Inception

.:If you think your thoughts are safe, these guys will change your mind:.

 

Kuva: Wikimedia Commons

Inception elokuva ei pettänyt. Olin odottanut sen näkemistä pitkään ja se ylitti oikeastaan kaikki odotukset. Elokuvassa vaikutetaan mieleen. Sen lisäksi, että mielestä voidaan varastaa ajatuksia, osoittautuu, että idean voi istuttaa toisen mieleen, ja että se ei ole ihan vaaratonta. Pääosassa ovat ihmissuhteet ja etenkin yhden päähenkilöistä isäsuhde. Lisäksi elokuva käsittelee mielenkiintoisella tavalla selkounen näköä ja valveunta ja jaettua unennäköä. Viimeksi mainittu on kyllä mielestäni täyttä mielikuvitusta, ainakin toistaiseksi.

Elokuva kertoo Dom Cobb (Leonardo DiCaprio) -nimisestä varkaasta, joka varastaa (exctract) muuten saavuttamattomissa olevia tietoja siirtymällä ihmisten alitajuntaan heidän uniensa aikana. Kyvyt ovat maksaneet hänen elämässään paljon, mutta hänellä on tilaisuus kääntää tilanne ympäri. Cobbin ja hänen kumppaninsa Arthurin tulee varastamisen sijaan istuttaa (incept) ajatus tulevan kohteen mieleen. Keikan tilaaja, Saito, haluaa tuhota ajatuksen tai oikeastaan idean avulla energia-alan kilpailevan imperiumin. Kohteen tulee uskoa hänen kuolleen isänsä tahdon olevan, että imperiumi hajotetaan.

Cobb kokoaa tiimin uutta keikkaa varten, jonka palkkiona hän pääsee takaisin lastensa luo. Hänellä ei ole ollut pääsyä USA:han, koska hänen uskotaan murhanneen vaimonsa. Tiimissä on mukana valeidentiteetin taitaja ja kemisti, joka osaa valmistaa tiukan tainnuttavan seoksen, jolla he pysyvät stabiilisti unessa ja vaipuvat jopa ”seuraavan asteen” uneen. Lisäksi tiimiin tarvitaan arkkitehtiopiskelija, joka luo unien kulissit unessa. Työn tilaaja, Saito, haluaa myös mukaan tarkkailijaksi. Keikkaan valmistautuessaan arkkitehti Ariadne oppii tuntemaan Cobbin ja pääsee jyvälle tämän syyllisyyden tunteista ja vaarasta jonka Cobb tuo mukanaan uneen. Cobbin alitajunta houkuttelee kuolleen vaimon paikalle sabotoimaan heidän liikkeitään.

Keikka alkaa, kun ajatuksen istutuksen kohde, imperiumin perijä, lennättää kuolleen isänsä ruumista Sydneystä Los Angelesiin. Kohde huumataan ja koko tiimi vaipuu hänen kanssaan syvään jaettuun uneen. 10 tunnin lennon aikana käydään kolmella unitasolla huimissa maisemissa. Mielenkiintoista on, että kohteen mieli on harjaantunut. Se taistelee varkaita vastaan. Kohde on saanut koulutuksen, jonka tarkoituksena on estää ajatusten varastaminen. Mieli on aseistautunut armeijalla ja mm. tavarajunalla, jotka konkreettisesti täytyy tuhota jotta tehtävä voisi edetä unessa.

Kuva: Elokuvan Facebook sivut

Jokaisella tiimin jäsenellä on oma ”toteemi” esine, jonka avulla he voivat tarkistaa ovatko toisen ihmisen unessa vai valveilla. Päähenkilön esine on viehättävä hyrrä joka ei unessa pysähdy lainkaan (kuva). Kyseessä on erikoistehosteleffa, jossa maisemat on pitkälti tehty tietokoneella ja rytinää riittää! Mielestäni se oli hienosti tehtyä. Elokuvassa häiritsi suuresti vain se, että Leap of faith oli useaan otteeseen käännetty uskonloikaksi. Ilmeisesti käännös on vakiintunut suomen kieleen?

Kiinnostuitko? Katso traileri täältä elokuvan virallisilta sivuilta!

Cobb: What do you want from us?

Saito: Inception. Is it possible?

Arthur: Of course not.

Saito: If you can steal an idea from someone's mind, why can't you plant one?

Arthur: Okay, here's me planting an idea in your head. I say to you, "Don't think about elephants." What are you thinking about?

Saito: Elephants.

Arthur: Right. But it's not your idea because you know I gave it to you. The subject's mind can always trace the genesis of the idea. True inspiration is impossible to fake.

Cobb: That's not true.

Saito: [to Cobb] Can you do it?

Cobb: Are you offering me a choice?

Kivijalka, Osa V

Lue näistä linkeistä tietoisen läsnäolon perusteiden edelliset osat:

Kivijalka, osa I

Kivijalka, osa II

Kivijalka, osa III

Kivijalka, osa IV

Tässä pukkaa viidettä osaa. Se on tässä vaiheessa toiseksi viimeinen kivijalka. Tässä osassa jatkuvat edelleen tietoisen läsnäolon harjoittamisen käytännön ohjeet.

 .:Punainen valo ja puhelin läsnäolon kelloina:.

Stop!!! by Raquo, on Flickr

Jokainen hetki on uusi ja uniikki. Se häviää puurtamisen alle. Jotta alkaisimme taas nähdä jokaisen hetken ainutkertaisuuden, voimme käyttää läsnäolon kelloina arkipäivän tapahtumia. Puhelimeen ei kannata vastata automaationa, vaan siitä voi tehdä itselleen läsnäolon kellon. Se kutsuu meidät tähän hetkeen ja olemaan läsnä hetken itsellemme. Ennen vastaamista voi hengittää syvään, rentoutua, hymyillä ja sitten vasta vastata. Tai autolla ajaessa punaiset valot voivat toimia läsnäolon kelloina, jolloin voi nauttia hetkestä, jolloin pakko pysähtyä. On aikaa antaa hengityksen virrata vapautuneesti kerran, kaksi, kolme kertaa. Syvään ja nautinnollisesti. Voimme avata silmämme näkemään ja korvamme kuulemaan ja rentoutua sekunnin pari. Näistä hetkistä voi olla kiitollinen! Herätyskellokin voi olla meille läsnäolon kello. Se vaatii tietysti harjoitusta jotta sen osaa sellaisena ottaa.

.:Käveleminen ja hengittäminen:.

Kävelystä tulee läsnäoloharjoitus silloin kun keskitymme kävelyn kokemiseen. Viritämme tuntoaistimme ja koemme, miltä tuntuu jalkapohjissamme. Annamme jalkapohjien johtaa kävelyä, ne osaavat tuoda meidät paremmin tähän hetkeen kuin ajatteleva mielemme. Jos mieli alkaa harhailla kävellessä, palautamme sen taas kävelemisen kokemiseen.

Meidän tulisi kävellä jaloillamme keskittyneesti. Tietoisen läsnäolon energia on kuin sähkövalo, joka kävellessä suunnataan jalkapohjiimme ja hengitykseemme. Voimme kävellä hitaasti tai nopeasti. Kun kävelemme tietoisesti, kaikkien solujen sähkövalo syttyy ja keho värähtelee harmonisesti.

Kävelyn hidastaminen auttaa mieltä pysymään kävelyssä mukana. Hitaus on vaikeaa, horjuttaa ja on vaikea pysyä pystyssä. Vakaus löytyy kun ei liikaa yritä.

Hengittäminen on automaattista, se tapahtuu ilman tietoisen mielen käskyjä. Hengityksen tiedostaminen on hyvä läsnäolon harjoitus. Sen voi tehdä seuraamalla vatsan liikettä tai ilmavirran liikettä sieraimissa. Hengittäessä tietoisesti palaamme itseemme ja tähän hetkeen todella konkreettisesti. Mieli virkistyy, kohtaamme itsemme ja elämän tässä ja nyt. Joka päivä kannattaa varata hetki tietoiselle hengittämiselle, jotta tietoisen läsnäolon energia vahvistuu.

the golden path by Mara ~earth light~, on Flickr

Pysähdy, tunne hengittäväsi. Tunnustele – kynä kädessäsi, pöydän pintaa, kättäsi, toisen ihmisen kättä… Tunne!

Vapauden kihinää

Tunnen vahvasti olevani elossa. Jokainen solu nauttii kauniista valosta ja päivän kirkkaudesta. Kuuntelin täysillä Rammsteinia kun ajoin aamulla autolla. Yksinkertaiset hassut sanoitukset, yhdistettynä järkyttävään hevipaatokseen ovat hauskaa kuunneltavaa. Minut se pistää tuntemaan olevani täynnä elämää, suorastaan kihiseväni voimaa ja ideoita. Ego suoltaa kaikenlaista mielenkiintoista ideaa, mutta annan niiden olla. Nautin niistä sen hetken, mutta hymyillen lähetän ne sitten matkoihinsa.

Kiitos kaunis tästä vahvasta elämisen tunteesta. Olen todella kiitollinen siitä, että tiedän millaista elämää haluan elää ja saan elää niin kuin haluan. Yksinkertaista ja läsnä olevaa. Pientä ja omaa. Olen kiitollinen siitä, ettei minun tarvitse tehdä mitään ylimääräistä. Ja voin toisaalta tehdä kaikenlaista, ilman rajoituksia. Olen kiitollinen siitä, että osaan olla avoin kaikelle. Minulla on ajatus, että se rikastuttaa elämääni, kun en rajoita kokemuksiani omilla ennakkoluuloillani. Edelleenkään en osaa olla arvottamatta kokemaani, mutta opettelen olemaan ennakkoon tuomitsematta. Se puoli on mielestäni helpompi opetella.



Jump, and you will find out how to unfold your wings as you fall
[explore front page] by Sanctuary photography → Away, on Flickr

Tietysti olen kovin kiitollinen siitä, että perhe on nyt terve. Muita kiitollisuuden aiheitakin viikolla on ollut. Olen ollut kiitollinen muutaman kerran viikolla siitä, että minusta välitetään. Ei sen niin väliä onko se pyyteetöntä. Joskus se vaan tuntuu ihan ok:lta. Ihminen on riippuvainen toisesta. On hyvä kuitenkin muistaa, että siihen välittämisestä pitämiseen ei kannata ripustautua. Se ei saa olla minua kantava voima.

Toisaalta taas minusta ei enää olla riippuvaisia. Iso kiitollisuudenaiheeni on, että minua ei enää tarvita. Olen saanut riippumattomuuteni takaisin. Pieni lapseni voi olla myös puolisoni hoidossa pitkiäkin hetkiä niin joissain tilanteissa valitessamme. Äiti on aina äiti, enkä sitä ole pieneltä viemässä, mutta osaan olla kiitollinen hetkittäisestä vapaudestani. Sitten jaksan taas olla läsnä paremmin pienelle.

Kivijalka, osa IV

Lue näistä linkeistä tietoisen läsnäolon perusteiden edelliset osat:

Kivijalka, osa I

Kivijalka, osa II

Kivijalka, osa III

Tässä neljäs osa.

.:Tietoisen läsnäolon harjoituskenttänä koko elämä:.

Tietoisen läsnäolon energia on luonnollista ja jokaisessa ihmisessä jo olevaa. Harjoittamista ei voi ajatella että se veisi joskus perille, koska olemme jo siellä. Emme vain huomaa sitä kun ajattelu, kiire ja suorittaminen ovat samentaneet kirkkaan mielemme. Harjoituksen avulla mieli selkiintyy ja löydämme jotain itsessämme jo valmiina olevaa. Omilla valinnoillamme ja toiminnallamme avaamme tietä itsessämme olevalle. Alla olevassa tekstissä on tummennettu erilaisia harjoittelutapoja.

Harjoittaminen voidaan jakaa muodolliseen ja ei-muodolliseen harjoitteluun. Ei-muodollinen voidaan vielä jakaa ulospäin näkyvään ja ei-näkyvään harjoitteluun. Esimerkiksi ajattelun muuttaminen ja kieli, asioiden nimeäminen, eivät näy ulospäin. Hyvä tapa harjoittaa tätä on muistuttaa itseään tietoisesti, että elämän voi tavoittaa vain tässä hetkessä ja että on mahdollista elää onnellisena juuri nyt. Voi päättää suunnata tietoisuutensa elämän kauneuteen ja siihen, mikä on hyvin. Tärkeää on ettei tukahduta tunteitaan, ne on katseltava ja hyväksyttävä, koska ne ovat syntyneet jotain tarkoitusta varten.

STOP for a moment by AshtonPal, on Flickr

Kun keskittyy käsillä olevaan tehtävään, saa oman mielen virkeämmäksi ja tuntee olevansa täysin läsnä. Ruokaillessa sen huomaa, joku saattaa kysyä miksi syöt noin hitaasti ja keskittyneesti. Arkeen sisältyy tuhansia hetkiä jolloin voi harjoittaa tietoista läsnäoloa. Vain pysähtyminen sekunniksi ja sen tiedostaminen mitä ajattelee juuri nyt, on pieni, mutta samalla hyvin vaikuttava harjoitus. Samalla voi kyseenalaistaa: ”Olenko varma? Mihin ajatukseni perustuvat?”.

Tämän hetken hyväksyminen, suhtautuminen siihen OK-asenteella, tarkoittaa, että ajattelee jokaisen hetken olevan täydellinen sellaisenaan. Se saattaa olla vaikeaa mahdottomilta tuntuvissa tilanteissa. Myös näissä tilanteissa ohje on: havainnoi, havainnoi, havainnoi, älä arvioi. Pysyttele puhtaassa havainnossa. Pyri löytämään jokin piirre, vaikka kuinka pieni jolle voit sanoa ”kyllä”. Yritä nähdä kuulla ja tuntea lapsen lailla, niin kuin tuntisit ensimmäistä kertaa. Sitten käännä huomiosi siihen mitä et voi hyväksyä ja mahdollisesti lähde muuttamaan sitä.

Ei-tietoinen läsnäolo on autopilottitoimintaa, ohjaudumme tottumusten mukaan ja toimimme rutiininomaisesti. Teemme päätökset aivan liian pienen informaation pohjalta, emme kyseenalaista omia ajatuksiamme. Keho ja mieli vaeltavat ihan omia polkujaan. Lääkkeeksi tähän Ellen J. Langer suosittaa rutiinien rikkomista. Se pakottaa tietoiseksi omasta kehosta ja ympäristöstä, jotta osaa suhtautua muuttuneeseen tilanteeseen. Voit vaikka päättää laittaa ensin vasemman kengän jalkaan jos yleensä laitat oikean. Tässä päätöksessä pysyminen pakottaa olemaan läsnä, muutoin et muista tehdä rutiinisi vastaisesti.

stop by macropoulos, on Flickr

Kun kävelemme, voimme pysäyttää askeleemme aika ajoin. Tai mitä tahansa teemme, voimme pysäyttää tekemisen sekunniksi tai pariksi ja hengittää tietoisesti. Mitä on juuri nyt meneillään? Mitä ajatuksia minulla on? Mitä teen? Ovatko ajatuksemme siellä missä kehomme on? Usein ne ovat eri paikoissa. Toteamme ajatuksen ja palautamme mielen tähän hetkeen.

Valitettavasti moni pysähtyy vasta jonkin poikkeavan tapahtuman, kuten sairastumisen tai onnettomuuden seurauksena. Pysähtyminen on taito, jonka jokainen osaa, jos haluaa. Se on vain hautautunut kaiken touhun alle. Pieni lapsi osaa keskittyä yhteen asiaan, aikuisen on päätettävä tehdä niin. Arkielämän tilanteissa tätä voi harjoitella. Jokainen oppii pysähtymään tässä ja nyt.

Pysähdy, hengitä sisään ja ulos kolme kertaa. – Tunne hengittäväsi!

Hallitsijan kolme kysymystä

Johtamisen nyt : tietoinen läsnäolo johtajuuden kivijalkana kirjassa on Seija Mauron usein kertoma opettavainen tarina Hallitsijasta. Haluan antaa sen ajattelemisen aiheeksi tänään.

Leo Tolstoi kertoo hallitsijasta, joka ajatteli kaikkien huoliensa häviävän sitten, kun hän tietäisi vastaukset kolmeen kysymykseen. Kysymykset olivat:

1.       Mikä on tärkein aika kullekin tehtävälle?

2.       Kenen kanssa työskenteleminen on tärkeintä?

3.       Mitä tärkeää tulee tehdä kaiken aikaa?

Hallitsija sai monenlaisia neuvoja; tulisi opetella ajanhallintaa, priorisointia ja päätöksentekoa; tulisi palkata maailman parhaat neuvonantajat jne. Mutta hallitsija ei ollut mihinkään vastauksista tyytyväinen ja niin hän päätti mennä tapaamaan vuorella asuvaa viisasta erakkoa ja tapasi hänet puutarhasta kaivamasta maata.

Hallitsija esitti kysymyksensä. Erakko kuunteli tarkasti, mutta ainoastaan taputti hallitsijaa olkapäälle ja jatkoi raskasta työtä. Hallitsija sanoi: ”Olet varmaan väsynyt, anna minun kaivaa. ” Erakko istui ja hallitsija alkoi kaivaa. Kun hän oli kaivanut jonkin aikaa, hän toisti kysymykset. Erakko vastasi: ”Etkö jo lepäisi? minä voin jatkaa.” Hallitsija halusi kuitenkin jatkaa kaivamista. Kun alkoi jo tulla ilta, hallitsija sanoi: ”Tulin tänne kysymään neuvoasi. Jos et osaa neuvoa, niin sano, jotta voin palata kotiin.”

”Kuulitko? Joku juoksee tänne päin” sanoi erakko. Samalla metsästä tulikin pahasti haavoittunut mies, joka kaatui tajuttomana maahan. Erakko ja hallitsija sitoivat miehen haavat. Kun tämä tuli tajuihinsa hän sanoi hallitsijalle: ”Anteeksi!” Hallitsija kysyi miksi mies pyytää häneltä anteeksi. Mies vastasi :”Majesteetti. Te ette tunne minua, mutta minä tunnen teidät. Viime sodan aikana ryöstitte omaisuuteni ja tapoitte veljeni. Olin vannonut tappavani teidät eräänä päivänä. Kun sain tietää, että tulette metsätietä tänne majalle, päätin tappaa teidät paluumatkallanne. Odottaessani teitä sotilaanne löysivät minut ja haavoittivat minua, mutta pääsin pakenemaan. Aioin tappaa teidät ja nyt te pelastitte henkeni. Antakaa anteeksi se, mitä suunnittelin.”

Your Move by Durotriges, on Flickr

Ennen lähtöään majesteetti kysyi vielä erakolta vastauksia kolmeen kysymykseensä. Erakko vastasi: ”Nehän ovat tulleet vastatuiksi. Jos ette olisi tunteneet sääliä minua kohtaan ja jääneet kaivamaan kanssani maata, olisitte nyt kuollut. Silloin tärkein aika oli se kun kaivoitte. Tärkein henkilö olin minä ja tärkein pyrkimyksenne oli auttaa minua. Muista, että on olemassa vain yksi tärkeä aika. Se on tämä hetki! Tärkein ihminen on se, jonka kanssa olet juuri nyt, sillä emme tiedä, olemmeko kenenkään muun kanssa tämän jälkeen. Tärkeintä on tehdä se ihminen, jonka kanssa olet juuri nyt onnelliseksi. Sillä se on elämän ainut tarkoitus.

Toivo on este

Tänään ajankohtainen teksti löytyi taas kerran Thich Nhat Hahnin kirjasta Peace is every step. Kannattaisi useammin selailla. Teksti kertoo toivosta. Siitä kannattaa luopua. Oikeasti.

Toivo tekee tämän hetken elämisestä vähemmän vaikeaa kestää, siksi se on tärkeä. Vaivat ja vastoinkäymiset kevenevät toivon avulla. Siinä kaikki. Muuhun toivosta ei ole. Thayn mielestä toivo on oikeastaan traagista. Toivo on tulevaisuudessa ja siihen ripustautuminen estää energian ja tarmon suuntaamisen kuluvaan hetkeen. Toivosta tulee este. Jos pystyt pidättäytymään toivosta, voit palata kuluvaan hetkeen ja löytää siinä olevan ilon. 



Luovu toivosta.



Indeever in motion by Tambako the Jaguar, on Flickr

Mikä tärkeintä valaistumista, rauhaa ja iloa ei voi sinulle tuoda kukaan muu. Lähde on itsessämme ja jos katsomme tarpeeksi syvään tähän hetkeen, vesi pirskahtaa esiin. Hengitä syvään.

Toivolle asetetaan niin paljon painoarvoa, että kuluva hetki hukataan. Vain palaamalla tähän hetkeen ja itseen, voi olla tyytyväinen, iloinen ja rauhassa. Toivosta luopumiseen kehottaminen aiheuttaa voimakkaan vastareaktion.

Thay ei sano etteikö toivoa saisi olla, se ei vain ole yksinään tarpeeksi. Jos elää toivossa, ei elä kuluvassa hetkessä. Tämä hetki tuo ilon ja rauhan tässä ja nyt. Toivoa ei tarvita, tulevaisuutta ei tarvita. Katseellaan, hymyllään, sanoillaan ja omilla teoillaan voi olla rauhassa tässä ja nyt. Jos on oikein päättäväinen, se onnistuu.

Kokeile sinäkin luopua toivosta. Minä harjoittelen sitä tänään.

Katve

Pahoittelut hiljaisuudesta. Sairastamme. Tietoista läsnäoloa harjoittelen. Kovissa paikoissa taitoa koetellaan. Harjoitus kantaa. Huomaan vain kehoon palaamisenkin rentouttavan ja poistavan jännitystä. Asennon korjaaminen helpottaa pienen kanssa valvoessa. Henkisesti on niin paljon helpompi vain olla ja palata pois murheesta tähän hetkeen.

Kurja sielunmaisema 2 yötä sitten.

Tästä on tie vain parempaan. Pyrin pois tästä maisemasta vatvomasta. 

Kivijalka, osa III

Lue näistä linkeistä tietoisen läsnäolon perusteiden edelliset osat:

Kivijalka, osa I

Kivijalka, osa II

Tässä kolmas osa.

.:Mielen rakenteesta:.

Ihmisen aivot ja mieli muuttuvat kaiken aikaa, niitä voi verrata aaltoihin jotka tulevat ja menevät. Myös omat tunteet ja mielipiteet ovat muuttuvaisia. Ne ovat yksi näkökulma kokonaisuuteen ja hetken tuotosta. Kuitenkin ihmisen minässä on jotain pysyvää. Ihmisen persoonallisuudessa on monia puolia. Osa saadaan jo syntymässä temperamenttina eli synnynnäisenä tapana reagoida. Kasvatus ja ympäristö muokkaavat persoonallisuutta. Syvimmällä on ydinminä, joka on erityinen ja ainutlaatuinen kerros. Jokainen ihminen on siis erilainen ja toisaalta hyvin samanlainen. Syvässä läsnäolon tilassa ihminen kokee tämän samuuden.

Mieli koostuu kolmesta tietoisuuden kerroksesta: tietoinen, ei-tietoinen ja esitietoinen kerros. Buddhalaisuudessa ei-tietoisesta mielestä käytetään ilmaisua varastotietoisuus, jossa tunteet, ajattelu- ja reagointimallit ovat siemeninä tallessa. Kun siemen tulee kastelluksi, se aktivoituu ja tulee esitietoiseen tai tietoiseen mieleen ja aiheuttaa reaktion. Ilon siementen kastelusta tulee iloiseksi, tyytymättömyyden siementen kastelusta tyytymättömäksi. Siementen aktivoitumisen ja reaktion välillä on hiuksenhieno väli, ”tahdon koti”. Ilmaus on Tara Bennet-Golemanin kirjassa Tunteiden alkemia. Tietoisen läsnäolon energia kasvattaa ”tahdon kodin” tilaa. Energia auttaa arvioimaan millaisia siemenet ovat ja miten niihin pitäisi reagoida, Vai kannattaako reagoida ollenkaan. Mindfulness-energiaa voi kuvata kohdevaloksi. Koska kaikki tapahtuu niin nopeasti, usein tuntuu siltä ettei edes tunnista siementä eikä omaa käytöstään.

.:Yhteenkuuluvuudessa oleminen:.

Ihmisten tulisi ymmärtää miten kaikki on yhteydessä kaikkeen ja pienessä yksittäisessä osassa on kaikki muu. Tietoisuuden syvimmällä tasolla on kollektiivinen viisaus, ja koko ihmiskunta on muodostunut siitä. Meidän on ymmärrettävä vastuumme kokonaisuuden osana. Yksilön muutos alkaa siitä että hän tulee tietoisemmaksi omasta itsestään, oman mielensä äärettömyydestä ja erillisyyden harhasta.

 

LOST IN SPACE by Ennor, on Flickr



Kun katsoo kaunista kukkaa, näkee ensin vain kauneuden. Mutta kun katsoo tarkkaan ja syvälle, näkee myös lannoitteet ja mullan, jossa kukka on kasvanut.



.:Läsnä siinä, mitä on juuri nyt:.

Läsnäolon tilassa voi olla missä vaan, pukeutuessaan, riisuutuessaan, autolla ajaessa, keskustellessa, katsellessaan maisemaa. On vain keskityttävä juuri siihen, mitä on tekemässä. Mieli kuitenkin mielellään vaeltaa, vaihtaa suuntaa ja keskeyttää.

Havainnoi, havainnoi, havainnoi! Tämä ohje on tietoisen läsnäolon perusta. Avaamme aistit ja tulemme tietoisiksi siitä mitä näemme, kuulemme, tunnemme, haistamme ja maistamme juuri nyt. Lisäksi voimme havainnoida myös ajatuksiamme. Ajatteleva mieli on buddhalaisuudessa kuudes aisti. Kaikki nämä kuusi aistia ovat siis ovia tietoiseen läsnäoloon.

Meillä on silmät, emmekö näe niillä ihan luonnostamme? Emme, sillä todellisuuden kirkas näkeminen hämärtyy, kun katsomme todellisuutta omien käsityksiemme ja uskomuksiemme hämärtäminä. Ajatukset kulkevat, mieli lajittelee, vertailee ja erottelee jatkuvasti. Reagoimme automaattisesti ja tiedostamatta. On kyseenalaista onko mahdollista nähdä tulkitsematon, havainnoijasta riippumaton maailma? Ei ehkä. Siihen suuntaan voi kulkea, kun tietoisesti pysähtyy tähän hetkeen ja kokee itsensä saumattomasti todellisuuden osana. Mitä enemmän on keskittynyt ja tietoisesti läsnä, sitä enemmän havaitsee, ja mitä enemmän havaitsee, sitä enemmän kasvattaa omaa tietoisen läsnäolon energiaansa. Silloin on enemmän valinnan mahdollisuuksia päättää miten reagoida ja mitä tehdä. Jopa luovuuden sanotaan lisääntyvän.

past the point of love, by ashley rose, on Flickr

.:Mielen ja kehon kokonaisuus:.

NLP kirjallisuudessa kuvataan paljon miten mielikuvilla voidaan vaikuttaa fyysisiin tuntemuksiin. Esimerkiksi kipu lievenee kun mielikuvaa loitontaa tai värittää eri väriseksi. Meditoijille on tuttua kivun lieveneminen kun vain jatkaa istumista ja antaa kivun olla. Kipuun täytyy toisaalta suhtautua kunnioituksella, se on aina merkki jostain.

Ellen J. Langerin mukaan lapset ja eläimet osaavat hyvin aistia onko toinen läsnä vai ei. Ilmiöllä on aikuisellekin toki merkitystä, se vaikuttaa huimasti vuorovaikutuksen laatuun. Jos ei ole keskustelussa läsnä vaan askartelee jo seuraavien tehtävien parissa, ei kontakti ole aito. Jopa oma keho ja mieli voivat olla hyvin erillään. Tietoinen läsnäolo ohjaa päätä ja kehoa lähemmäs toisiaan, yhteyteen, kokonaiseksi ja tuntevaksi.

.:Läsnä omille tunteilleen:.

Tunteet eivät ole fysiikkaa vähempiarvoisia, koska ne vaikuttavat solujen reaktioihin ja aivojen työhön. Tietoisesti läsnä oleva ihminen tietää tunteiden merkityksen. Hän osaa nähdä tunteensa ominaan, eikä pakene niitä. Hän arvostaa niitä koska ne kertovat hänestä itsestään. Kaikki tunteet hyväksytään.



Yksinkertaista

Kiitollisuus menneellä ja jo alkaneella uudella viikolla on ollut hiljaista arjen arvostamista. Olen tuntenut kiitollisuutta kauniista, toimivasta kodista. Ja omasta maalaisjärjestäni, jota voin kiittää järjestyneistä tilanteista. Malttiakin on tarvittu, olen ollut kiitollinen maltistani suhteellisen vähän nukkuneena. Minulla on ajatus, että harjoitus kantaa. Uskon siihen.

Isoa kiitollisuutta aikaansaivat myös kevään suunnitelmat ja teroittuneet tavoitteet. Annoin asioiden järjestyä ja niin kävikin!

Viikko oli hiljainen ja yksinäinen, viikonloppuna oli enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Olen niin kiitollinen vaihtelusta elämässäni viime viikonloppuna. Etenkin kiitos hevosen tuoksusta käsissäni.

Tänään olen kiitollinen avusta ja avun annosta, siitä että osaa antaa.

Blogia näytätte lukevan. Kiitos siitä!

Etsijän tie

Teksti, jonka olen kirjoittanut lokakuussa, kaipaa vähän päivitystä. Olkoon tämä sellainen.

.: J Matka etsijän seikkailujen tiellä pitää J:.

Jon Kabat-Zinn kehottaa kirjassaan Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito katsomaan matkaa tietoiseen läsnäoloon seikkailuna. Vastaan tässä suuremmitta sensuureitta ja nopeasti kysymyksiin, joita kirjassa esitetään matkan vaiheista. Lopussa sama asia hieman eri tavalla esitettynä.

 

Jos elämäni olisi kirja, sen nimi olisi tänään: Tunnelin päässä oleva valo on ajoittain sammutettu. Tällä hetkellä olen luvussa nimeltä: Mikä tämän tien nimi on? En koe olevani jumissa, mutta haluaisin antaa välillä vain olla ja elämän tapahtua. Ajatuksia on edelleen liikaa. Huomaan olevani avoin kaikille energioille, kaikille vaikutteille, hukun niiden tulvaan välillä montakin kertaa päivässä. Ajatusten järjestymiseen pitäisi antaa aikaa, se on tällä hetkellä iso oppimishaasteeni.

Olen matkalla itseeni ja tulevaisuuteeni tietoisena, tiedostavana. Olen edelleen alussa, tajuan joka päivä miten vähän ymmärrän ja miten paljon on opittavaa. Silti olen jo perillä, ei tarvitse yrittää, katsoa vain sisäänpäin, omaan itseen. Se on lohdullista. Etsin puhdasta havaintoa, että oppisin tekemään sen kaikissa tilanteissa ja se auttaisi minua olemaan oikeasti läsnä.

Beach Access by Garry -
http://www.visionandimagination.com/, on Flickr

.:Missä olen tietoisen läsnäolon harjoittamisen tiellä?:.

Matka on vienyt etsijää eri suuntiin. Tällä hetkellä koen entistä vahvemmin olevani hereille havahtunut. Automaattiohjaukseen ei ole paluuta. Kuuntelen itseäni ja havainnoin eteeni tulevaa, ja teen päätökset miten parhaalta siinä tilanteessa tuntuu. Se ei ole aina helppoa, eikä automaattista, koska asioiden kyseenalaistaminen ja omien ajatusten varmistaminen vaatii keskittymistä. Mutta näin haluan elää, yritän muistaa arvoni ja elää niiden mukaan kaikilla elämän osa-alueille. Esimerkkeinä vaikka:

·         Kuuntelen enemmän ja puhun vähemmän.

·         En enää purjehdi puolihuolimattomasti ympäri kauppaa ja osta mitä mieli tekee, vaan pyrin     ekologisiin ja terveellisiin valintoihin.

·         Seuraan kalsiumista ja fluorista käytävää keskustelua ja pyrin tekemään tietoisia päätöksiä missä muodossa niitä ja muita ”yleisiä” THL tyyppisiä suosituksia perheessämme noudatetaan.

Ja kyllä, elämä on joka tapauksessa kärsimystä

.:Miksi istun ja hengitän?:.

Suunnitelmaa noudattaen pyrin harjoittamaan tietoista läsnäoloa ja siihen kuuluu myös istumaharjoitus. Istumisharjoitus on välttämätön omalla matkallani, se voi opettaa niin montaa tietoisen läsnäolon eri puolta. Harjoituksen toivon tällä hetkellä opettavan minulle:

·         Tahdonvoimaa – harjoitus on tietoinen tahdon ponnistus, siinä pysyminen lisää tahdonvoimaa

·         Katsomista – havainnon puhtauden etsimistä tai sen etsimisen opettelua, pysähtymistä ja viipyilyä

·         Etäännyttämistä – tunnistamaan että ajatukset ovat vain (egoni) ajatuksia eivät aina totuus

·         Nöyryyttä – kehoni ja ajatusteni edessä

Tekemäni käytännön arkiaskareiden suorittaminen harjoituksena pyrkii opettamaan tekemiseen keskittymistä. Kehon liike ja asennot, ja niiden aistiminen auttavat pysymään ja palaamaan hetkeen. Keskilinjan ja kehon asennon pyrin pitämään oikeina, niin etteivät askareet kuormita väärin.

Matka on omani, kenenkään muun matka tietoiseen läsnäoloon ei voi näyttää samalta.