Mindfulness ja aivot, osa 3: Tarkkaavaisuuden voima

Mindfulness ja aivot, osa 3: Tarkkaavaisuuden voima

Tämä on kolmas osa referaattia kirjasta Mindfulness i hjärnan. Aiemmin julkaistut osat voit lukea näistä linkeistä:

Mindfulness ja aivot, osa 1: Johdanto

Mindfulness ja aivot, osa 2: Muuttuvat aivomme

Maailma on täynnä ärsykkeitä jotka muuttuvat kaiken aikaa. Aistielimet antavat informaatiota valikoidusti silloin kun sitä tarvitaan. Nisäkkäinä pystymme lisäksi suuntaamaan tarkkaavaisuuttamme valikoivasti. Aivojen täytyy koko ajan olla tietoisia siitä mitä informaatiota juuri siinä hetkessä tarvitaan ja ohjata sitten tietoisuus siihen.

Tietoisen läsnäolon harjoittelu alkaa aina tarkkaavaisuudesta. Mindfulness on tapa pitää tarkkaavaisuus kuluvassa hetkessä ja ottaa itse vastuu siitä, että kiinnittää huomiota juuri siihen mikä on hetkessä tärkeintä. Kaikki ongelmamme syntyvät tässä hetkessä ja tässä hetkessä ne myös täytyy ratkaista. Kulutamme paljon energiaa sen katumiseen mitä tuli tehtyä tai sen suunnitteluun miten aiot välttyä samalta virheeltä tulevaisuudessa.

Kirjassa käytetään esimerkkinä Erikaa joka on työtön ja menee tapaamaan työvoimatoimiston neuvojaa. Tapaaminen päättyy siihen että hän syöksyy ulos huoneesta. Häntä piinaavat menneet tapaamiset joiden takia hän ei pysty havainnoimaan tätä tapaamista, tässä hetkessä. Uusi neuvoja ei ole sama kuin vanha. Mikä auttaa henkilöä jonka ACC, tarkkaavaisuuden ja tunteiden ohjaamisen keskus, priorisoi väärin? Mindfulness, tietysti.

Kirja määrittelee Mindfulnessin Thich Nhat Hahnin sanoilla: Mindfulness on tila jossa tarkkaavaisuutemme ja tietoisuutemme ovat siinä tilanteessa jossa sinä hetkenä olemme. Kuulostaa helpommalta kuin mitä se tosiasiassa on. Jotta voimme saada tarkkaavaisuutemme siihen mitä tässä hetkessä tapahtuu, meidän ei vain täydy suunnata sitä tähän hetkeen vaan pystyä myös pitämään tarkkaavaisuutemme siinä. Kirjoittajalta usein kysytään sitä, että tarkoittaako tämä menneiden unohtamista ja tulevaisuudesta piittaamattomuutta? Vastaus on ei. Niitäkin tarvitaan, mutta niiden ei saa antaa ottaa ylivaltaa hetkessä. Aivot luovat todellisuutemme kun päätämme mihin keskitämme tarkkaavaisuutemme. 

Meditation by dolorix, on Flickr



Tarkkaavaisuudessa on kaksi erilaista lähestymistapaa todellisuuteen: ärsykkeiden ohjaama ja kontrolloitu tarkkaavaisuus. Näitä kutsutaan usein myös bottom-up vs. top-down, automaattinen vs. tahdonalainen tai vapaasti ajelehtiva vs. suunnattu tarkkaavaisuus. Ympäristö ohjaa todellisuuden havainnointiamme silloin kun ärsykkeet ovat tarkkaavaisuuden ohjaustapa. Aina uuden tai yllättävän asian tapahtuessa – sinne menee tarkkaavaisuutemme. Vaikuttaa siltä että ympäröivät tapahtumat ovat tärkeimpiä tässä hetkessä. Sitä vastoin taas kontrolloitu tarkkaavaisuus on suunnattua jo ennen kuin tulee uusi ärsyke ja se pysyy suunnattuna huolimatta esimerkiksi äkillisestä tilanteesta tai uuden, tapaamamme henkilön vaatetuksen väreistä. Kirurgi, joka tutkii potilasta juuri ennen leikkausta tietää täsmälleen mihin kiinnittää huomiota, jotta leikkaus sujuisi suunnitellusta.

Munkit, jotka ovat kehittäneet tietoisen läsnäolon harjoitukset, eivät tienneet mitään aivojen toiminnasta, mutta tiesivät, että on olemassa hallittava ja hallitsematon tietoisuus. Monet harjoituksista vahvistaa kykyä kontrolloidun tarkkaavaisuuden ylläpitämiseen. Toiset harjoitukset taas keskittyvät parantamaan ärsykkeiden ohjaamaa ”avointa” havainnointia. Koska tietoisen läsnäolon harjoitukset suuntautuvat molempien tarkkaavaisuuden puolien kehittämiseen, opimme itse hallitsemaan ja ottamaan vastuun mitä tarkkaavaisuutemme osaa käytämme eri tilanteissa.

Kommentti: Karkeasti yleistäen voi sanoa käytännön harjoitusten harjoittavan ärsykkeiden ohjaamaa ja muodollisten harjoitusten kontrolloitua tarkkaavaisuutta.

Meditation by HckySo, on Flickr

Mihin kiinnitämme maailmassa ja itsessämme huomiomme vaikuttaa siihen miten tunnemme itsemme ja miten käyttäydymme ja sitä kautta vaikuttaa persoonallisuuteemme. Mistä tapa ohjata tarkkavaisuuttamme ja huomioida johtuu? Siitä mistä lähes kaikki biologiassa: perintötekijöistä ja ympäristöstä. Jos havainnoimme iloisia asioita enimmäkseen, alamme löytää niitä, koska aivojen tätä tukevat verkot vahvistavat ja nopeuttavat tämän tyyppisen tiedon käsittelyä. Samoin tietoisen läsnäolon harjoittelu tekee meistä vähemmän alttiita kaikille houkutuksille joita kohtaamme, koska osaamme ohjata tarkkaavaisuuttamme. Myös hyvinvointimme vaikuttaa tapaamme havainnoida, etenkin jotkin psyykkiset häiriöt muuttavat paljon tätä. Lisäksi odotuksemme ohjaavat paljonkin tarkkaavaisuutta, usein jopa niin paljon että havaitsemme sitä mitä haluamme havaita.

Työmuisti on olennaisessa roolissa tarkkaavaisuuden ohjaamisessa. Sen avulla vain tarpeelliset asiat ovat muistissamme kullakin hetkellä. Uusimman tutkimuksen mukaan työmuisti ja ohjattu tarkkaavaisuus sijaitsevat aivoissa samassa paikassa ja voidaan tulkita että ne toimivat yhdessä. Se mihin ohjaamme tarkkaavaisuutemme vaikuttaa siihen mitä ajattelemme, tunnemme ja muistamme ja sitä kautta se vaikuttaa hyvinvointiimme ja toimiimme. Kun toistuvasti ohjaamme tarkkaavaisuuttamme ja havainnointiamme samanlaisiin asioihin, tulee tästä automaattista aivojen muovautuessa tukemaan tällaista toimintaa. Tietoisuustaitoharjoituksilla tarkkavaisuutta voi harjoittaa ja saavuttaa taitojen avulla positiivisia tunteita, myötätuntoa ja hyvinvointia.