Tänään olin pitkästä aikaa tallilla. Karvakorvia ei
pakkanen haittaa ja lumessa on kiva leikkiä. En ymmärrä miten yksi loimi oli
leikin melskeessä riisuttu avaamatta yhtään kuudesta kiinnitysremmistä. Issikka
on viisas! Karvakorvakaverinelikko viihtyy hyvin keskenään ja niillä on paljon seuraa
toisistaan.
Lähdimme pienelle lenkille metsätielle. Viiden asteen
pakkanen ei vielä ole liian kylmä, tosin tuuli kylmensi jonkin verran. Metsässä oli
ihanan hiljaista ja rauhallista. Joku talven lintu hieman luritteli. Kavioista
ei kuulu lumessa paljon mitään ääntä.
Lisäsimme vauhtia ja se sai tuulen viuhumaan korvissa. On
ihana mukautua hevosen liikkeisiin ja antaa vaan mennä. Menohalut vain
kasvoivat pienten laukkapätkien jälkeen. Onneksi moottorikelkka meni etäältä
ohi.
Ihailimme erilaisia lumikinoksia puiden oksilla. Näytti
ihan kuin lumipallo olisi jäänyt puuhun. Toisaalla taas oli puiden oksilla niin
korkea lumikerros, että en yhtään tiedä miten se siellä pysyy.
Valoa oli vielä, vaikka päivät ovat lyhimmillään.
Pellon takana se lymysi, se aurinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti