatus, että en pysty lisäämään, reidet eivät enää pysty tottelemaan niille annettuja käskyjä. Totean sen vain ajatukseksi ja käsi käy ruuvilla. Urku on auki.

Kuva Wikimedia.

Lapsen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, osa I

.:Lapsen temperamentti ja varhainen vuorovaikutus:.

Tämä kirjoitus perustuu kehityspsykologian tohtori Niina Komsin työväenopistoluentoon 23.9.2009 jonka aiheena oli: Pikkulapsen temperamentti ja varhainen vuorovaikutus. Kirjoitin aiemmin siitä miten jokaisella on oma temperamentti. Se sanelee miten lapsi kokee vastoinkäymiset, kuinka reagoi pään lyömiseen lattiaan, kuinka paljon äänet häiritsevät jne. Jokainen vanhempi haluaa, että oma lapsi olisi ”helppo”, aina aurinkoinen ja esimerkiksi helposti missä vain nukkuva. Siitä miten oman lapsen temperamentin ottaa ja miten paljon sitä vertaa toisten lapsiin voi olla paljon vahinkoa. Temperamenttierojen olemassaolon ymmärtäminen ohjaa ensimmäisen kerran polulle, joka antaa mahdollisuuden kunnioittaa lapsen integriteettiä, eli oikeutta tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Mielestäni ei ole olemassa kilttejä lapsia, vaan ”kiltteys” on subjektiivinen tulkinta lapsen temperamentista.

Jokaisen vanhemman olisi pyrkiessään ymmärtämään omaa lastaan ja vertaillessaan omaa mussukkaansa toisten lapsiin, hyvä tiedostaa temperamentin ilmeneminen lapsen reaktioissa. Tärkeää on arjen sujuminen, mutta huomio kannattaa kiinnittää asioihin joihin voi vaikuttaa. Samalla olisi hyvä ymmärtää miten voi vaikuttaa. Lapsi on tunnettava sellaisena kuin hän on. Lapsi ei osaa teeskennellä. Arjen sujuvuuteen vaikuttaa se mikä on lapselle helppoa, entä vaikeaa? Miten vuorovaikutus kannattaa? Tärkeää on tiedostaa, että lapsi ei mene rikki, vanhempi voi yrittää uudelleen tai hakea apua.



Yotsuba: Tagged!? by Manic Toys, on Flickr



.:Määrittelyitä:.

Wikipedian mukaan Temperamentilla tarkoitetaan ihmiselle tyypillistä yksilöllistä reagoimis- tai käyttäytymistyyliä, joka erottaa hänet muista. Se perustuu yksilön biologiseen ja geneettiseen rakenteeseen. Jokaisella ihmisellä temperamentti on yksilöllinen ja synnynnäinen. Temperamentti on persoonallisuuden biologinen perusta. Vasta kasvatus ja ympäristö muokkaavat synnynnäisestä temperamentista persoonallisuuden. Synnynnäinen temperamentti näkyy aina ihmisen tavoissa, mutta kasvun ja kehityksen kautta hänestä voi tulla esiin aivan uusia piirteitä ja hän oppii hallitsemaan temperamenttiaan.

Temperamenttityypit jaetaan kolmeen luokkaan: helppoihin, haastaviin ja hitaasti lämpeneviin. Mikään niistä ei ole toistaan parempi tai huonompi, helpompi tai vaikeampi ja siksi niiden tiedostaminen voi auttaa aikuista ymmärtämään ja kunnioittamaan kunkin lapsen yksilöllisiä tarpeita. Se on aina subjektiivinen kokemus ja vanhemman suhtautuminen vaikuttaa temperamentin kehittymiseen.  Jos haluaa syvällisemmin ymmärtää temperamenttieroja ja -tyylejä, kannattaa tutustua Myers-Briggs-tyyppi-indikaattoriin (MBTI).

.:Temperamentin ilmenemisominaisuudet:.

Temperamentti rakentuu jo varhaisille eroille, joilla on biologinen pohja perimässä. Se näkyy ulkoisessa käytöksessä ja hermostollisessa ja biologisessa yksilöllisyydessä. Temperamentti on kehittyvän persoonallisuuden ydin. Se ennustaa sosiaalista ja emotionaalista kehitystä, mutta siihen vaikuttaa paljon myös vuorovaikutus. Temperamentti vaikuttaa subjektiivisiin tilennekokemuksiin, motivaatioon ja kykyihin. Temperamentti rakentuu ominaisuuksista, yksilöllisistä synnynnäisistä reagointitaipumuksista joita ovat:

1.       ärsytyskynnys, pieni tai suuri

2.       aktiivisuus, energisyys

3.       reaktioiden intensiivisyys

4.       rytmisyys, säännöllisyys

5.       sopeutuvuus

6.       yleinen mieliala

7.       lähestyminen, vetäytyminen

8.       sinnikkyys

9.       häiriytyvyys, keskittymiskyky

.:Temperamentin näkyminen arjessa:.

Temperamentti vaikuttaa asenteisiin ja toimintaan. Teorioiden mukaan se vaikuttaa reaktioiden voimakkuuteen ja herkkyyteen samoin kuin reaktioiden säätelyyn. Ihan vauvana synnynnäiset tekijät ovat vallalla, mutta kokemukset (positiiviset ja negatiiviset tuntemukset) vaikuttavat temperamentin kehitykseen ja kypsymiseen. Hyvänä esimerkkinä tästä voi pitää turhautuneisuuden lisääntymistä, kiukun laantumista tai hymyilyä.

.:Vanhemmalla lapsella temperamentti näkyy arjessa:.

·         aktiivisuutena, passiivisuutena mm. motoristen taitojen harjoittelussa (erot pysyviä vielä 5-6 vuotiailla)

·         turhaantumis-, tai ärtymisalttiutena

·         lähestymistaipumuksena

·         pelokkuutena

·         tarkkaavuuden kestona

·         hymyn ja naurun määränä

·         ääntelyn määränä

·         surumielisyytenä ja alakulona

·         havaintoherkkyytenä (esim. kuinka hiljaiset äänet ärsyttävät)

·         vahvojen ärsykkeiden tuottamana mielihyvänä (esim. kovat vauhdit keinussa)

·         heikkojen ärsykkeiden tuottamana mielihyvänä

·         suhtautumisena hellittelyyn

·         rauhoittuvuutena lohdutettaessa

·         yleisenä ”toipumisnopeutena” jännityksestä tai kiihtymyksestä

Lapsen temperamenttiprofiili, aktiivisuus-herkkyys-sinnikkyys, vaikuttaa kokemiseen, oppimiseen ja toimintaan. Eri lapset suhtautuvat temppurataan, retkelle lähtöön, ruokapöydässä istumiseen ja vaikka potalla istumiseen eri tavoin. Tapaa ei voi muuta kuin hyväksyä!

Yotsuba Arrives by Manic Toys, on Flickr