Bloginpitäjä joutui
nöyrtymään ja sairastamaan jälleen oikein kunnon flunssan. Siihen meni lähes
koko viikko. Jos en ollut tosi rauhallisesti päivisin, illalla
kuume nousi. Ja jo pelkkä pystyssä olo antoi toisina päivinä kunnon palelulle
sysäyksen.
Tauti lähti taittumaan
etätyöpäivällä ja iltaisin suoritetulla reippaalla sohvalla pötköttelyllä. Sairastaminen on ihan
syvältä ja olen taas päässyt harjoittamaan senkin hyväksyntää ihan
kyllästymiseen asti. Läsnäoloharjoitusten tueksi olen lukenut ihmeellinen
poissaolo nimistä kirjaa.
Suunniteltu
viikonloppureissu sai jäädä minulta ja pieneltä väliin. Otimme rauhallisesti,
kun muuta ei voinut. Viikolta meni työ- ja vapaa-ajon menojen lisäksi myös
revontulet ohi, kun nukuin kuumettani pois. Auringonpimennystä sen sijaan
yritimme tiirata, mutta huonolla menestyksellä. Kevätpäivä on nyt tasattu ja päivät ovat
ilahduttavan pitkiä.
Ulkoilut olivat hyvin
vähissä ja pienellä on ollut valtavasti tietysti energiaa. Sääkin vielä kylmeni
tosi purevaksi ja tuuliseksi. Olen kiitollinen, että toivuin ja pääsimme edes
vähän ulkoilemaan.
Kävin pienen kanssa lauantaina
minikävelyllä ja nautin auringosta ensimmäisen kerran tänä keväänä myös omilla
puutarhan portailla. Huolimatta monesta vaatekerroksesta pian tuli kuitenkin
kylmä.
Sunnuntaina oli paljon
tuulisempi päivä ja vielä huomattavasti kylmempi. Lähdimme silti pienelle
pyörälenkille, koska ulkoiltava on joka päivä. Meillä on nyt aivan loistava
pyörä ja peräpyörä yhdistelmä, jolla pääsemme toivottavasti vielä pitkillekin
reissuille tänä kesänä, kunhan totumme sillä ajamiseen. Aika hassun näköinen,
vai mitä?
Ulkona ei ollut paljon
ihmisiä. Tuuli puhalsi paikoitellen raivokkaasti. Ajoimme pienen pätkän meren
rantaa ja se näytti hyvin luotaan työntävältä. Tuollako pitäisi meloa parin
viikon päästä? Pientä sai aina välillä muistuttaa, että muistaa polkea.
Loppumatkasta kuitenkin kuulemma olivat jo jalat väsyneet ja tarvitsivat
ruokaa. Eli ehkä siellä on jotain polkuliikettä tapahtunut. Yhdistelmällä oli
yllättävän kevyt ja hyvä ajaa. Olen todella iloinen tästä uudesta
liikkumistavastamme.
Näillä ajatuksilla
alkavaan viikkoon:
Tulevaisuus
on nyt ja jo täällä. Nyt on edellisen hetken ja sitä edeltäneiden hetkien
tulevaisuus. Mieti elämääsi. Se sinä, joka toivoit olevasi tulevaisuudessa, se
olet sinä. Tässä ja nyt. Sinä olet sitä. Etkö pidä siitä? Kuka ei pidä siitä?
Kuka edes ajattelee sitä? Ja kuka haluaa ”sinun” olevan parempi, toisenlainen?
Onko tämäkin ”sinä” sinä? Herää. Kaikki on tässä. Sinä olet jo valmis.
~Jon Kabat-Zinn, Kotiinpaluu
2 kommenttia:
Vähänkö hieno yhdistelmä! Onko toi peräosa sun omassa pyörässä kiinni? Onko kalliskin? Sari
Tämä on kyllä osoittautunut todella hyväksi liikkumistavaksi. Pieni tykkää ja yhdistelmä ei ole liian raskas polkea.
Vetokaaren saa mihin tahansa aikuisten pyörään kiinni ja tuo kuusivaihteellinen Trek maksoi Varuste.netissä 219 Eur. Pieni sai vaarilta rahat joululahjaksi. Peräpyörillä on aika hyvä jälleenmyyntiarvo.
Lähetä kommentti