Kiit(t)ää

Vuoden loppuminen vie aina ajattelemaan mennyttä vuotta.Aika kiitää. On aika kiittää jälleen. Kiitollisuudenaiheetkin liittyvät näihin ajatuksiin. Olen yksinkertaisesti suuresti kiitollinen siitä mitä elämä antaa. Elämäni on hidasta. Pakosta. En pidä siitä. Mutta opettelen pitämään siitä. Kaikesta voi oppia. Olen myös todella kiitollinen saadessani olla etuoikeutettu seuraamaan pienen lapseni kasvua ja kehitystä. Sen suurempaa kiitollisuutta en ole koskaan tuntenut enkä usko, että montaa niin suurta kiitollisuutta tuleekaan!

Ensi vuonna lupaan jatkaa Tietoisena elämistä ja harjoitella lisää. Yksinkertaista?

Tietoista uutta vuotta 2011!

Happy New Year, Taipei 101 by Coolmitch, on Flickr

Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää, osa 2

Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää kirjan esittelyn ensimmäinen osa löytyy täältä. Tässä toinen osa.

Kielen syy?

Drawn by Love by 'PixelPlacebo', on Flickr

Kirjassa käytetään suhdekehysteoriaa selittämään sitä miksi kieli ”lisää” ja pahentaa usein ongelmiamme. Voimme minkä tahansa kahden asian välille luoda pienempi kuin, vähemmän pelottava tms. suhteen. Pystymme nimeämään tapahtumia ja luomaan syy-seuraussuhteita ja arvioimaan kaikkea meitä ympäröivää. Näin ollen myös pystymme yrittämään ajatustemme tukahduttamista jos ne ovat liian tuskallisia. Tämä usein pahentaa ongelmia pitkällä aikavälillä. Ajatukset nostavat pintaan myös tunteita ja nekin voimistuvat ja ajatusten ja tunteiden välille syntyy vielä vahvempia sidoksia. Sama pätee myös käyttäytymiseen, jos esimerkiksi yritämme välttää herkkuja, on täysin todennäköistä että sitä useammin sorrumme herkuttelemaan mitä enemmän yritämme niitä välttää.

Kaikkien ongelmien kanssa selviämiseen on kyllä helppo keksiä ratkaisuita: jo mainittu vaikeiden ajatusten tukahduttaminen, järkeily, ylensyöminen, -juominen tai liika liikunta jopa pakkoneuroosit. Nämä ratkaisut ovat seurausta siitä että otat ajatuksesi kirjaimellisesti. Kirjan tarkoitus on osoittaa miten kieli hallitsee ajattelua ja auttaa pääsemään tästä eroon.

Välttäminen houkuttelee

Yleensä kaikki yritykset välttää ja hallita epämiellyttäviä ajatuksia, tunteita ja reaktioita eivät toimi. Selviytymisstrategiat eivät toimi pitkällä aikavälillä, koska:

1.       Koko ympäröivää maailmaa ei voi kontrolloida kuten tunteitaan ja ajatuksiaan

2.       Lapsesta asti sinut on jo pakotettu hallitsemaan ajatuksiasi ja tunteitasi

3.       Lapsena aikuiset tuntuivat pystyvän hallitsemaan kaikki ajatuksensa ja tunteensa, myöhemmin opit että näin ei ole.

4.       Ympäröivä maailma viestii että onnellisuus = ei ongelmia = ei epämiellyttäviä ajatuksia tai tunteita

5.       Ajatusten tukahduttaminen on tuntunut lyhyellä aikavälillä toimivan ja se houkuttelee jatkamaan, koska muut luulevat että kaikki on ”hyvin”.

Kirja käskee pysähtymään, hyväksymään tapahtuneet, ja valitsemaan vastuunoton omasta elämästä. Se vakuuttaa että taistelulle on olemassa vaihtoehto, kontrollin sijaan kamppailun voi lopettaa.

Irti päästäminen

Negatiivisten kokemusten salliminen saattaa vähentää niitä. Eli nekin täytyy hyväksyä, eli ottaa vastaan siinä hetkessä ilman vastustusta. Kirjassa käytetään sanaa halukkuus hyväksynnän synonyyminä, molemmat ovat kontrolloinnin vastakohtia. Päämääränä on antautua täysin sille hetkelle ja kulkea kohti omien arvojen osoittamaa suuntaa. Se tarkoittaa kaikkien tunteiden tuntemista täysillä, niin että voit elää elämääsi täydemmin. Useissa tutkimuksissa on hyväksynnän ja halukkuuden osoitettu niiden merkitystä mm. fyysisen kivun, traumojen, vammojen ja ahdistuksen ja erilaisten päihdeongelmien ja masennuksen hoidossa. Oleellista muuttumiselle on halukkuus muutokseen.

Woody meets Magritte by aldoaldoz,
on Flickr

Ajatukset aiheuttavat ongelmia

Mieli luokittelee, ennustaa, selittää, vertaa ja tuomitsee, kaiken aikaa. Näin se aiheuttaa kärsimystä ja pahaa oloa usein virhetulkinnoillaan. Usein et huomaa sitä lainkaan, jotta sen voi huomata, täytyy tarkkailla omaa ajatteluprosessiaan. Puhutaan että ”ajatteluun täytyy ottaa välimatkaa”. Se kuvaa hyvin prosessia jossa objektiivisesti pannaan merkille ja havainnoidaan omia ajatuksia. Niitä vain havainnoidaan, niille ei tehdä mitään.

Sinulla on ajatus vai ostatko ajatuksen?

Sen ottaminen kirjaimellisesti mitä ajattelet ei aina ole hyvä asia. Sinänsä ajattelu on, se on tehnyt meistä luomakunnan kuninkaan. Mutta koska ajatukset vaikuttavat meihin niin voimakkaasti, on tärkeää että niiden vaikutusta omaan toimintaan pystyy rajoittamaan tarvittaessa.

Tässä voi olla avuksi

·         Ajatusten, tunteiden ja kehon tuntemusten nimeäminen; ”minulla on ajatuksia että…”

·         Sen huomioiminen että ajatukset tulevat ja menevät

·         Päinvastaisen ajatteleminen

·         Sen miettiminen että kuka täällä oikein päättää, sinä vai mielesi?

·         Häiritsevien ajatusten kirjaaminen lapulle jonka näkee joka päivä

·         Kysyminen itseltä että toiminko tosiaan aina näin?

·         Ympäristöstä jonkin etsiminen jota ei voi arvioida, ja sen huomaaminen että sellaista ei ole!

Jos minä en ole yhtä kuin ajatukseni niin kuka minä olen?

Tässä vaiheessa jo lienee selvää, että ajatukset ovat tulkintojamme todellisuudesta. Ero siihen että käyttäisi arvioivien ja luokitteluiden sijaan vain kuvailevia, arvottamattomia luokituksia on suuri. Viimeksi mainitut ovat joustavia ja tapahtuvat tässä ja nyt: ”Nyt minulla on tämä tunne” tai ”nyt ajattelen sitä”. Tämä havainnoiva tai tarkkaileva minä on tärkein minä. Havainnoiva minä täytyy opetella löytämään tietoisen läsnäolon harjoitusten avulla. Kirjassa neuvotaan seuraavia harjoituksia:

·         Ajatusten tarkkailu tässä hetkessä arvottamatta ja hyväksyen

·         Kehon tuntemusten tarkkailu

·         Välimatkan ottaminen omiin arviointeihin, havaitsetko todella arvioimatta?

Ei lisättävää

Etsin puhelimeni Nokia USB piuhaa.

Ei lisättävää.

Hengitin kolme kertaa syvään.

Istunut olen

Olen istunut 10-15 minuutin pätkiä iltaisin edelleen suunnitelmani mukaan joitain kertoja viikossa. 20 minuuttia ei tavoitteena oli kertaakaan lähiaikoina täyttynyt. Milloin mikäkin on keskeyttänyt.

Towards the light by Tambako
the Jaguar, on Flickr

Joitain huomioita

• Lasken kaikki uloshengitykset, silti keskittyminen on ollut vaikeaa ja haparoivaa.
• Jos on ollut kahdenkin päivän tauko, tuntuu istuminen erityisen mukavalta. Ideoita tulee paljon ja monet ajatukset jotka nousevat ovat jollain tapaa tärkeitä. Koen jopa, että kun annan niiden mennä, ne jollain tapaa itsestään järjestyvät? Istuminen on ollut tässä mielessä motivoivaa ja jatkamaan kannustavaa.
• Keho on ollut tosi hiljainen. Se on muutenkin tukossa saatuaan liian vähän ulkoilmaa ja hieman sekalaista ravintoa. Kärsin jollain tapaa siitä ettei se kerro minulle mitään. Hengittäminen ei tunnu miltään. Ei sen kuulukaan tuntua, mutta jotain hengityksestä silti tuntuu puuttuvan? Tai jotain on muuttunut. Pitäisi vain antaa olla.

Halu olla kiitollinen

Joulun ajan kiitollisuuslistaus:

• Olen kiitollinen hauskimmasta ja rennoimmasta jouluaatosta ikinä!
• Olen kiitollinen että sain lähes hillittyä kieleni sukuloidessa joululounaalla. Mieltäni en. Ja päässä nousee vaikka minkä laisia ajatuksia ja vihaa koko ajan. En saa egoani hiljenemään. Vaikka kuinka tiedän, että ne ovat vain ajatuksia. Olen kuitenkin kiitollinen tästä mahdollisuudesta saada harjoitella.
• Olen kiitollinen jälleen puolisolleni joka soi minulle vapaapäivän lapsen hoidosta!
• Päivänä eräänä olisin halunnut olla kiitollinen tästä hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä, mutta en osaa. Mieli on vielä liian levoton.
• Olen kiitollinen siitä että tunnen välillä oppivani mieleni metkuista.

Päivän sielunmaisema on muutamien lähipäivinä lukemien retkeilylehtien inspiroima. Mahtavaa joskus fiilistellä vanhoja retkiä ja suunnitella uusia.

Karhunkierroksen maisemissa melomassa 2002.

Vapaudu mielesi vallasta, osa 1

Luin Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää kirjan jokin aikaa sitten ja kirjoitan nyt muutaman postauksen sen sisällöstä. Tämä on ensimmäinen.

Kirjan mainostetaan olevan: ”Itsehoito-opas terapiassa käyville asiakkaille”. Ja sanotaan soveltuvan erityisen hyvin myös psykoterapian tukena käytettäväksi. Kirja on ikään kuin harjoituskirja, joita ainakin meillä ala- ja yläasteella käytettiin. Siellä on viivoja joihin voi täydentää omat ”vastauksensa” tehtäviin. Itse olen ”vain” lukenut kirjan, en tehnyt tehtäviä. Toimi se sellaisenakin, mutta suosittelen sitä niille jotka haluavat itse vapauta mielensä vallasta ja alkaa elää! Ainakin siis jos pystyy tunnistamaan joitain oman elämän ongelmakohtia ja haluaa systemaattisesti käsitellä niitä. Teimme Tietoisuustaidot kurssilla arvojen määritystä tähän kirjaan perustuen. Kirjasta voi napata tietysti itselleen sopivan palan, ehkä sinäkin kiinnostut näiden kirjoitusten perusteella jostain osa-alueesta.

Nevadan yliopiston psykologian professori Steven C. Hayesin kirjoittama, hyväksymis- ja omistautumisterapian tutkimukseen pohjautuva kirja tarjoaa erilaisen näkökulman elämään ja psykologisiin ongelmiin. Se tarjoaa tien ulos henkisestä pahasta olosta ja auttaa selkiyttämään sitä, mikä elämässämme on tärkeää ja merkityksellistä. Hyväksymis- ja omistautumisterapian auttaa mm.:

·         Selätä masennus ja henkinen kärsimys

·         Omistaudu tärkeille asioille elämässäsi

·         Vapauta itsesi negatiivisesta ajattelusta ja itsesi arvostelusta

·         Elä arvojesi mukaan

Kirja lähtee olettamuksesta, että kaikki kärsivät. Paha olo eli vaikeat tunteet ja ajatukset, tuskalliset muistot, ei-toivotut halut ja tuntemukset ovat tuskallisia. Moni ajattelee, murehtii, ennakoi, pelkää ja tekee mitä vain välttyäkseen niiltä. Kirja ei kerro miten tästä voi selvitä vaan miten voi elää tässä ja nyt kaiken tämän sisäisen myllerryksen kanssa.

Ero psykologisten ongelmien merkityksellä ja niiden vaikutuksella elämään selkeytyy vertaamalla sotilasta taistelussa joka ei suju hyvin. Hän taistelee kovemmin ja häviäminen on hirvittävä vaihtoehto. Taistelu jatkuu. Henkilö ei tiedä, että hän voi jättää taistelukentän milloin tahansa ja alkaa elää tässä ja nyt. Sota näyttää samalta, riippumatta siitä taisteletko siinä mukana vai ainoastaan katseletko taistelua. Elämän puolesta taisteleminen ei ole sama asia kuin elämän eläminen.

Tietoisuus ja tietoinen läsnäolo nähdään kirjassa hyväksymis- ja omistautumisterapian osana. Se nähdään menetelmänä tarkastella omia kokemuksia ja ajatuksia. Mahdollisia ongelmia tarkastellaan, mutta ei niiden syitä. Terapiassa pyritään näkemään ongelmien vaikutus elämään. Näin ongelmat voidaan hyväksyä ja niiden vaikutus omaan elämään pystytään muuttamaan. Kirja ei ole perinteinen itsehoito-opas vaan se auttaa jättämään taistelun, ja aloittamaan elämän jota todella haluaa elää. Yleensä oppaat paneutuvat ongelmien syiden selvittämiseen ja selittämiseen.

Quotes - 33 / 60 by B.Romain, on Flickr

Menetelmät joita kirjassa käytetään ovat tietoisuus, hyväksyntä ja arvojen mukainen elämä. Tietoisuus ja tietoinen läsnäolo nähdään apukeinona lisätä psykologista hyvinvointia. Ajatuksia tarkkailemalla voidaan tunnistaa ”linssit” joiden läpi tarkkailemme omaa elämäämme ja ympäristöämme. Tietoisen läsnäolon avulla näistä ajatuksista voidaan päästää irti ja oppia näkemään muut, hyvät asiat, juuri tässä hetkessä. Hyväksymällä omat tuskallisetkin ajatuksemme voimme oppia elämään tässä hetkessä elinvoimaisina ja aktiivisina. Arvojen mukainen elämä taas vaatii omistautumista niille asioille joita pidät tärkeinä. Kun omat arvot ovat kirkkaana mielessämme, voimme alkaa juuri sellaista elämää kuin haluamme, jo tästä hetkestä alkaen. Meillä ei ole mitään menetettävää!

Kirjan ensimmäiset luvut kartoittavat ensin omia henkilökohtaisen kärsimyksen ja pahan olon aiheita, omia ongelmia, kivuliaita ja vaikeita asioita elämän eri osa-alueilla. Vähän sivutaan aihetta, että mitä tekisit sitten kun pahan olon saisi pois?

Säässä kuin säässä

Uskomatonta mutta totta, taas sunnuntai ja taas aivan hirveä keli. Viime sunnuntai oli jo kolmas sunnuntai putkeen kun lunta sataan vaakaan. On erityisen jännittävää kun ei tiedä autoillessaan missä tiet ja etenkin moottoritien rampit menevät. Teiden auraaminen on aivan yliarvostettua. Eli eikun ulkoilemaan hevosten kanssa. Aina välillä voisin tuntea kiitollisuutta jos äiti olisi vienyt meidän balettitunneille tai jotain muuta sisäliikuntalajia harrastamaan. Keli on kuin hevosten kotona islannissa ja ne eivät välitä, ovat aina yhtä innokkaita lähtemään metsään.

Metsässä oli hiljaista ja kaunista. Lisäjännitystä etenemiseen tuo se ettei tiedä mitä lumen alla on. Hevoset kulkevat kaikesta läpi, yleensä mitä epäilyttävämpää sitä enemmän otetaan vauhtia. Kuljin osan matkaa kahdestaan hevosen kanssa, osan matkasta yhdessä toisen ratsukon kanssa. Yksin metsässä oleminen tai siis hevosen kanssa on todella levollista. Ratsastaessa täytyy keskittyä siihen mitä tekee. Ajatus ei voi harhailla, muuta kuin maisemia ihailemaan. Jossain haukkui koira ja epäilimme, että lähelle tulee ulkoilijoita. Yritimme varoittaa heitä että olemme hevosilla, ketään ei kuitenkaan tullut polulla vastaan. Ympäristön tarkkaileminen on tärkeää jotta ennakoisi mahdolliset vaaran paikat, hevosia pelästyttävät asiat, mutta myös sen ettei pelota muita kulkijoita. Onneksi siihen voi yhdistää metsän ihailun!


Hevonen kuuntee ympäristöä ja ihmistä.
Aina valmiina pakemaan.



Joulutarina

Tämän laulun sanat ovat koskettaneet tänä jouluna. Onkohan tässä taustalla jokin Zen-tarina?

Pekka Ruuska: Suutari ja vieras

Hän oli suutari, vanha ja lempeä mies
Hänen puotinsa koko kaupunki ties
Ja nyt hän jouluksi siivosi talossaan
Ja kertoi kaikille suurta uutistaan

Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille
Hän on ilmoittanut minulle sen varmasti
Mestari on tulossa tänään meille
Voiko jouluvieras olla enää parempi

Hän istuu ikkunalle vierastansa odottamaan
Ja eipä aikaakaan, kun oveen jo koputetaan
Hän ensin pettyy oven takana kun seisookin vaan
Köyhä nainen lapsen kanssa aivan kohmeissaan

Hän sanoo: Mestari on tulossa kylään meille
Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani
Mestari on tulossa tänään meille
Kääri huopaan tähän paleleva lapsesi

Ei kuulu vieläkään nyt vierasta, vain luminen tie
Ja sitä pitkin astuu luokseen pummi, mikä lie
Hän pyytää suutarilta korpun palaa taskuunsa
Kun on nälissään yksin jouluaattona

Hän sanoo: Mestari on tulossa kylään meille
Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani
Mestari on tulossa tänään meille
Otä tästä kuumaa keittoa nälkääsi

Ilta pimenee ja vierasta vain kuulu ei
Ja vanha suutari jo astiat pois pöydästä vei
Ja vielä kolkuttelee oveen juoppo naapuri:
Oon avaimeni hukannut en pääse kotiini

Hän sanoo: Mestari on tulossa kylään meille
Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani
Mestari on tulossa tänään meille
Jos jäät yöksi sijaan sinulle vuoteesi

Ja niinpä viimein menee vanha mies jo nukkumaan
Näkee unta, sanoo vieraalleen: Et tullutkaan
Vieras kertoo: Olin luonas tänään kolmasti
Hyvää joulua ja kiitos sydämestäni
Mestari on tulossa kylään meille
Hän on ilmoittanut minulle sen varmasti
Mestari on tulossa tänään meille
Voiko jouluvieras olla enää parempi

Raakasuklaa harjoitus

Tässä päivänä eräänä tietoisen läsnäolon harjoitukseni oli raakasuklaan tekeminen.

Joitain ainesosia ja muotti. Käytän vanhoja aineita pois,

nykyisten laatu ei ole paras mahdollinen.

Haasteena veden välttäminen seokseen ja

hunajan saaminen sekoittumaan rasvoihin.

Hommassa saa tosiaan olla kieli keskellä suuta ja siitä on helppo pysyä tietoisena kun yrittää saada kaikki ainesosat käyttäytymään toivotulla tavalla. Olen hommassa vasta tosia aloittelija, eli kuvista ei kannatta ottaa mallia! 

Raakasuklaa muoteissaan. Valmiina pakkaseen.



Lopputulos

Teen raakasuklaata suhteellisen säännöllisesti koska sen sisältämät puhtaat aineet vauhdittavat uskomattomiin suorituksiin eri elämän alueilla. Lue Jaakon sivuilta lisää tai oikeastaan kaikki mitä tarvitsee tietää raakasuklaasta.

Raakasuklaan hyödyistä ja eduista ollaan montaa mieltä, se ei välttämättä kaikille sovi. Kannattaa kokeilla, aluksi vaikka ostamalla valmis pala Lifestä tai Ruohonjuuresta.

Talvipäivänseisaus

.:Kiitollisena kirjoitan:.

Tällä viikolla olen ollut kiitollinen vähän pidemmistä yöunista joinain öinä. Eilen oli kiitollista olla pitkän ja rankan kävelyretken jälkeen kun oli niin hyvä olo!

Talvipäivä on nyt tasattu tänä aamuyönä klo 01.38. Olen kiitollinen että huomisesta mennään kohti pidempää päivää jo muutanmalla sekunnilla! Tänään päivän pituus on vain 5h 48 min.

Wikipedia kertoo: ”Talvipäivänseisaus on hetki, jolloin auringon deklinaatio on minimissään ja se on pohjoiselta pallonpuoliskolta katsottuna alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan. Se on siis myös vuoden lyhin päivä. Talvipäivänseisaus ajoittuu aikavälille 20.–22. joulukuuta. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei nouse lainkaan. Vastaavasti eteläisellä pallonpuoliskolla on vuoden pisin päivä eikä aurinko laske lainkaan eteläisen napapiirin eteläpuolella.”



Maapallo talvipäivän seisauksen aikaan, jolloin pohjoisnapa on poispäin auringosta.
Kuva Wikipedia Commons.



Tänään olen kiitollinen myös Facebookin mahdollistamasta omien tietojen lataus filestä. Sain talteen sinne osittain jakamani elämän päiväkirjan vuodesta 2007. Kannattaa kokeilla! Se löytyy Käyttäjätilin alta-> Käyttäjätilin asetukset-> Lataa tietosi

Kiitollisena kohti joulua ja kevättä!

Pyhä hetki

.:Oikeassa ajassa ja paikassa:.

Palaan yhä uudelleen hetkiin, joissa on ollut vahva läsnäolon maku. En osaa edes selittää miksi juuri nämä tilanteet ovat herättäneet tämän tunteen niin voimakkaana. Varmaa on, että ne ovat jääneet mieleen siksi, että tilanteessa olen ollut hyvin valpas ja huomiointini on ollut tarkkaa ja hidastunutta. Juuri sellaista kuin se tietoisessa läsnäolossa tulisi olla. Voisiko sitä sanoa pyhäksi hetkeksi? Näin tekee P. Koskimies uudessa Latu & Polku lehdessä kertoessaan miten sai ensimmäisen kerran tehdä tulet uuteen uuniin. Ilmaus on ”vähän uskonnollinen”, mutta tunne on niin vahva, että sana pyhä ei mielestäni ole ollenkaan liioiteltu. Siis nimenomaan läsnäolon tunne.

Oman takan ensi sytytys on myös minulle hetki joka sai henkeni salpautumaan. Ja elämäähän ei mitata hengen vedoilla vaan niiden hetkien määrällä jotka saavan hengen salpautumaan. Se oli konkreettinen hetki jolloin en olisi halunnut olla missään muualla. Takkatulen ääni ja rätinä, meneillään olevien rakennusvaiheiden tuoksut. Pienen pieni tuli jonka sai tehdä takkaa kuivattaakseen. Se oli todella pysäyttävä ja koskettava, konkreettisesti koko kehossa tuntuva hyvä tunne.

Ensimmäinen tuli omaan takkaan

Toinen pyhä hetki on itse asiassa vielä useammin mielessäni vahvana läsnäolon hetkenä. Se tilanne on rakkaiden sukulaisten ja entisten kämppäkavereiden luona minilomalla. Olin uuvuksissa liiasta työn teosta ja pelastautunut heille viikonlopuksi lepäämään. Muistan vain maanneeni sohvalla täysin juurtuneena kissa kainalossa toisten touhutessa ympärillä. Mikään ei tuntunut paremmalta sillä hetkellä kuin olla vaan ja seurata ympärillä olevaa hyörintää. Toiset mukana olleet pelasivat ja välillä katsottiin tv:tä.

Kolmas tilanne on samassa talossa. Ilmeisesti tunnen jotenkin kuuluvani sinne. Vaikka yhdessä asuessamme asuimmekin eri talossa. Tunnen aina olevani heille tervetullut. Veri on vettä sakeampaa. Nykyinen talo on hyvin samanlainen kuin vanhankin. Tämä toinen tilanne on kuitenkin heidän häistään, joita olimme valmistelleet jonkin aikaa. Sain tavata paljon ihmisiä joista olin vain kuullut, osan tavannut joskus vain lyhyesti. Tilanteessa avaan kuohuviinipulloja poksauttelemalla korkit pitkälle puutarhaan. Kuuluin sinne, siihen juhlaan, juuri siihen rooliin. Päivä ja puutarhan kauniit yksityiskohdat ovat piirtyneet tarkkoina mieleen.

Yksi pyhä tilanne tuli nyt tätä kirjottaessa jostain vielä mieleen. Se on pitkän pyörämarssin toinen tai kolmas päivä Turun saaristotiellä. On kuuma ja löydämme reitiltä kelluvan laivakahvilan. Syömme isot jäätelöannokset. En ole syönyt jäätelöannosta varmaan 15 vuoteen. Pitkällä pyörämarssilla sen sisältämä energiamäärä kyllä kului. Tässä muistossa etenkin makuaisti ottaa niskaotteen.

Näitä hetkiä ei voi tehdä, eikä väkisin yrittää saavuttaa. Ne vain tulevat jostain. Niitä odotellessa voi opetella elämään tietoisemmin ja lukea vaikka Antti Hyryn Finlandialla 2009 palkitun kirjan Uuni, jota P. Koskimies kolumnissaan suosittaa. Kirja kertoo uunin rakentamisesta, mutta myös arvoista ja siitä mikä on kestävää ja pysyvää.

Ajattelisitko vähemmän?

Tässä päivän mietteeksi jälleen ote Thich Nhat Hahnin kirjasta Peace is every step.

Suurimman osan aikaa ajatuksemme vaeltavat villeinä, aivan liian nopeasti asiasta toiseen. Tietoinen hengittäminen hidastaa, auttaa rauhoittumaan ja palaamaan läsnäoloon. Hengittäminen auttaa meitä olemaan läsnä elämässämme, mikä on mahtavaa.

place of healing by Mara ~earth light~, on Flickr

Suuri osa ajattelusta on käyttökelvotonta ja turhaa. Aivan kuin kasettisoitin toistaisi tiettyä nauhaa päässämme jatkuvasti uudelleen ja uudelleen. Emme pysty lopettamaan. Ajatukset vellovat menneessä ja tulevassa. Ehkä se häiritsee jo untasikin? Lääkkeet voivat siinä hetkellisesti auttaa, muuta Thayn mielestä uni joka niillä saadaan aikaan ei tuo todellista lepoa vaan johtaa painajaisiin ja lisääntyneeseen lääkkeiden käyttöön. Elämän rauhoittaminen auttaa paremmin. Tässä tietoinen hengittäminen on suuri apu. Kun hengitämme ja sanomme vaikka ”sisään” ja ”ulos”, emme pysty ajattelemaan silloin muuta. Keskitymme hengitykseen. Muutaman minuutin kuluttua olemme kuin uudestisyntyneitä. Samalla huomaamme elämässämme tällä hetkellä olevan kauneuden. Menneisyys on mennyttä ja tulevaisuus ei ole vielä tullut.

Kun pääsemme kosketuksiin meitä ympäröivien virkistävien, rauhoittavien ja parantavien asioiden kanssa, opimme arvostamaan ja suojelemaan niitä. Samalla niiden vaikutus meihin tulee pysyväksi, vaikutus kasvaa harjoittelemalla. Nämä elementit ovat saatavilla joka hetki.

Tietoisuustaito koulutuksesta vielä

Kurssi on nyt loppu. Aivot on aika umpisolmussa, ainakin ymmärsin miten vähän ymmärrän. Mutta jotain on jäänyt itämään. Paluuta vanhaan ei ole. Matka on alkanut, niin kuin monesti olen jo todennut.

Kurssilla käytiin monipuolisesti läpi tietoisuustaitoja eri näkökulmista:

·         Harjoittelimme istumista ja hengittämistä, kehitimme tietoista tahdonponnistusta

·         Harjoittelimme ymmärtämään omaa  tietoisuuttamme: egon hiljentämistä ja sen avulla etäännyttämistä mielen sisällöistä: ajatukset ovat vain ajatuksia

o   Harjoittelimme ja keskustelimme ympäristön ja ilmiöiden huomioinnista ja sen viipyilemään saamisesta

o   Harjoittelimme huomaamaan miten tulkitsemme ajatuksiamme ja ilmiöitä

o   Harjoittelimme siis selkeyttämään ymmärrystämme

·         Näin seuraavat tekomme eivät olisi kaikessa elämässämme automaattisia vaan tietoisesti valittuja. Tähän avuksi määrittelimme omia arvojamme selkeämmiksi.

·         Harjoittelimme kehon aktivointia pystylinjan hakemisella

·         Harjoittelimme Asahi terveysliikuntaa

Harjoituksista, ja jonkin verran kurssin sisällöistä raportoin joka viikko ja ne löytyvät kun hakee blogista tunnisteella koulutus.

Käteen kurssista jäi konkreettisimpana oma harjoitusohjelma. Sen avulla tiedän miten jatkan.

Lime Tree Avenue in the Snow by DaveKav, on Flickr

Arvioimme oppimistamme kurssin päätteeksi. Parhaiten arvioisin, että olen edistynyt hengityksen havainnoinnissa ja sen käyttämisessä tietoisuuden tarkkailuun. Löysin todella hengityksen voiman, josta minulla oli vain aavistus ennen kurssin alkua. Toiseksi eniten tunnen oppineeni paljon siitä miten voin katsoa itseäni etäämmältä ja antaa ajatusten olla vain ajatuksia. Tässä tosin olin ennen kurssia lähes nollassa, ja siinä on kyllä tekemistä vielä pitkäksi aikaa!

Koen myös kurssin vahvistaneen läsnäoloa arjessa lähinnä säännöllisen harjoittelun tultua rutiiniksi. Tämä oli osa elämääni jo arjen harjoituksissa ennen kurssia mutta nyt myös muodollinen harjoittelu on tullut säännölliseksi. Samoin omien arvojen mukaiset tietoiset valinnat eri tilanteessa ovat jo ennen olleet osa elämääni ja siihen ei sinänsä tullut muutosta.

Myös kehon optimaalinen rakenne ja yleinen tietoisuus kehosta vahvistuivat kyllä kurssilla ,mutta itse asiassa monessa kohtaa se yllätti miten hyvin oikeastaan tunnen kehoni ja osaan kuunnella sitä. Kurssi vahvisti lähinnä mielikuvaa siitä, että kehoni on hyvin hallinnassani. Tiedän mitä se tarvitsee ja milloin se tarvitsee. Tiedän miten eri liikkeet vaikuttavat ja ovat hyödyksi kehon rakenteen optimoinnissa. Siksi ehkä kehon, mielen ja hengityksen harmoniassakaan ei ollut niin paljon uutta koettavaa. Vuosien syvävenytysharjoittelu ja pilateksen perusteet ovat jo aiemmin niitä jonkin verran avanneet.

Yksi asia missä minulla on eniten opittavaa on hyväksyminen ja ei arvioiva läsnäolo. Se on suhteellisen huonosti hallinnassa eikä kurssi siihen tuonut juuri parannusta. Jatkuva ajatusten virta ja egon ääni helposti arvottaa edelleen omia tekemisiäni ja toisia ihmisiä.

Tästä on hyvä siis jatkaa.



Winter dream by James Jordan, on Flickr

Ps. Seuraavassa koulutuksessa on tilaa.

Pakkaspäivän hevostelua

Tänään on todella syytä olla kiitollinen pitkästä hyvästä unesta!

Teimme pitkän vauhdikkaan ratsastusretken kovassa pakkasessa. Kuvassa on ehdoton lempi sielunmaisemani. Jos voisin niin katselisin aina maailmaa hevosen korvien välistä.

Pakkasella korvien välistä maailmaa katselin.

Mikään ei tyynnytä niin hyvin kuin paksun karvan silittäminen. Mikään ei ole parempi rentoutumiskeino kuin ratsastaminen. Siinä ei voi keskittyä mihinkään muuhun kuin täydelliseen läsnäoloon kuluvassa hetkessä. Ratsastusta ei turhaan sanota maailman vaikeimmaksi urheilulajiksi. Siinä on mukana toinen tunteva, ajatteleva olento, hevonen. Yhteistyön on oltava saumatonta. Hevonen tietää ja aistii kaikki ratsastajan mielen liikkeet ja reagoi niihin usein ennalta arvaamattomasti. Ja ratsastajan on taas reagoitava hevosen reaktioon oikein, jotta yhteistyö sujuu. Puhumattakaan kaikista ulkoa tulevista ärsykkeistä. Tänään lumiaurat eivät olleet pelottavia mutta tielle pudonnut pipo sen sijaan oli. Luottamus on avainsana läsnäolon lisäksi.

Kiitos kiitos

Tällä viikolla on saldona muutama tietoisuustaitojen harjoittamisen tuloksena syntynyt oivallus. Olen niistä hyvin kiitollinen. Esimerkkinä asenteen muutos väsyneestä ja tympääntyneestä täynnä energiaa olevaksi suorituskykyä puhkuvaksi ihmiseksi. Olen todella kiitollinen tästän asenteeni muuttumisesta. Pystyin "mitä sitten" ja "oletko varma" ajattelulla kääntämään suhtautumiseni päivän fyysiseen harjoitukseen. Ja sitten mentiinkin kovempaa kuin täysillä. Tietty rooli oli kyllä myös musiikilla jota kuuntelin, se auttaa keräämään minulle usein energiaa.

Kiitollisuuteni menee myös omalle puolisolleni joka jaksaa ja jaksaa ja jaksaa kuunnella juttujani ja tukea kaikenlaisissa projekteissa minua.

Tänään olen kiitollinen että päivä valkeni kuin valkenikin. Päivä on vaan nyt niin lyhyt niin lyhyt. Saa taas haaveilla rannoista. Päivän sielunmaisema on Hat Sai Kaew beachilta Koh Sametilta jossa saimme talvella lomailla kaksi vuotta sitten. Olen ihan varmasti jossain edellisessä elämässäni asunut täysin valkoisella rannalla meren äärellä. 

Hat Sai Kaew beach

Kiitollisuuden harjoittamisesta

Kirjaan lähes joka päivä ylös kiitollisuuden aiheeni ja jaan niitä täällä blogissakin. Aika ajoin aiemminkin olen jo palauttanut jokapäiväisen kiitollisuuden kirjaamisen osaksi päivärutiinejakin. Aina välillä se on jäänyt ja sitten taas muistan muistikirjani. Opin tavan kun ensimmäisen kerran sain kosketuksen tietoiseen läsnäoloon työväenopiston kurssilla. Syitä tähän tapaani ovat:

ù  On mukava huomata, että löydän melkein joka päivästä jotain positiivista

ù  Opettelen huomaamaan, mitä olen saanut ja mitä minulla jo on sen sijaan, että haaveilisin jatkuvasti jostain muusta tai paremmasta

ù  Opettelen arvostamaan arkea ja elämää, olemaan tyytyväisempi omaan elämääni

ù  Opettelen arvostamaan ihmisiä, jotka antavat minulle kiitollisuuden aiheita

ù  Opettelen olemaan itselleni armollinen, jotkin omat tekoni saavat minut kiitolliseksi ja arvostamaan omia kykyjäni

ù  Opettelen kiittämään myös kolhuista tai vaikeista tunteista, koska ne myös kasvattavat

ù  Huonomman hetken tullen voin palata vanhoihin kiitollisuuden aiheisiin ja lukea miten hyvin kaikki oikeastaan onkaan

ù  Kiitollisuuden tunne kasvaa ja lisääntyy, kun tietoisuustaitojen avulla oppii kiitollisuuttaan seuraamalla huomaamaan tarkemmin oman elämän kiitollisuuden lähteet.

ù  Kiitollisuuden väitetään olevan yksi onnen tekijä…

Snow and water by Tambako the Jaguar, on Flickr

Aika yllättävästä paikasta Terveyskirjastosta (!) löytyi lyhyt kirjoitus kiitollisuudesta, jonka lainaan tähän. 

”Kiitollisuus on määritelty positiiviseksi tunnetilaksi, joka syntyy ottaessamme vastaan jonkin vapaaehtoisen lahjoituksen tai teon. Monissa uskonnoissa se on sisäänrakennettuna ja usein osana harjoitettavia rituaaleja. Positiivisen psykologian piirissä on kuitenkin osoitettu, että kiitollisuuden tunne voi olla hyödyllinen kenelle tahansa ihmiselle. Alan uranuurtaja Robert Emmons ( 2007) korostaa sen olevan vastalääke negatiivisille tunteille. Se myös merkitsee, että emme ota asioita itsestään selvinä ja annettuina, vaan osaamme arvostaa sitä, mitä meillä jo on.

Robert Emmonsin ja Michael McCullough´n (2003) mukaan mahdollisia hyötyjä kiitollisuusharjoituksesta ovat optimismin ja positiivisten tunteiden lisääntyminen, parempi unen laatu ja lisääntynyt toisten auttaminen. (Artikkelikokoelma kiitollisuustutkimuksesta Emmons, McCullough, 2004.)

Kiitollisuusharjoitus suuntaa huomiosi pois epäonnistumisista ja pettymyksistä ja vahvistaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa. Toisaalta kiitollisuudentunteet suojaavat stressaavien ja negatiivisten elämänkokemusten ja kriisien keskellä. Kyky tuntea kiitollisuutta vahvistaa myös sosiaalisia siteitä ja parantaa ihmissuhteita. Pahantahtoinen vertailu muihin ihmisiin vähenee, jolloin myös kateus vähenee. Kiitollisuus vähentää myös negatiivisia tunteita kuten vihaa, katkeruutta ja ahneutta. Loppujen lopuksi kiitollisuus estää ihmisiä pitämästä hyviä asioita elämässä itsestään selvyytenä. Se myös suuntaa huomion nykyhetkeen.

Tässä siis harjoitus, joka sopii kaikille, mutta erityisesti henkilölle, joka pitää kaikkia hyviä asioita itsestään selvinä eikä osaa arvostaa sitä: KIITOLLISUUSPÄIVÄKIRJA

Pidä päiväkirjaa asioista, joista olet elämässäsi kiitollinen. Tee seuraavan ohjeen mukainen merkintä päiväkirjaasi joka sunnuntai-ilta kymmenen viikon ajan: "Elämässämme on monia asioita, pieniä ja suuria, joista voisimme olla kiitollisia. Mieti kuluneen viikon tapahtumia ja kirjoita päiväkirjaasi viisi asiaa, joista olet kiitollinen." ”

Helppo harjoitus? 

Onko Mindfulness buumista joulun hallinnassa apua?

Niin sanottu Mindfulness buumi on Ruotsissa jo paljon pidemmällä kuin Suomessa. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut on mielestäni olemassa kaksi pääsuuntausta: Vanha, ikivanha buddhalaisuuteen perustuva suuntaus ja siihen perustuva kutsutaan sitä nyt vaikka terapia- tai stressinhallintasuuntaukseksi. Oikeasti on siis vain yksi suuntaus, ikivanhan buddhalaisuuden jalon kahdeksanosaisen tien seitsemäs askel. Kaikki muu perustuu jollain tapaa tähän.

Olen paljon miettinyt mitä ihmiset haluavat tietoiselta läsnäololta. Näitä taitoja ei opita yhdessä yössä, kuten opettajani Timokin kirjoittaa muutamassakin eri huomiossaan. Hyödyt, kuten stressin väheneminen, huolien hallinta, levottomuuden väheneminen (jne. jne.) ja niiden avulla psyykkisen ja henkisen kärsimyksen ja kivun väheneminen, joita mainostetaan ovat houkuttelevia kenelle tahansa. Mutta mitä ihmiset ovat valmiita tekemään sen eteen?

Luen jonkin verran ruotsalaisia blogeja ja sivuja. Alla olevat joulun elämisen ohjeet on suoraan pöllitty Olalta, joka ainakin pitää itseään Ruotsin ykkösguruna Mindfulnessin saralla. Hän edustaa sitä stressinvähennyspuolta. Veikkaan, että tämä on sitä ”Mindfulnessia”, jota ihmiset helpoimmin ostavat. Mutta se ei kyllä johda pysyvään muutokseen. Missä on kultainen keskitie?

Christmas Table Decorations by sarahridgley, on Flickr

Nyt siis Olan ohjeet vähemmän stressaavaan jouluun:

õ  Mieti etukäteen mikä on sinulle tärkeää ennen joulua ja jouluaikaan?

õ  Yritä hidastaa jo ennen 23. päivää, jotta et ole aivan rättipoikki kun päivä koittaa. Sitten et tarvitse kahta päivää toipumiseen ja voit mahdollisesti nauttia enemmän joulusta.

õ  Puhu läheistesi kanssa mitä heillä ja itselläsi on jouluun liittyviä odotuksia. Usein nämä odotukset ovat jo ongelma. Kaikilta odotuksilta ei voi välttyä, mutta niistä voi olla tietoinen jotta ne eivät tule yllätyksenä ja pilaa juhlaa.

õ  Jos kaikki ei mene suunnitelmiesi mukaan, yritä mahdollisimman pian todeta, että ”näin se nyt vaan on”, ennen kuin päätät mitä toimia tai luovutat kaiken kaikkiaan.

õ  Jos joudut odotustilanteisiin jouluruuhkissa, mieti voitko vaikuttaa tilanteeseen? Jos et, niin anna olla ja rentoudu. Voit vaikka keskittyä hengitykseen, kokeile asettaa käsi vatsallesi ja seurata hengen vetoja.

õ  Pysähdy joulunaikaan ja nauti kunnolla maukkaista jouluruuista ja juomista. Katso ruokaa, maista vähän kerrallaan, mutta maista kunnolla kaikki maut. Ja tee vain se. Nauti ruuan esillepanosta, mausta ja tuoksuista.

Miten sinä haluat oppia tietoista läsnäoloa?

Kaaos Kiitollisuus

Olen kiitollinen että kantoliina on keksitty ja osaan käyttää sitä. Selviydyin kolmessa paikassa asioinnista ja suurien tavaramäärien raahaamisesta hienosti. Ihan liikaa on ollut kaikkia asioita hoidettavana. Ei ehdi kunnolla edes hengittää. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että muistan hengittää edes hetkittäin syvään ja oikaista keskilinjan. Silloin olen ainakin hetken läsnä tässä ja nyt.

Kun katsoo tarkkaan, huomaa vauvan kantoliinassa.
Kuva Didymos sivuilta.

Tänään olen kiitollinen jälleen kaikesta tästä valosta. Aurinkokin on pilkahdellut eilen ja tänään!

Oivallus kukasta

Selailen usein Thich Nhat Hahnin kirjaa Peace is every step. Näin talven keskellä jaan tänään palan vanhaa viisautta kukasta.

Vanhan Zen tarinan mukaan Buddha näytti suuren munkki- ja nunnayleisön edessä kukkaa. Hän ei sanonut sanaakaan. Koko yleisö oli hiljaa yrittäen ymmärtää Buddhan elettä. Sitten yhtä äkkiä Buddha hymyili. Hän hymyili, koska joku yleisössä hymyili hänelle ja kukalle. Tämän munkin nimi oli Mahakashyapa ja hän oli ainoa joka hymyili. Buddha hymyili hänelle takaisin ja sanoi: ”Olen siirtänyt oivalluksen aarteeni Mahakashyapalle". Tarinaa on kerrottu pitkään ja monen sukupolvet ovat miettineet sen sanomaa.

IT IS A BEAUTIFUL DAY by **Aina**, on Flickr

Thay sanoo sanoman olevan hyvin yksinkertainen. Jos joku näyttää sinulle kukkaa, hän haluaa sinun näkevän sen. Jos ajattelet liikaa, menetät kukan kauneuden. Munkki joka hymyili, ei ajatellut, vaan oli omana itsenään valmis ymmärtämään kukan katsomisen viisauden ja hymyili.

Tämä on haaste kaikille. Mitä kaikkea menetät kun luet samalla sähköpostiasi tai näpelöit kännykkääsi kun puhut jonkun kanssa? Mitä tänään olet jo menettänyt? Jos emme ole omana itsenämme läsnä kaikissa tilanteissa, menetämme paljon. Minulle kirjassa oleva esimerkki lapsen hymystä on koskettava. Jos lapsi hymyilee sinulle, etkä ole läsnä, mietit tulevaa tai mennyttä tai muita ongelmia, lapsi ei ole todella olemassa sinulle. Silloin pitää palata siihen hetkeen, siihen todellisuuteen. Siinä hetkessä voit nähdä lapsen hymyn.

Kirjassa on kukasta kertovassa luvussa myös runo, joka on Thayn ystävän kirjoittama. Hän on todella katsonut kukkaa, syvään. Omana itsenään, läsnä olevana. Daalia kukka on runon ”sinä”.



A PART OF ME by **Aina**, on Flickr



Standing quietly by the fence,

you smile your wondrous smile.

I am speechless, and my senses are filled

by the sounds of your beautiful song,

beginningless and endless.

I bow deeply to you.

Ymmärsitkö mitä luit?

Olitko täysin läsnä?

Tekisiköhän koko tämän tekstin uudelleenlukeminen tietoisempana päivästäsi aurinkoisemman?

Omastani se teki.