Lue näistä linkeistä tietoisen läsnäolon perusteiden edelliset osat:
Tässä neljäs osa.
.:Tietoisen läsnäolon harjoituskenttänä koko elämä:.
Tietoisen läsnäolon energia on luonnollista ja jokaisessa ihmisessä jo olevaa. Harjoittamista ei voi ajatella että se veisi joskus perille, koska olemme jo siellä. Emme vain huomaa sitä kun ajattelu, kiire ja suorittaminen ovat samentaneet kirkkaan mielemme. Harjoituksen avulla mieli selkiintyy ja löydämme jotain itsessämme jo valmiina olevaa. Omilla valinnoillamme ja toiminnallamme avaamme tietä itsessämme olevalle. Alla olevassa tekstissä on tummennettu erilaisia harjoittelutapoja.
Harjoittaminen voidaan jakaa muodolliseen ja ei-muodolliseen harjoitteluun. Ei-muodollinen voidaan vielä jakaa ulospäin näkyvään ja ei-näkyvään harjoitteluun. Esimerkiksi ajattelun muuttaminen ja kieli, asioiden nimeäminen, eivät näy ulospäin. Hyvä tapa harjoittaa tätä on muistuttaa itseään tietoisesti, että elämän voi tavoittaa vain tässä hetkessä ja että on mahdollista elää onnellisena juuri nyt. Voi päättää suunnata tietoisuutensa elämän kauneuteen ja siihen, mikä on hyvin. Tärkeää on ettei tukahduta tunteitaan, ne on katseltava ja hyväksyttävä, koska ne ovat syntyneet jotain tarkoitusta varten.
 |
| STOP for a moment by AshtonPal, on Flickr |
Kun keskittyy käsillä olevaan tehtävään, saa oman mielen virkeämmäksi ja tuntee olevansa täysin läsnä. Ruokaillessa sen huomaa, joku saattaa kysyä miksi syöt noin hitaasti ja keskittyneesti. Arkeen sisältyy tuhansia hetkiä jolloin voi harjoittaa tietoista läsnäoloa. Vain pysähtyminen sekunniksi ja sen tiedostaminen mitä ajattelee juuri nyt, on pieni, mutta samalla hyvin vaikuttava harjoitus. Samalla voi kyseenalaistaa: ”Olenko varma? Mihin ajatukseni perustuvat?”.
Tämän hetken hyväksyminen, suhtautuminen siihen OK-asenteella, tarkoittaa, että ajattelee jokaisen hetken olevan täydellinen sellaisenaan. Se saattaa olla vaikeaa mahdottomilta tuntuvissa tilanteissa. Myös näissä tilanteissa ohje on: havainnoi, havainnoi, havainnoi, älä arvioi. Pysyttele puhtaassa havainnossa. Pyri löytämään jokin piirre, vaikka kuinka pieni jolle voit sanoa ”kyllä”. Yritä nähdä kuulla ja tuntea lapsen lailla, niin kuin tuntisit ensimmäistä kertaa. Sitten käännä huomiosi siihen mitä et voi hyväksyä ja mahdollisesti lähde muuttamaan sitä.
Ei-tietoinen läsnäolo on autopilottitoimintaa, ohjaudumme tottumusten mukaan ja toimimme rutiininomaisesti. Teemme päätökset aivan liian pienen informaation pohjalta, emme kyseenalaista omia ajatuksiamme. Keho ja mieli vaeltavat ihan omia polkujaan. Lääkkeeksi tähän Ellen J. Langer suosittaa rutiinien rikkomista. Se pakottaa tietoiseksi omasta kehosta ja ympäristöstä, jotta osaa suhtautua muuttuneeseen tilanteeseen. Voit vaikka päättää laittaa ensin vasemman kengän jalkaan jos yleensä laitat oikean. Tässä päätöksessä pysyminen pakottaa olemaan läsnä, muutoin et muista tehdä rutiinisi vastaisesti.
 |
| stop by macropoulos, on Flickr |
Kun kävelemme, voimme pysäyttää askeleemme aika ajoin. Tai mitä tahansa teemme, voimme pysäyttää tekemisen sekunniksi tai pariksi ja hengittää tietoisesti. Mitä on juuri nyt meneillään? Mitä ajatuksia minulla on? Mitä teen? Ovatko ajatuksemme siellä missä kehomme on? Usein ne ovat eri paikoissa. Toteamme ajatuksen ja palautamme mielen tähän hetkeen.
Valitettavasti moni pysähtyy vasta jonkin poikkeavan tapahtuman, kuten sairastumisen tai onnettomuuden seurauksena. Pysähtyminen on taito, jonka jokainen osaa, jos haluaa. Se on vain hautautunut kaiken touhun alle. Pieni lapsi osaa keskittyä yhteen asiaan, aikuisen on päätettävä tehdä niin. Arkielämän tilanteissa tätä voi harjoitella. Jokainen oppii pysähtymään tässä ja nyt.
Pysähdy, hengitä sisään ja ulos kolme kertaa. – Tunne hengittäväsi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti