Äärimmillään

Jos tajunnan ovet poistettaisiin,
ihminen näkisi kaiken
sellaisena kuin se todella on,
äärimmillään.

~ William Blake

Miten pääsiäinen sujuu?

There is a fifth dimension beyond that which is known to man ... a dimension as vast as space and as timeless as infinity. by sara biljana, on Flickr

 

Elä, älä vain ole olemassa

Stop existing and start living.

Miten ihmeessä voisi olla enemmän elossa? Kirjoitan usein, että elä, älä vain ole olemassa. Mietin seuraavia asioita ainakin kokeiltavaksi.

©      Tee jotain fyysistä. Väsytä itsesi. Tunne itsesi jälkeen päin nälkäiseksi.

©      Katso puuta ylöspäin. Uusi näkökulma aukeaa yllättäen latvaa kohti.

©      Taivastele.

©      Sano puolisollesi tai ystävällesi miten paljon pidät hänestä tai rakastat häntä.

©      Mene rohkeasti juttelemaan jonkun kanssa, jonka kanssa et ole ennen jutellut.

©      Kysy neuvoa mihin tahansa, keneltä tahansa, jonka epäilet olevan asiantuntija.

©      Opettele jokin uusi taito. Youtubessa on ohjevideoita uusista kampauksista sushin rullaamiseen ja kaikesta siltä väliltä.

©      Laita ruokaa tai leivo ystävällesi.

©      Mieti mitä turistinähtävyyksiä et ole käynyt kotikaupungissa katsomassa. Luemme usein retki stadissa kirjaa ennen geokätköilemään lähtemistä.

©      Mieti mistä olet kiitollinen.



Dragon in the Fire by Stuck in Customs, on Flickr

 

Kokeile.

Lue lisää Lifehackistä. 

Muistisääntö

Kauneus

Se joka säilyttää kykynsä nähdä kauneutta, ei koskaan vanhene.

~ Franz Kafka


Ajattelen kauneuden voivan olla missä hyvänsä. Mutta sitä ei näe, jos ei oikeasti katso.

"Clear"ly Harmless by ViaMoi, on Flickr

Olen tässä päivänä muutamana miettinyt pelkoja, mutta ne eivät ole löytäneet muotoaan postaukseksi. Siitä kuvavalinta. Käärmekin on kaunis, kun katsoo tarkkaan. Pelkäsin ennen tosi paljon käärmeitä. Enää en voi. Elämme mökillä ja hevostallilla niiden keskellä ja minulla on pieni, jolle en halua pelkoa periyttää. Näitä ihmettelen. Saa nähdä kuuletteko lisää.

Jos pelkää, elää vähän vähemmän. Vanheneminen sen sijaan on väistämätöntä. Mutta kuten Kafka toteaa alussa, ei ehkä tunnu vanhenevalta, jos näkee ja katsoo tarkkaan kauneutta.

Ihmettely on kauneuden näkemisen edellytys. Ja katsominen tarkkaan, "oikein" näkeminen, se taas edellyttää läsnäoloa. On havainnoitava selkeästi, ilman ennakkoluuloja, käsityksiä ja vanhoja kaavamaisia tulkintoja.


Saitko kiinni ajatuksestani?


Lue lisää katsomisesta:

Läsnäolo
Hardcore Zen IX. Valaistuminen
Havahdu hetkeen

Mindfulness elokuva

Tässä on uuden mindfulness dokumentin traileri.

Tekeillä on käsittääkseni dokumentti, jossa kootaan yhteen monen eri alan asiantuntijan ajatuksia mindfulnessista. Sen tarkoituksena on määritellä mindfulness. ja lisätä ihmisten hyvinvointia sen avulla. Elokuvan kylkeen tehdään myös harjoitusohjelma. Sanotaan, että tulossa on mindfulnessin toinen aalto.

Lue lisää:
www.themindfulnessmovie.com
http://wheresmyzen.com/

Maailma alkaa olla valmis?

Olen iloinen, että sanoma leviää. Toivon kuitenkin, että kaikki etsivät oman tapansa harjoittaa. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa ja se, että lisää jotain omaan kiireiseen kalenteriin ei välttämättä toimi. Harjoituksesta on tehtävä osa elämää. Sitä voi tehdä missä ja milloin vain. Ei tarvitse mennä kalliille retriitille, vaan oman kodin nurkkaan. Mieluiten joka päivä. Ja vain olla.

Kokeile!

Kevätmetsässä

 

Kevätpäivät seuraavat toisiaan yhä kirkkaampina ja kauniimpina. Olemma vaellellet päivin ja illoin lähimetsässä. Viikonloppuisin pääsee ”pitkälle vaellukselle. Eilen olimme retkellä melkein kaksi tuntia! Kuvat on otettu eri päivinä eri retkiltä.

 

Sää oli todella aurinkoinen ja sinisen taivaan alla on ollut ilo olla. Ei ole liian kylmä, mutta pakkanen pitää polut kovina ja helppoina kulkea. Sulava lumi laittaa havupuut vähän tuoksumaan, mutta muuten kevät ei vielä tuoksu.

 

Mustarastaat laulavat jo paljon ja peittävät onneksi seuduilla jo pari viikkoa majailleen varisparven raakunnan. Kun sukellamme polulle tieltä, meitä on tikka vastassa. Tähyilemme sitä pitkää, mutta vain nakutus paljastaa sen olevan lähellä. Tikka on aika laiskana, isku silloin, toinen tällöin kuuluu vaan. Kerroin pienelle epäileväni sen olevan käpytikka, mutta varmistukseksi olisi kiva nähdä se.

Kiipeämme retken alkupäässä yksissä tuumin ensimmäiselle mäelle. ”Ollaan korkeella”, huutaa pieni aina. Olen kiitollinen, että metsiä halkovat ristiin rastiin juoksuhaudat. Niiden suojelun takia sinne ei voida koskaan rakentaa mitään. Metsät ovat meidän!

Polku haarautuu pariinkin kertaan ja pienen kanssa joutuu käymään neuvotteluja suunnasta. Päädymme seuraamaan mäeltä suorinta tietä alas tulevaa polkua.

 

Pieni ottaa hyvät vauhdit pyllyllään alamäestä ja jatkaa iloisena juoksua eteenpäin. Jokainen kuoppa on toki tutkittava matkalla ja jokaista keppiä testattava, että miten se heiluu.

 

Jatkamme ylös toiselle mäelle. Sieltä näkee kauas tai näkisi, jos olisi aurinkolasit. Olen ylpeä ja kiitollinen pienestä joka jaksaa kävellä ja malttaa pysähtyä ihastelemaan maisemaa.

 

Muutamalla kalliolla näkyi jo jääputouksia. Isoin ei ollut niin kauniin värinen. Taitaa se lumi sulaa! Näemme myös oravien nakertamia käpyjä ja puista irronnutta sammalta. Käpyjä heiteltiin lumihankeen ja kalliolle kiivettiin vaihtoehtoista reittiä, kun oli niin liukasta.

 

Maahan pudonneita aarteita, käpyjä, käpristyneitä lehtiä ja puun neulasia riittää ihmeteltäväksi. Pieni halaili paria puuta, mistähän sen on oppinut? Huikean kaunista metsää ihan kodin lähellä riittää meille koluttavaksi.

 

Kevät ei ole juuri edennyt. Nyt soisi tämän mielellään kestävän, jotta päästään vielä pääsiäisvaellukselle.

 

Metsästä päästään ulos vain antamalla lupauksen, että tullaan pian takaisin. Täydellisistä poluista on nyt nautittava niin kauan kun ne kantavat!

Ajattelimme seurata pienen kanssa kevään tuloa Luonto-liiton kevätkortilla.

Tulkoon mitä tulee

Palaan kaidalle

tielle lavealta ja

lepään hetkisen.

Jos on tuullakseen, tuulkoon,

jos sataakseen, satakoon.

~ Ikkyuu 1400-luvulla

When will it End? by spitfirelas, on Flickr

Keskity tehokkaaksi

 

Aikaa ei ole mihinkään ja sitten sitä taas välillä on TV:n katseluun ja mainoslehtien lukemiseen saakka. Se on epäsuhtaista ja minusta tuntuu, että aika on yhtä suhteellinen käsite kuin kaikki muutkin. Omaa ajankäyttöään ei aina huomaa tai siihen ei kiinnitä huomiota mihin aika kuluu. Se vaan menee johonkin. ”Tässä on ollut kaikenlaista.” Moni meistä kuluttaa aikansa välillä vähän vähemmän tehokkaasti. Se on ihan okei välillä, mutta ei aina.

 

Omassa elämäntilanteessa tämä tulee nyt todella hyvin esiin joka päivä. Pieni on mennyt päiväkotiin ja puoliso töihin. Kaikki on muuttunut.

Ystävän kanssa puhuimme siitä, miten töissä on nykyään saatava tehokkaasti aikaan vaikka mitä huomattavasti lyhyemmässä ajassa. Lapsi on haettava tarhasta ajallaan ja sitä ennen hommat on oltava tehtyinä. Oma sisäinen perfektionisti ei halua luistaa työn laadusta, vaan se pistää tosissaan keskittymään. Aikaa ei vain ole hukattavaksi.

Siinä se tuli. Ydinsana on keskittyminen. Se on avain tehokkuuteen ja tuntuu auttavan delegoinnin ja priorisoinnin lisäksi tämän elämäntilanteen ahdingossa. Minusta tietoisuustaidot opettavat tahdonvoiman lisäksi keskittymään. Näin ollen harjoittamisesta on tällä hetkellä elämässäni tosi paljon hyötyä.

 

The Kaizo-Memo Pockets as a Mobile GTD In-Box or hipsterPDA case by hawkexpress, on Flickr

Olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta:

”Tietoinen läsnäolosi on vain niin vankkaa kuin mielesi kyky olla tyyni ja vakaa. Ilman keskittymistä tietoisuuden pinta on kuohuva ja levoton, eikä pysty heijastamaan asioita tarkasti. Tai se heijastaa ne väärin. Ilman ”oikeaa”, kaiken huomioivaa havaintoa, on aina vaara virhetulkintoihin.”

Minulla on ajatus tietoisen läsnäolon harjoittamisen parantaneen keskittymistäni.

Miten niin? Pystyn palaamaan keskittymiseen. Jos huomio harhailee, huomaan sen ja palautan sen kohteeseen. Mielen harhaantuminen tulee tietoisuuteen jotenkin nopeammin. Ne harhapolut joille se harhautuu loppuvat umpikujaan. Nopeasti. Tiedostan mihin tarkkaamattomuus johtaisi. Ainakaan en saa tehtyä aikomaani. Tarkkaavaisuus pysyy kohteessa ja tunne hetkittäin tarkkaavaisuuden voiman. Mistä se kumpuaa? Tahdonvoimastako? Se on mahdollista. Hyvä niin, olen kiitollinen.

”Jos jotain oikeasti haluaa, keskittymällä siihen täysillä on suurempi mahdollisuus saavuttaa tavoitteensa. Sitten on keskityttävä oikeaan asiaan, ei tavoitteeseen, vaan siihen asiaan mikä vie sillä hetkellä oikeaan suuntaan. Tavoitteeseen keskittyminen vie pois tästä hetkestä, tien tästä pätkästä. Näin tavoitteistakin on hyvä päästää irti.”

 

Keskityn. Saan aikaisesti. Ehdin enemmän, pysyn laadussa. Näillä mennään nyt.

Aivojen lautasmalli

Lähde: Fakta-lehti 1/13



Anteeksianto

 

 

Palautumassa

Aurinko paistaa kirkkaalta siniseltä taivaalta ja lämmittää kasvoja ihanasti. Pienet hihkuvat pulkkamäessä, vaikka vauhti olisi kuinka kova.

Oltiin tänään Luukissa aika aikaisin liikkeellä ja saatiin koko mäki itselle.

Lumen pinta on kullan värinen, kun aurinko porottaa sitä. Se kiiltää hetken ja sulaa sitten pois. Järvi oli vielä jäässä, mutta sen hapetusaukkoa piti käydä kurkistamassa.

Jokainen hyvä retki päättyy tietysti eväiden syöntiin. Tällä kertaa takkatuvassa.

 

 

 

Luin tästä artikkelista siitä miksi lasten tulee olla luonnossa:

“Kun lapsi on ulkona luonnossa, kaikki aistit aktivoituvat. Hän saa tunteen olevansa osa suurta kokonaisuutta, sen sijaan, että keskittyisi vain yhteen asiaan, kuten tietokoneeseen. Lapsi näkee, kuulee, koskee ja jopa maistaa. Luonnossa lapsen aivoilla on mahdollisuus palautua, ja niinpä keskittyminen ja huomion suuntaaminen paranevat.”

Lapselle on hyödyksi olla ulkona, tulla likaiseksi, löytää luonnon aarteita ja uuvuttaa itsensä raittiista ilmasta. Itsestäänselvää, eikö?! Pitkän ja rankan viikon jälkeen sitä tuntee nyt palautuneeksi tässä aikuinenkin.

Ulkoilitko tänään auringossa?

Onnellista

Käsi kädessä.
Ulkoilutiet on hiekotettu.
Pulkalla ei enää pääse.
Pieni jaksaa kävellä.
Ainakin välillä.

Pulkalla taas pieni matka eteenpäin.
Yhdessä.
Pieni höpöttää.
Toisessa kädessä tiukasti taskulamppu.
Nähdään söpö pikkukoira.
Ja iloinen karvakoira.
Kotimatkalla postista.

Katoppas:
Taivas on täynnä tähtiä.
Se on kauniin tumman sininen.
Mennään kotiin
Onnellisten tähtien alla.

predawn by paul bica, on Flickr

Hardcore Zen X. Lopullinen totuus

 

Hardcore Zen kirjan viimeiset pitkät pätkät ajatuksia zenistä ja sen tarkoituksesta. Kannattaa lukea, lisää ymmärrystä. Ei tosin miellyttävää, mutta tietohan lisää tuskaa.

 

 

ZEN ON TOIMINNAN FILOSOFIAA, ei vain filosofiaa, jota voi lukea ja pohtia. Se on filosofiaa, jota tehdään. Zenbuddhalaisuutta ei voi todella ymmärtää, ellei harjoita zazenia. Siitä lukeminen ei riitä, eikä edes se, että ymmärtää sen. Se on elettävä.

Työ, perhe, velvollisuudet ja kaikki sellainen saattavat pitää ihmisen kiireisenä, minut ne ainakin pitävät, mutta voisin lyödä vetoa, että ihmiset myös tuhlaavat hitosti aikaa joka päivä. Ihmiset käyttävät joka viikko tuntikaupalla aikaa ”rentoutuakseen” tavoilla, jotka eivät ole tippaakaan rentouttavia.

 Tylsistyt. Toivot olevasi jossain muualla. Toivot saavasi pian valmiiksi työn, jota olet tekemässä juuri nyt. Haluaisit nopeuttaa tylsien minuuttien kulkua kuin elämä olisi video, jota voi kelata eteenpäin mainosten yli. Lopun tullen toivot, että voi kelata eteenpäin mainosten yli. Lopun tullen toivot, että olisit käyttänyt ajan johonkin muuhun, mutta olet jo tappanut sen ajan. Yritä käyttää osa siitä ajasta lyödyksesi, ja katso, mitä tapahtuu.

.:Istu:.

Yksinkertaista zazenia kutsutaan perinteisesti nimellä shikantaza, ”vain istuminen”. Se on hardcore zeniä. Siitä on riisuttu kaikki epäolennainen. Kaikki muu on kuin uimista kellukkeiden avulla tai pyöräilyä apupyörien kanssa. Et voi todella oppia pitämään pyörääsi tasapainossa ellet luovu apupyöristä, etkä opi pysymään pinnalla ennen kuin otat kellukkeet pois. Kun olet valmis tosi toimiin, sinun on luovuttava apuvälineistä. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Masters by kartellpeople, on Flickr

.:Mitä sitten käy?:.

Zen korvaa kaikki uskomukset yhdellä ainoalla asialla: todellisuudella itsellään. Uskomme vain tähän maailmankaikkeuteen. Emme usko tuonpuoleiseen. Emme usko kansakuntien itsenäisyyteen. Emme usko rahaan, valtaan emmekä maineeseen. Emme usko idoleihimme. Emme usko asemaamme emmekä omaisuuteen. Emme usko, että meitä voi loukata tai että kunniaamme tai perheemme, kansamme tai uskomme kunniaa voi loukata. Emme usko Buddhaan. Uskomme vain todellisuuteen. Vain siihen.

Zen ei vaadi ketään uskomaan mitään sellaista, mitä ei itse voi todeta. Zenissä ei vaadita muistamaan pyhiä sanoja eikä edellytetä, että olisi palvottava mitään määrättyä asiaa tai kunnioitettava ketään määrättyä henkilöä. Se ei tarjoa mitään sääntöjä, joita totella. Se ei tarjoa hierarkiaa, jonka nipulle päässeiden oppineiden miesten syvällisiä opetuksia olisi kirjaimellisesti seurattava. Sinua ei vaadita pukeutumaan millään erityisellä tavalla. Sinulta ei vaadita, että joku muu saisi päättää puolestasi, mikä on oikein ja mikä väärin.

.:Pako todellisuuteen:.

Zen on uskon täydellistä poissaoloa. Zen on auktoriteetin puutetta. Zen riistää sinulta joka ainoan piilopaikan, jossa voisit lymyillä totuutta paossa, ja se pakottaa sinut kohtaamaan alastomana sen, mikä on todellista. Se on todellinen turvapaikka. Todellisuus ilmaisee itsensä äärimmäisen selvästi, kunhan oppii kuuntelemaan, mutta se, että oppii kuuntelemaan todellisuutta, ei ole niin helppoa.

Zazen asettaa sinut suoraan kosketukseen itsesi lähteen kanssa, suoraan yhteyteen jonkin sellaisen kanssa, joka ei ole koskaan erkaantunut sinusta, jonkin, joka ei voi koskaan jättää sinua. Et pääse itseäsi pakoon. Totuus on aina läsnä. Yritä katsoa poispäin. Minne tahansa pääsi käännät, se on aina silmiesi edessä. Todellisuus on yksi ja ainoa vakaa asia tässä maailmankaikkeudessa. Se on aina tässä, sellaisena kuin se on.

”Kukaan toinen ei ole koskaan elänyt tätä hetkeä eikä kukaan toinen koskaan elä sitä. Ei kukaan koko maailmankaikkeudessa. Elämäsi kuuluu yksin sinulle, ja se, että antaa elämän mennä ohi on traagisinta, mitä kenellekään voi sattua. Niin että istu alas, sulje suusi ja katso tarkasti elämääsi. ”

 

 

Lue koko sarja:

Hardcore Zen I. Totuus

Hardcore Zen II. Miten saavuttaa viisaus?

Hardcore Zen III. Aine, tahdonvoima ja aineettomuus
Hardcore Zen IV. Zazen aina vaan
Hardcore Zen V. Haluamisesta

Hardcore Zen VI. Kysymys ei sovi tapaukseen

Hardcore Zen VII. Syyn- ja seurauksen sisäistäminen

Hardcore Zen VIII. Mestareista ja opettajista

 

Hardcore Zen IX. Valaistuminen

 

 

Artisti on läsnä

Törmäsin Facebookissa tähän koskettavaan videoon.

Tarina kertoo pariskunnan olleen yhdessä 70-luvulta. Heidän suhteensa tullessa eron partaalle he päättivät vuonna 1988 kävellä Kiinan muurin päistä tosiaan vastaan. Matkaa kertyi 2500km. Kohdatessaan he halasivat, eivätkä sen koommin ole tavanneet toisiaan.

Marina esitti "Artist is present" performanssiaan MoMassa vuonna 2010. Häntä vastapäätä sai tulla kuka tahansa istumaan minuutiksi kerrallaan. Hän istui 2,5 kuukautta kaikki museon aukioloajat täynnä läsnäoloa kenelle tahansa.

Ulay tuli hänen tietämättään paikalle. Katso mitä tapahtui.

 

Taide on läsnä ja se odottaa myös katsojan läsnäoloa.

Hardcore Zen IX. Valaistuminen

 

Kaikki sitä tavoittelee, toiset julistaa sen saaneensa. Valaistuminen kiehtoo. Miten sen saavuttaa? Tästäkin saamme suorat sanat Hardcore Zen kirjasta. Seuraa viimeisiä osia kirjan muistiinpanoista.

 

Brad kuvaa kirjassa esimerkkejä valaistumisista, ja myös omistaa. Samalla hän varoittaa, että kun huomaa, että jokin tämänkaltainen lumoaa, kannattaa ottaa askel taaksepäin, hengähtää ja tutkia, mitä intuitio sanoo.

Saako kirjan lukeminen sinut huomaamaan paremmin todellisen elämäsi tässä ja nyt? Vai vahvistaako se fantasiaasi, jossa matkustat eksoottisiin laikkoihin ja koet salaperäisiä, ihmeellisiä tietoisuuden tiloja, jotka ovat niin kovin paljon korkeammalla kuin se arkipäiväinen tietoisuus, joka sinulla oikeasti on? Selventävätkö kirjoitukset omaa myötäsyntyistä täydellisyyttäsi vai kiinnittävätkö ne huomion kirjoittajan näkemysten ja kokemusten erityisyyteen?

Seikkailut ovat hauskoja, mutta kaikkien seikkailujen jälkeen ihminen palaa aina takaisin kotiin, takaisin yksitoikkoisen tylsän tavanomaiseen arkielämään.

Miksi niin tapahtuu? Se on hyvin tärkeä kysymys. Miksi harmaa, tavanomainen arkielämä on se, mihin ihminen aina palaa? Minkä takia ihminen aina, aina, aina päätyy takaisin siihen, mikä on tässä ja nyt, riippumatta siitä, kuinka kaukaa tai kuinka korkealla on käynyt?



Untitled by UrvishJ, on Flickr

 

Jos valaistumiskokemus on todellinen, kukaan ei voi ottaa sitä pois eikä kieltää sitä. Valaistuminen ilmaisee aidosti, mitä ihminen todella on, joka hetki. Mutta minun kokemukseni Jumalan mieleen sulautumisesta – vaikka kuinka syvällinen ja liikuttava, kuului menneisyyteen. Se ei ollut tässä eikä nyt. Itse asiassa sen muisto oli niin voimakas, että se esti minua aidosti kokemasta sitä mikä oli tässä ja nyt. Olin uhraamassa todellisen, jokapäiväisen olemassaoloni unen takia.

Mutta totuus on voimakkaampi. Aina. Näin ollen on kysyttävä: Mistä tiedämme, mikä on totta ja mikä fantasiaa? Vastaus: Katso tarkasti, missä olet, kuka olet, tässä ja nyt. Siinä se. Se on totuus.

 

Lue myös edeltävät osat:

Hardcore Zen I. Totuus

Hardcore Zen II. Miten saavuttaa viisaus?

Hardcore Zen III. Aine, tahdonvoima ja aineettomuus
Hardcore Zen IV. Zazen aina vaan
Hardcore Zen V. Haluamisesta

Hardcore Zen VI. Kysymys ei sovi tapaukseen

Hardcore Zen VII. Syyn- ja seurauksen sisäistäminen

 Hardcore Zen VIII. Mestareista ja opettajista

 

Piiloon

Peittyköön polku

männyistä varisseiden

neulasten alle,

niin ettei kukaan tiedä

sen johtavan majalleni.

 

~ Ikkyuu 1400-luvulla

Repovedellä

Kaipaan jo kesäretkiä. Mieli ei malta.

Aikookos joku vastata blogihaasteeseen?

Arvosta

 

Miten tehdä elämästä mieleen painuvampaa? Miten lisätä hetkiä, joista jää muistikuva? Jotkut viikot eivät jää yhtään mieleen. Mitä ihmettä sitä on tehnyt? Toiset päivät hujahtavat ohi nopeammin kuin huomaammekaan. Miten saa lisää merkitystä elämään?

 

Monesti olen kirjoittanut kiireestä, siitä miten aika vilisee ja viikot menevät suorastaan ohi. Se on elämää, josta en välittäisi. Olen päättänyt elää tietoisesti, enkä halua autopilotin olevan koko ajan päällä. Silti meidän on jokaisen elettävä sen tosiasian kanssa, että vain muutos on pysyvää.

 

London time - canon t2i by @Doug88888, on Flickr

Saarnaan blogissa siitä, miten jokainen hetki on elämisen arvoinen. Jokaiseen hetkeen tulee suhtautua vakavasti, elämällä se täysillä. Meillä ei ole muuta kuin tämä hetki. Kannattaa siis pysähtyä arvostamaan tätä hetkeä.

Katsoa, niin, että näkee lapsen hymyn.

Istua hetkeksi alas saunan jälkeen nauttimaan siitä olosta.

Kääntyä katsomaan taakseen vielä kerran kaunista maisemaa.

Taivastella ainakin kerran päivässä.

Katsoa keskustelukumppania silmiin ja hymyillä.

Hetket tekevät elämästä merkityksellisen. On siis aiheellista lisätä elämää ohikiitäviin hetkiin. Se lisää merkityksen tuntua elämään. Mikä tahansa on hyväksi, mikä keskeyttää sen, että suhtaudumme elämään ”tavallisena” tai ”tylsänä”.

Pysähdy.

Ajattele sitä mikä on hyvin.

Mieti mistä olet kiitollinen.

Hengitä. Edes kerran, ennen kuin siirryt seuraavaan tehtävään.

 

Mitä voisit tänään arvostaa elämässäsi? Mikä on kallisarvoista ja tärkeää?

 

Yksinkertaista

 

Hardcore Zen VIII. Mestareista ja opettajista

 

Saan aina välillä kyselyitä siitä, kuka on pätevä opettaja tai kenen oppiin kannattaisi mennä. Myös Hardcore Zen kirja antaa saman vastauksen mitä olen pyynnöstä kertonut. Etsii sitten tietoisen läsnäolon opettajaa, mindfulness ohjaajaa tai meditaatio-opasta, tässä siihen Bradin mielipide.

 

Olipa kerran vanha kiinalainen zenmestari, joka huusi joka aamu heti herättyään: ”Mestari!” ja vastasi itselleen: ”Mitä, mestari?” Sitten hän sanoi: ”Älä anna kenenkään johtaa itseäsi harhaan, mestari!” ja vastasi: ”En, mestari!”



geometrically locked by Darwin Bell, on Flickr

Kukaan ei voi täysin hallita zeniä. Ei ikinä. Se on elämänmittainen, loppumaton. jatkuvasti kehittyvä prosessi, zenmestari on karmean harhaanjohtava ilmaus. Loppujen lopuksi millään niistä ei ole mitään tekemistä minkään todella tärkeän kanssa.

Buddhalaisuus opettaa, ettei ihmisillä ole syytä seurata mitään auktoriteettia. Jos kuvittelet tarvitsevasi auktoriteettihahmoa, mene jonnekin muualle.

Buddhalaisia opettajia on vaikea olla pitämättä auktoriteetteina. Huomasin, että opettajani olivat erilaisia jollain vaikeasti selitettävällä tavalla, jota en todella ymmärtänyt, ja siksi olin valmis myöntämään, että heillä oli auktoriteettia, mutta taivas heitä siunatkoon, he heittivät sen aina takaisin minulle. Jokainen hyvä buddhalainen opettaja tekee niin. Teeskentelijä ottaa sinulle kuuluvan vallan, mutta todellinen opettaja antaa sen takaisin.

Viime kädessä on aina parempi saada ihmiset näkemään kuinka he voisivat itse parantaa itsensä. Todellinen buddlalaisuus toimii niin. Aito buddhalainen opettaja ei kerro itse.

 

Lue kanssa edelliset osat:

Hardcore Zen I. Totuus

Hardcore Zen II. Miten saavuttaa viisaus?

Hardcore Zen III. Aine, tahdonvoima ja aineettomuus
Hardcore Zen IV. Zazen aina vaan
Hardcore Zen V. Haluamisesta

Hardcore Zen VI. Kysymys ei sovi tapaukseen

Hardcore Zen VII. Syyn- ja seurauksen sisäistäminen

 

Blogihaaste: 11 asiaa

 

Sain Blogihaastelahjan jo jokin aika sitten Lupa Olla Minä- blogin Sarilta. Kiitoksia! Täältä pesee ja linkoaa.

.:Säännöt:.

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

.:11 asiaa minusta:.

11 tai 7 asiaa minusta voi lukea tästä postauksesta. En nyt toista niitä.

.:Minulle lahjoitetut kysymykset ja vastaukset niihin:.

1.   Millainen olo on juuri nyt?
Hitaasti influensasta toipuva. Huomio on siis fyysisellä puolella.

2.   Minkä värin huomaat ympäristössäsi tällä hetkellä, ja mitä se tuo sinulle mieleen?
Joka paikka on täynnä puhdasta valkoista. Pidän siitä vielä hetken. Pidän sen syrjäyttävästä vihreästä sitten paljon enemmän.

3.   Mikä innostaa ja inspiroi sinua tässä kohtaa elämääsi?
Jatkuva oppiminen ja kehittyminen ilman tavoitteita. Se, että uskaltaa luottaa siihen, että kaikki ”oikeat asiat” tulevat luo sitten kun niiden on määrä. Kaikki järjestyy. Blogiin näitä jää kerrattavaksi tulevaakin varten.
Myös pienen kanssa puuhailu innostaa, koko ajan voimme tehdä yhä enemmän kaikenlaista yhdessä. Pienen ihmettelyä on inspiroivaa seurata.

4.   Mikä tuntuu haastavalta, hankalalta, ongelmalliselta?
Milloin mikäkin, onneksi se yleensä menee ohi. Nyt on ollut aika etsiä ratkaisuja pienen hoidossa olemisen ja kahden työssäkävijän sujuvaan elämään. Ikuinen haaste on oman kehon kuuntelu ja sen viestien mukaan eläminen.

5.   Miten lepäät ja tankkaat energiaa?
Olen vihdoin oppinut nukkumaan 8 tuntia useimpina öinä katkeamatonta unta. Luonnossa oleilu ja ratsastaminen lataavat minua parhaiten. Olen myös riippuvainen intensiivisestä liikunnasta.
 

Wisdom by wtl photography, on Flickr

6.   Onko sinulla joku muukin luovuuden kanava kuin blogi? Jos, niin kerro siitä ja jos ei, niin kerro bloggaamisesta – millainen historia sinulla on kyseisen kanavan kanssa, ja milloin nykyisin käännyt sen puoleen?
Luovuus rajoittuu jo omistamieni kierrätys- ja kirpputorimateriaalien etsimiseen ja niille uusien käyttötarkoitusten löytämiseen. Saan isoa tyydytystä siitä, että en osta mitään uutena, vaan etsin olemassa olevien esineiden joukosta tarpeeseen sopivan.
Blogannut olen nyt Bloggerissa reilun kaksi vuotta. Ajattelen blogia ja sinne kirjoittamista joka päivä. Eniten kirjoitan vapaapäivinä, mutta melkein joka päivä kirjoitan tajunnanvirtaa. Osa siitä päätyy ihan oikeiksi teksteiksikin blogiin.

7.   Milloin olet parhaimmillasi, ja millainen olet silloin?
Olen parhaimmillani aamuisin, kun olen saanut nukkua pitkään ja minua ei ole herätetty. Olen myös hyvä juuri treenista palanneena, kun endorfiinit vielä jyllää. Olen näissä tilanteissa energinen ja tunnen tasapainoa. Tuntuu, että kaikki suttaantuu.

8.   Millainen olet kauheimmillasi, ja mitkä olosuhteet tekevät sinusta sellaisen?
Olen kauheimmillani omien vanhempieni, sisareni ja tiettyjen sukulaisten kanssa, kun vanhat käyttäytymismallit ja traumat ottavat vallan. Viimeksi jouluna olin ihan kamala. Suusta pääsee mitä sattuu, huudan ja raivoan. Se ei mene edes valitettavasti ohi ihan nopeasti.

9.   Milloin, miten ja kenen seurassa olet eniten oma itsesi?
Oman itseni ja puolisoni seurassa olen itseni. Nykyinen työyhteisöni on tosin myös ”sopeutunut minuun” ja saan olla siellä suhteellisen oma itseni. Eli taidan olla siinä onnellisessa asemassa, että lähes koko ajan voin olla oma itseni.

10.             Millainen ihminen haluaisit olla 80-vuotiaana?
Toivoisin olevani valpas kuuntelija. Sellainen, jonka luokse nuoremmat sukupolvet tulevat kertomaan elämästään. Osaan olla neuvomatta, kuuntelen vain. Tavoitteeni on olla joka kerta uuden kymmenluvun täyttäessäni yhä paremmassa kunnossa. Saa nähdä kuinka kauan sen pystyn pitämään. 80-vuotiaana aion joka tapauksessa saada edelleen kämmenet maahan suorin jaloin.

11.             Millä tavoin olet tänään eri ihminen kuin 10 vuotta sitten?
Olen montaa kokemusta rikkaampi. Olen saanut tärkeän opin siitä, miten kaikki on ohimenevää, ja kaikki järjestyy. Osaan hieman paremmin luottaa tulevaisuuteen.

 

.:Haastetut:.

Kävin selailemassa teidän uusimpien lukijoiden blogeja ja ajattelin laittaa teille haasteet. Muutkin toki saavat osallistua. Haastettujen ei ole pakko tarttua tietenkään… Mutta ilmoita, jos osallistut!

Bobby Jean / Heidi

Maija
Mira
Maiu
Katja
thelauhghingheart
Anu
Akka
Marja Leena
Sanna
Nanna
 

.:Omat 11 kysymystä haastetuille:.

1.   Miten aamusi tänään alkoi?

2.   Mikä olisi voinut mennä toisin tänä aamuna? Ja miksi?

3.   Mikä piristää usein päivääsi?

4.   Miten hemmottelet itseäsi?

5.   Miten hemmottelet läheisiäsi?

6.   Mikä rutiini on tärkein omalle hyvinvoinnillesi?

7.   Mistä saat aikaa huolehtia itsestäsi ja tehdä tämä rutiinisi?

8.   Osaatko ja muistatko pyytää apua silloin kun sitä tarvitset?

9.   Mikä tai kuka on oman elämäsi tukipilari?

10.             Mistä tulit viimeksi iloiseksi?

11.             Suosittele kirjaa, joka on vaikuttanut omaan hyvinvointiisi.

Kiitos jo etukäteen vastailuista!