Kuta pienempi olet itse, sitä joulumpi tulee

Tänään on varmaan viimeinen päivä kun kehtaa tuutata eetteriin asiaa joulun vietosta. Toivon joulunaikasi olleen pehmoista ja oman näköistäsi!

Minulle meinasi pukata pientä joulustressiä pari viikkoa ennen joulua. Kaikki joululahjat olivat ostamatta ja osa niistä oli jopa vailla ihan ilman minkäänlaista ideaa. Olimme varanneet muutaman illan jouluostoksille aikaa ja sitä ennen oli joululahjaideoiden tarkoitus ilmaantua mieleeni ja päätyä ostoslistalle. 

Puolisollani oli paljon töitä, eikä oma työtilanteeni oikein ollut sen parempi. Huomasin, että joulu alkoi stressata. Mitä tein? Pysähdyin, tiedostin mitä tunsin ja hyväksyin sen. Myönnän, että muutaman päivän oli paha mieli ja jouluasiat kiersivät mielessä enemmän negatiivisina kuin positiivisina. Annoin niiden olla. 

Samalla pieniä askelia sain kuitenkin otettua joulua kohti ja joitain valmisteluita tuli tehtyä. Vähitellen paha mieli jäi enemmän taka-alalle, kun en vaan kuunnellut sitä.

Saimme kuin saimmekin suurimman osan valmisteluista tehtyä riittävän hyvin. Tekemättä jääneet asiat eivät varmaan olleet niin tärkeitä. Koristeita oli paikoillaan, lahjat saajillaan ja ruuat valmiina. 

Jouluaatosta tuli mukava läheisten kanssa vietetty ilta. Söimme hyvin ja nautimme tunnelmasta. Lapset olivat iloisia ja tyytyväisiä lahjoistaan. Pukkikin nähtiin vilaukselta.

Joulu hyvin, kaikki hyvin! Menenkin tästä koneelta jatkamaan sohvalla pötköttämistä kirjojen kanssa. 

Kuta pienempi olet itse, 

sitä joulumpi tulee. 

~ Tove Jansson

Lue lisää:

Joulu. Voi sentään.

Täydellinen joulu?

Joulutarina

Onko Mindfulness buumista joulun hallinnassa apua?...

Hidastaa

Miten vietät joulua?

Joulumieli

Juhlamielellä

Joulukalenterisuositus

Mahtuisiko joulukuun päiviisi pala tunnelmaa ja rauhaa? Huomasin posetiivareilla ihan mahtavan joulukalenterin. Sen ääreen voi hiljentyä joka päivä pieneksi hetkeksi.


Löydät joulukalenterin tästä osoitteesta: Posetiivareiden joulukalenteri.

Itsenäisyyspäivän oloa

Sunnuntaisin on aina aika miettiä mennyttä viikkoa ja viikonloppua. Onko saatu lepoa ja onko meillä ollut riittävästi aikaa vain olla? Se on tähän viikonloppuna suhteellinen totuus. Sanoisin, että kohtuullisen hyvin tämä suunnitelma on toteutunut.

Perjantaina poljin jälleen pidemmän spinningharjoituksen, se meni ilman ikävää jälkipäänsärkyä, eli taitaa tuossa kahdessa tunnissa mennä se raja. Palauduin syömällä ja menemällä nukkumaan aikaisin. Nukkuminen on niin parasta!

Odotamme jo kaikki joulua kovasti. Pienellä on monta joulukalenteria ja niistä riittää joka aamu iloa. Kummasti se ihan mustaan aamuun herääminen helpottuu, kun muistuttaa joulukalenterista. Lauantaiaamuna yritti vähän sataa lunta.

Viikon aikana ei ole paljon ulkoiltu ja lauantaiaamun valjettua - siinä puolen päivän tienoilla - lähdimme pienen kanssa pitkälle metsäkävelylle. Ihan retken aluksi kävimme läheisellä sankarihaudalla katsomassa sinne aamulla tuotuja kunniaseppeleitä ja kynttilöitä. Siellä oli kaunista ja rauhaisaa. Pienen kanssa keskustelu sodasta ja kuolleista oli tietysti haastavaa, mutta juttelimme aiheesta kuitenkin metsän mäelle kiivetessämme.

  

Metsässä oli tosi kosteaa ja satoikin vähän. Meitä ei haitannut, kiipeilimme mäkiä ja katselimme joulukuista luontoa. 

Pieni otti itsekin kuvia.

Minulle on iso ilo se miten hyvin pieni jaksaa kävellä. Olimme reilusti yli tunnin lähimetsissä ja kertaakaan ei ollut ongelmaa jatkaa matkaa! Pieni etsi hirvien jälkiä ja mielikuvituskettua. Keräsimme vähän varpuja ja pihlajanmarjoja kotiin koristeeksi.

Bongasimme muutaman siniristilipun.

Meillä oli mukavaa ja palasimme ruokapöytään posket punaisina. Illalla pieni meni mummin hoitoon ja me kävimme ystävien tupari- ja hääjuhlissa. Uni maistui jälleen juhlien jälkeen paremmin kuin hyvin.

Tein mustikkaraakakakun, jonka piti olla itsenäisyyspäivän kakku, mutta sitä syötiin vasta tänään sunnuntaina. 

Iso osa joulukoristeita löysi jo paikoilleen. Jouluun on enää reilu kaksi viikkoa!

 

Totuus lapsen suusta: Valostunut

Eräänä iltana kehotin pientä mennä etsimään taskulamppua yläkerrasta. Suosittelin laittamaan valot portaisiin, ettei käy hassusti. Pieni vastusteli ja sanoi, ettei tarvitse valoja. 

Hänellä oli jo yksi taskulamppu kädessä. Pieni sanoi:

”Tää valostaa.”

Selvä pyy.

Snowflakes for Sandy Hook by Nica Wolf (on and off), on Flickr

Tuli vaan mieleeni, että sitä luulee olevansa itsekin ihan valostunut, kun kaikkia viisauksia tänne blogiin kirjoittaa.

Lue lisää:

Pitkä tie valaistumiseen

Hardcore Zen IX. Valaistuminen

Zeniä I: Zazenia elämässä selviämiseksi

Valaistuminen

Arkiluksusta

Minulla on tänään ollut täydellinen päivä. Se oli täyttä yksinkertaista arkea, mutta silti niin hyvää, ihan pelkkää lettuja ja mansikkasosetta. Tänään minulla on ajatus, että olen saanut muovattua arjen sellaiseksi kuin mitä haluan sen olevan. Ei paljon mitään, mutta kuitenkin, tai ehkä juuri siksi, toimivaa.

Yläkerrasta kuuluu vielä hiljaista iltasadusta juttelua. Lisään takkaan hetkeksi rätisemään puita. Se luo tunnelmaa, mutta koska oletan yöstä tulevan kylmän, lämpö on myös tarpeen. Kaadan kuuman pakuriteen kuppiin ja palaan koneelle.

Seisoni tätä kirjoittaessa työpisteen ääressä, reisilihaksiani kolottaa ja ne ovat ihan kuumat. Taitaa olla niin, että päivän pyöräilytreeni on mennyt perille juuri sinne minne pitääkin. Olen kiitollinen siitä, että olen terve ja, että pääsen harrastamaan liikuntaa. Se on mielelleni ja keholleni tärkeää.

Mukavaa tänään oli myös herätä ajoissa. Nukkumiskampanjani tuottaa tulosta. En olisi ikinä uskonut herääväni ennen kellon soittoa, virkeänä. Noin kahdeksan tunnin yöunet näköjään riittävät hyvin. Kyllä se Siperia ja väsymys näköjään opettavat. Sitten kun tästä tuntemuksesta saa kiinni, niin siitä ei halua luopua. Kierre on positiivinen, vai mitä?

Aamun alkajaisiksi tänään puolisoni vei lapsen tarhaan ja ehdin töissä valmistella hieman paremmin päivän palavereja. Muuten päivä toimistolla tuli vastaan ihan normaalilla määrällä vastoinkäymisiä, mutta ei mitään sen kummempaa.

Yksi lisää arkeani kannattava asia on ollut tänään työpäivän pituus. Pieni on vähän kipeä ja ennätin ajoissa töihin ja myös sieltä pois, jolloin nuhainen lapsi pääsi kotiin ajoissa. Työaikani on suhteellisen vapaa, kunhan vain olen tarvittaessa tavoitettaessa.

Ehdimme käymään kotona ennen treenejä. Siivoilin ja valmistelin seuraavan päivän eväitä. Pienen kanssa tarinoimme kerrankin ilman digitaalisia laitteita syödessä. Olen kiitollinen, että meillä on mahdollista laittaa ruokia etukäteen ja sitten viikon aikana lämmittää niitä vähitellen.

Treenien jälkeen päivän kruunasi koko perheen yhteinen sauna, jossa hiki pestiin pois. Lauteilla viihdyttiin pienen heittämissä löylyissä pitkään ja hartaasti kynttilänvalossa. Jotta kaikki olisi aivan täydellistä, söimme iltapalaksi kuvan mukaisia kookosbanaanilettuja takan ääressä matolla piknikillä. Niiden päällä oli mustikoita ja mansikkasosetta.

Täydellistä!

Tänään päivä tuntui kiireettömältä ja monesta kohtaa ihan luksukselta!

Nyt oli näin, huomenna taas jotain muuta.

Oletko miettinyt asiaa? Mitä kohtia omassa arjessasi voisit muokata tietoisesti enemmän toivomiksesi? Mitä tietoisia valintoja tarvitaan, jotta tasapaino löytyy joka päivä?

Meiliboksi ei koskaan ole tyhjä

Anna olla. Päästä irti,
Koskaan ei ole täydellistä hetkeä aloittaa, eikä lopettaa.


Elämä menee odottaessa ohi. Elätkö sitku- elämää?




Lue lisää:

Kotona tasapainossa

Marraskuun läsnäoloa

Pimeyden oikein tuntee näinä harmaina marraskuun viikkoina. Kuukausi on kyllä sujahtanut kaikesta huolimatta ihan nopeasti jo melkein ohi. Elämässä on kura, väsymys ja vähäinen päivänvalo läsnä.

Viimeiset pari viikkoa on ollut kaikenlaista hommaa ja menoa. Se näkyy heti täällä blogissa jälleen kerran hiljaisuutena. Kaipaakohan kukaan oikeasti näitä juttujani? 

Kirjoitushiljaisuudelle on muutama selitys. Olin työmatkalla seminaarissa edeltävän viikon ja nyt sitten tällä viikolla on ollut monta tapahtumaa ja tapaamista. 

Viikonloppu oli mieleistä ohjelmaa täynnä. Lauantai meni Täysii- seminaarissa kuunnellessa erilaisia näkemyksiä läsnäolosta. Kirjoitan aiheesta lähipäivinä varmasti otteita. Näkökulmia ja lähestymistapoja Läsnäoloaiheeseen oli virkistävän monta.

Sunnuntai on ollut ihana, aamulla olimme brunssilla uudessa lähikahvilassa. Saimme aimo annoksen hyvää seuraa, leppoisaa oloa ja oikein hyvää ruokaa. Meillä riitti ystävien kanssa juttua kevyesti pariksi tunniksi. 

Kotiin palasimme täysin vatsoin ja iltapäivä oli sitten hieman hidas. Pieni oli hetken ulkona, mutta muuten sisällä on leikitty, laulettu, pelattu ja maalattu ja muovailtu. Tiedostan hyvin, että pientä olisi ollut syytä ulkoiluttaa, mutta ulkona oli pimeää jo puoli neljältä!

Ajatukset pyrkivät jo kääntymään jouluun. Millaista tänä vuonna tulee olemaan? Joulusta saadaan marraskuun jälkeen valoa elämään. Yritän kuitenkin häätää joulusuunnitelmat vielä pois ja palaan tähän hetkeen.

Joulumarkkinatunnelmaa Berliinissä.

Illaksi suuntasimme aikuiset vuorotellen urheilemaan. Sitten vasta oli kirjoittamisen vuoro. Takassa rätisee tuli ja kynttilöitä on siellä ja täällä. Nyt voi rauhoittua kohta jo nukkumaan. Pitkät yöunet ovat niin parasta!

Millainen oma viikonloppusi oli?

Me Naisten vinkit

Olette varmaan huomanneet, että kaikissa lehdissä on nykyään omat mindfulness vinkkinsä. On ihan ilo huomata, että aiheesta puhutaan ja ihmiset innostuvat kokeilemaan. Kaikki, joka ikinen pienikin hetki on positiivista. Meillä on vain tämä yksi elämä, jota elää. Mihin sen hetket käytämme?

Menneen viikon Me Naiset lehdessä oli toimittaja kokeillut Antti-Juhani Wihurin neuvomaa aamunollausta matkalla töihin. Siinä keskitytään laskemaan hengityksiä ja olemaan siinä kulkuvälineessä, missä on. Perussettiä.

colors... by Bipin Gupta, on Flickr

Me naisten nettisivuilla on paljon vinkkejä ja luettavaa aiheesta, käy tutustumassa:

Ole ihan zen – testissä viisi tapaa rauhoittaa työpäivää

Stressi kuriin mindfulness-harjoituksilla

Auttaako kännykkäsovellus löytämään sisäisen rauhan?

Mindfulness-kurssilla oppii muutakin kuin hengittämistä

Testissä meditaatio: Rauhoittuuko mieli kuukaudessa?

Opitko jotain uutta?

Ei pelkkää rauhaa ja hyvää oloa

Kaikki muodollinen harjoittaminen ei aina ole ihan yhtä auringonpaistetta. Aloittelijaa varoitetaan monesta tauhkasta jota mielestä kumpuaa. Meillä kaikilla on haavoja ja jonkin asteisia traumoja. Hiljaisuus huutaa kaikkea, mitä ei koskaan enää haluaisi kuulla. Moni ei siksi jatka tai joku joskus jopa joutuu terapiaan harjoitettuaan. Opettajiksi itseään kutsuvilla on iso vastuu. Tässä mindfulnessissa on monta puolta.

Yliopiston tutkija puhuu näillä videoilla siitä mitä vaikeita hän on harjoittaessaan kokenut. Miten ehkä ei kannattaisi liioitella harjoittamisensa kanssa ja mindfulnessin tyrkyttämisessä muilla.


The Messy Truth about Mindfulness

The Mindfulness Bug

silence by Andreas  Wecker, on Flickr

Lue lisää blogista:

Kuin kallio

Palaaminen

Meditaatiosta

- Istutaan
- Istuessa vain hengitetään:
- Hengitetään ulos
- Hengitetään sisään 

Kehon ja mielen viisaus 4. Ei mitään

Kehon ja mielen viisaus 2. Meditaatio ei sovi heikkohermoisille.

Isäinpäivätunnelmaa

Perheemme isäinpäivä on venynyt usealle päivälle tänä vuonna. Pienen tarhassa oli jo perjantaina isille aamupala ja laulutuokio. Isät saivat hienot kortit, joissa oli isästä tärkeimmät tiedot haastateltu. Se on suloinen ja liikuttava.

Lauantaina olimme kaikki hitaalla ja teimme erinäisiä ensi viikon valmisteluita. Ruokaa on laitettava, jotta viikosta selvitään. Pieni ja puolisoni kävivät metsäretkellä sillä välin kun rentouduin ratsastamalla tutulla issikalla hyvässä ohjauksessa.

Meillä oli takassa tuli ensimmäistä kertaa tänä syksynä kotona. Tietysti polttelin kaikkialla myös kynttilöitä. Tunnelma oli  hidas, vaikka päivän aikana puuhattiin yhtä sun toista.

Sunnuntai valkenee samalla tavoin kiireettä. Nautimme yhdessä balilaista raakasuklaakakkua. Korvasin sokerin hunajalla, muuten resepti on Maria Lönnqvistin käsialaa ja löytyy Elinan Chocochili blogista.

Lähden itse päiväksi ravintoluennolle ja palaan vasta myöhään kotiin nauttimaan viikon viimeisistä hetkistä yhdessä. Pieni haluaa varmaan katsoa Possea, mikä ei kyllä ole ihan lasten ohjelma.

Perusviikonloppu parhaassa seurassa on taas ladannut akut.

Millainen sinun viikonloppusi oli?

Mitä silmät ei nää

Goodbye: Control

Goodbye: Knowledge

Hello: Intuition

Hello: Improvisation

Intuition voimaan on vaikea olla uskomatta. Manifestointi oli joskus kiinteä osa jokapäiväistä elämääni, ei enää. Jotain supernormaalia on kyllä olemassa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, ja on vaikea olla uskomatta, ettei kaikki vaikuttaisi tavalla tai toisella kaikkeen.

Lähipäivinä on tainnut loksahdella niin monta asiaa kohdalleen, että se ei voi enää olla sattumaa.

Doe Zantamata Your intuition feels what your eyes can't see by BK, on Flickr

Palautan mieleen mitä olen aiemmin intuitiosta oppinut:

Intuitio auttaa silloin kun ongelman ei ratkea pohdiskelemalla. Intuitio venyttää tietoisen läsnäolon käsitettä, joudumme luottamaan siihen, että valintaa tekevää tietoisuutta on koko olemuksessamme. Tietoisen läsnäolon tilassa opimme kuulemaan myös tietoisuutemme reuna-alueilta nousevia hiljaisia viestejä. Intuitio auttaa, jos sitä kuuntelee. Se auttaa löytämään yhteyden jokaisen sisällä olevaan viisauteen sekä siihen mikä on merkityksellistä ja tärkeää.

 Johtaminen Nyt - kirja

Lue lisää:

Keho kertoo mitä haluat

Ei missään muualla

Olemme laskeutuneet juhlien jälkeiseen arkeen. Tuntuu, kuin aikaa olisi vaikka mihin. Ruokaa ei tarvinnut laittaa, kun Halloween juhlien jämiä piisaa. Jumpasta ei ollut kiirettä kotiin. Kävimme pienen kanssa kirjastossa hakemassa lisää hyvää luettavaa. 

Oikein hyvä maanantai.

Miten sinun viikkosi alkoi?

Normipäivä

Tänään tarjoilen katsauksen oman elämän ihan normipäivään viime viikolla. Erityisteemana on läsnäolo. Just joo. Miten mindfulness näkyy arjessani? Kuinka tietoisuustaidot palauttavat minut tähän hetkeen koko ajan? Just joo.

7:00 Kello soi. Torkutan kerran, mutta koska työasiat alkavat kiertää päässä nousen ylös.

7:10 Aamupesun jälkeen herätän talouden metrinmittaisen ja siirrymme yhdessä alakertaan hampaiden pesulle ja pukemaan.

7:26 Meillä on aamiainen edessä ja syömme hitaasti nettiä tuijottaen.

7:50 Menen meikkaamaan. Tähän kuluu tuhottomasti aikaa, koska olen puoliunissani. Alhaalla puoliso ja kääpiö syövät valmiiksi.

8:15 Puolisoni pukee pienen ja lähdemme pyörällä päiväkotia kohti.

8:35 Saan päiväkodilla lapsen itsestäni irti ja jatkan työpaikalle.

9:00 Vaatteet vaihdettu, leimaan itseni sisään ja käynnistän koneen

9-17:00 Töissä säätöä ja palavereita toisensa perään. Syön evääni jossain välissä. Ehdin juuri ja juuri noutamaan lapsen ajoissa.

17:20 Kotona, pientä välipalaa ja lähden jumppaan.

18-19 Tehokasta hikitreeniä

19-20:00 Pyöräilen kotiin, käyn suihkussa syön ja keskustelemme loppuviikon suunnitelmista. Roikun netissä.

20-21:00 Pelaamme lapsen kanssa, rakennamme legoilla ja laitan seuraavan päivän eväät ja tavarat valmiiksi. Puhun ystävän kanssa puhelimessa.

21-21.30 Lapsen iltapalaa ja iltapesu.

21.30 Lapsen iltasatu ja puolisoni jää hänen kanssaan sänkyyn jo.

21.30-21:45 Järjestelen pyykkivuorta kesän mökkitavaroita on vielä jäljellä ja niiden pyykkäämisessä menee hyvä tovi. Luovutan niiden kanssa.

21:45-23:30  Roikun koneella, kirjoitan blogia, surffailen halloween juttuja, teen kauppalistaa ja suunnittelen Halloweenjuhlien valmistelun aikataulua.

Missä vaiheessa olin läsnä? Totta puhuen monessakin, mutta aina voisi vielä useammin olla. Harjoittaminen jatkuu.

Tässä joitain päivän kohokohtia, joissa tietoisuustaidoista oli hyötyä. Ne ovat tulleet ihan pysyviksi osiksi normiarkeani.

• ·         Muistan kuulostella omaa oloani nykyään vähän väliä. Jos en oikein tiedä miltä tuntuu, otan yhden syvän hengityksen.
• ·         Ankkurit toimivat tietyissä päivän vaiheissa kuten portaita kulkiessa, liikennevaloissa ja palaverista toiseen siirtyessä.
• ·         Jos minua väsyttää tai harmittaa tai kypsyn kanssaihmisten toilailuihin, otan ne tilanteen mahdollisuuksina tarkkailla kuinka ajatukset tulevat ja menevät.
• ·         Jos olen lapsen tai toisen ihmisen kanssa, en koske puhelimeen tai muihin digitaalisiin laitteisiin.
• ·         Treenatessa keskityn liikeratoihin ja lihasten tuntemuksiin.

Aina voisin parantaa seuraavia kohtia:

• ·         Voisin keskittyä paremmin yhteen asiaan kerrallaan. Multitaskaaminen pois.
• ·         Voisin aloittaa koneella olemisen kirjoittamalla kiitollisuuspäiväkirjaa ja sen jälkeen muuta tajunnanvirtaa surffailun sijaan.
• ·         Missä päivän istuminen? No ei missään tänä normipäivänä.

Seuraavalla kerralla: Wellness viikonloppu. Just. Joo.

Olipa kerran Halloween

Blogihiljaisuudesta tässä lokakuun lopulla voi syyttää Halloween juhlia. Valmistelemme tämän viikon aikana lauantaille spektaakkelia isolle joukolle ystäviä ja heidän lapsiaan. Juhlat järjestetään jo kolmannen kerran. Se tuo valmisteluihin rutiinia ja siihen ei enää mene niin paljon aikaa kun ensimmäisenä vuonna. Silloin aikaa meni melkein kuukauden päivät lähes joka päivä jotain pientä askarrellen.

Juhlissa on tietysti naamiaisteema ja suht karmaisevaa porukkaa yleensä lappaa ovista sisään. Tässä hieman kuvia edellisvuosien juhlien koristeista. Tarjoilen inspiraatiota Halloween juhliin. Ehkä innostut järjestelmään omat Halloween juhlat? Suomessa voi toki juhlia kekriä, jos amerikkalaisuus ei miellytä.

Tunnelmakuvia.

 

Isojen juhlien järjestäminen on valinta. Haluan tavata ystäviä ja järjestää juhlat. Olen valmis tekemään töitä, suunnittelemaan ja toteuttamaan kaikki vuoden aikana kertyneet haaveet, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hieno. Siitä saa iloa pitkäksi aikaa. Joudun luopumaan hieman yöunistani ja priorisoimaan juhlajärjestelyitä vapaa-ajan kustannuksella. Telkkaria ei juuri katsota muutenkaan, mutta viimeisellä viikolla saattaa jäädä myös joku jumppatunti ja ratsastuskerta väliin. Juhlat ovat sen arvoiset!

Minulla on ajatus, että juhlat lisäävät merkityksellisyyttä elämään ja ennen kaikkea iloa tähän pimeyden keskelle.

Mukavaa loppuviikkoa!

Meditaatio – Punnerruksia aivoille

Sain Facebookissa vinkkiä Meditaatiota käsittelevästä dokumentista melko pian sen esittämisen jälkeen. Prisman Meditaatiojakso on vielä Yle Areenassa katsottavissa vielä 6.11.2014 asti. Dokumentti oli kiinnostava, koska meditaation kokeilijana oli tiukassa kunnossa oleva Crossfit urheilija Tomi Kaaria. Oli ilo seurata miten hän huomasi yhtäläisyyksiä kovaan suoritukseen keskittymisessä ja jalat ristissä istuessa. Sama flow tuppaa päälle ja treenissä keskittyminen on meditaatiota.

Dokumentti alkaa hauskasti yhden toimittajan sulkemisella aistideprivaatiohuoneeseen. Hän toteaa siellä olleen todellakin liian hiljaista, viihtyäkseen oli laskettava ja lauleskeltava.

Parasta antia oli kevyt pohdinta aiheesta, josta olen blogannut ennenkin, että onko oikein ottaa yksi suoritus: Ole ja elä tietoisena, muutenkin monen niin suorittamisen täyteen elämään. Onko oikein vaatia harjoittamaan tietoisuustaitoja, jotta olisi entistä tehokkaampi töissä? Moni iso korporaatio kuten Yhdysvaltain merijalkaväki, Google, Facebook, Apple, IBM ja Carslberg ovat ottaneet mindfulnessin ohjelmaansa. Ilmari Kortelainen kysyy voivatko tässä buumissa kaikki voittaa? Vai olisiko oikeasti näissä tietoisuustaitomenetelmistä rakenteiden kyseenalaistajaksi? Ehkä harjoittajat oppisivat olemaan alistumatta olosuhteisiin?

Huomionarvoista on myös se, että meditaatio ja mindfulness käsitellään samana käsitteenä. Minulla on ajatus, että kuitenkin on parempi, että aiheesta puhutaan, vaikka termit eivät ole ihan oikein.

Ohjelmassa crossfittaaja Tomi kokeilee istumista Ari Tikan opastuksella. Ari puhuu mm. onnellisuus appsista, jota olen aiemmin referoinut. Läsnäoleva, keskittyvä ja yhteen asiaan tarkkaavaisuutensa suuntaava ihminen on tämän Harvard tutkimuksen mukaan onnellinen. Tomin tulos on tyypillinen, ensimmäisellä istumisella ajatukset on vaikea pitää tässä hetkessä. Hengitysten laskeminen onnistuu vartin aikana vain kaksi kertaa kymmeneen saakka. Tomi toteaa harjoituksen olleen kokeilluista kaikkein tiukin.

Kuva: YLE

Studiossa meditaation aivo- ja terveysvaikutuksista keskustelevat Tiina Parviainen Jyväskylän yliopiston aivotutkimuskeskuksesta ja mindfulnessin harrastaja Pekka Torkko. Tiina puhuu selkeästi stressin hallinnan vaikutuksista, psykoterapiakäytöstä ja siitä miten menetelmillä on mahdollista oppia uudenlaista tarkkaavaisuutta. Pekka on menestyvä talouspäällikkö, joka harjoittaa ennalta ehkäisemään uupumusta ja hallitsemaan ajatusten kehää.

Dokumentissa Tomille Mindfulnessia opettaa vielä aiheen Suomen tunnetuin opettaja Leena Pennanen. Hän kertoo mindfulnessin auttavan laajentamaan kykyä toimia arjessa haastavissa tilanteissa ja viittaa siihen kuinka moni meistä katsoo 50-100 kertaa päivässä sähköpostia ja 150 kertaa päivässä puhelinta. Keskittyminen tulee opetella.

Dokumentissa myös Antti-Juhani Wiskari pääsee sanomaan muutaman sanan. Hän määrittää Mindfulnessin auttavan parantamaan kykyä johtaa omaa mieltä ja oppimaan priorisointiin.

Kannattaa katsoa!

Lue myös:

Blogista

McMindfulness

Tietoisena johtaminen

Yle Areenasta:

Harjoituksia -  kolme erilaista