Maalari maalasi taloa

Maalatessa voi päästää irti ajatuksistaan, muttei tikkaistaan. Mistä muusta ja miksi olisi hyvä päästää irti ja miksi? Vai onko irtipäästäminenkään loppujen lopuksi tärkeää? Olen pitkään pyöritellyt kirjoitusta irti päästämisestä, tässä nyt jotain ajatuksia.

Maalasin yhden pitkän päivän viime viikolla taloa. Toukokuussa näitä kohteita riittää monella. Edellisellä viikolla pesimme taloa ja sitten tällä viikolla päästiin maalaushommiin. Maalaaminen oli opettavaista. Eikö Karate Kidissäkin yksinkertaista liikettä käytetty keskittymisharjoituksena?

Itse mietin irti päästämistä ja harjoittelin sitä. Huomaan viihtyväni yhä paremmin hiljaisuudessa. Ajatuksia tietysti maalatessa tuli, keskityin päästämään niistä irti. Mieli teki välillä sanoa jotain, mutta annoin senkin mieliteon mennä. Keskityin liikkeeseen ja maalasin vain. Tietyt tutut ajatuskulut yrittivät lähteä käyntiin useaankin kertaan, mutta en antanut niiden edetä jankutusasteeseen, päästin vain menemään heti kun huomasin niiden olemassaolon ja tiedostin miten ne vaikuttavat minuun jumittavasti. En halua reagoida niihin. Ne eivät ole totta. Ajatukset ovat vain ajatuksia, eivät yhtään mitään muuta.

paint job, front and center by Darwin Bell, on Flickr

Myöhemmin maalasin tosi korkealla, kiikkuen tikapuilla. Ihan hiljaa. Liike ja rytmi, pensselin kastaminen maaliin ja sen liikuttaminen seinällä kunne maali loppui, samaa toistin tunnista toiseen. Seinän laudoituksen kolot vaikeuttivat työtä, piti olla tarkkana ettei tule vapaapäiviä. Korkeuksissa huomasin, ettei ajatuksia enää tullut niin paljon. Ja annoin niiden loppujenkin aina mennä. Tasapainon pitäminen auttoi tässä, ei ollut enää egolla kapasiteettia jankuttaa yhtään mitään.

Kommenttilootassa keskusteltiin siitä, että irtipäästämiseenkään ei pidä hirttäytyä. Siitäkään ei saa tulla onnistumisen tai hyvyyden mittari tai muuten vain pakko. Tarvitaan irti päästämistä irti päästämisestä.

Irti päästämisen luontevin ja ”helpoin” harjoittaminen tapahtuu muodollisessa harjoittamisessa. Harjoittaminen on irti päästämistä ja luopumista. Ei ole tarpeen takertua mihinkään, käsitteeseen, itsekkääseen toiveeseen, asiaan, tapahtumaan, ajankohtaan, näkökulmaan tai haluun.

Harjoittaessa vain antautuu nykyhetkelle ja luopuu hallitsemisesta, vastustuksesta ja taistelemisesta. Silloin antaa asioiden olla sellaisia kuin ne ovat, ilman että tuntee viehtymystä tai vastustusta niitä kohtaan.

Kirjan Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito mukaan irti päästäminen tarkoittaa, että emme enää takerru asioihin ja näemme miten olemme takertuneet mieltymyksiimme ja vastenmielisyyksiimme.

Voit helposti kokeilla tätä tilanteissa joissa osa itsestä haluaa todella pitää kiinni: tuottaako irti päästäminen enemmän tyydytystä kuin takertuminen?

Lue kuitenkin Timon blogista mistä ei kannata kokonaan päästää irti!