Hetken ruusutarha

Tietoisena oleminen ei ole ajassa olemista,
mutta vain ajassa voi
hetken ruusutarhassa,
hetken lehtimajassa jota sade rummutti,
hetken vetoisessa kirkossa sauhun langetessa
muistaa, sidoksissa menneeseen ja tulevaan.
Vain ajassa aika kukistuu.

Äläkä sano pysyväksi sellaista,
missä mennyt ja tuleva
kokoontuvat. Ei liikettä poispäin, ei kohti,
ei nousua, ei laskua. Ilman pistettä, liikkumatonta pistettä,
ei olisi tanssia, eikä muuta ole kuin tanssi.
Voin vain sanoa, että siellä me olemme olleet: en silti voi
sanoa missä,
enkä kuinka kauan, koska silloin sijoittaisin sen aikaan.

Mutta miksi
tämä kajoaminen ruusunlehtimaljan tomuun,
sitä en tiedä.

In The Garden Of Alice * by pareeerica, on Flickr

Yhtäkkiä auringon pilkahtaessa,
vielä kun tomu on liikkeessä,
lehvistöstä kuuluu
lasten pidätelty nauru äkkiä nyt, täällä, heti, aina -
naurettava koko murheen autio aika
joka jatkuu ennen ja jälkeen.

Pois, sanoi lintu, sillä lehdet olivat täynnä lapsia,
piilossa innoissaan, naurua pidätellen.
Pois, pois,pois, sanoi lintu: ihmisen suku
ei kestä kovin paljon todellisuutta.

Rakkaus on eniten oma itsensä,
kun tässä ja nyt menettävät merkityksensä.
Vanhojen miesten pitäisi olla tutkimusmatkailijoita

               ~T.S. Eliot: Neljä kvartettoa



Lue eräs tulkinta täältä: Eräs Eliotin kvarteton luenta