Tämän
päivän teksti Tollen kirjasta Läsnäolon
voima toteaa
mielen välttelevän läsnä olevaa hetkeä monin eri tavoin. On helppo elää
autopilotilla, sen sijaan, että tiedostaisi omat tuntemuksensa ja ajatuksensa. Olemme
itse vastuussa omista valinnoistamme. Tolle käskee lopettamaan itsepetoksen.
Kun olet saanut ensimmäiset välähdykset ajattomasta
tietoisuudentilasta, alat liikkua edestakaisin ajattomuuden ja ajan
ulottuvuuksien väillä. Ensin tulet tietoiseksi siitä, miten harvoin huomiosi
todella on läsnä olevassa hetkessä. Mutta jo
sen tietäminen, että et ole läsnä tässä hetkessä, on suuri edistysaskel.
Tuo tietäminen on läsnä olemista, vaikka se aluksi kestää kellolla mitattuna
vain muutamia sekunteja kadotakseen jälleen. Sitten yhä useammin sinä valitset,
kohdistatko tietoisuutesi nykyhetkeen mieluummin kuin menneeseen tai tulevaan.
.:Miten
pääsee irti tiedostamattomuudesta?:.
Suuntaa huomiosi sisäänpäin. Tarkastele sisintäsi.
Millaisia ajatuksia mielesi tuottaa? Mitä tunnet? Suuntaa huomiosi kehoon.
Oletko jännittynyt? Tiedosta se. Tarkkaile, miten monella tapaa rauhattomuus,
tyytymättömyys ja kireys syntyvät sinussa, kun arvostelet ja tuomitset
tarpeettomasti, kun vastustat sitä mikä on ja kiellät läsnä olevan hetken.
On hyvä kysyä itseltään toistuvasti: ”Olenko levollinen
tällä hetkellä?” Tai voit kysyä: ”Mitä minussa tapahtuu tällä hetkellä?” Ole ainakin enemmän kiinnostunut siitä, mitä
sinussa itsessäsi tapahtuu kuin siitä, mitä tapahtuu ulkopuolellasi.
Älä vastusta sitä mikä on. Muuten teet nykyhetkestä
vihollisen. Synnytät mielipahaa, ristiriidan sisäisen ja ulkoisen välille. Saastutatko
sinä maailmaa vai puhdistatko sotkua? Sinä olet vastuussa omasta sisäisestä tilastasi,
myös kanssakäymisessä toisten kanssa – ei kukaan muu.
 |
| A celebration of nature by alles-schlumpf, on Flickr |
.:Irti:.
Kehotat luopumaan kielteisyydestä. Miten se onnistuu?
Sysäämällä sen syrjään. Miten heität kuuman hiilen pois kädestäsi? Miten
vapaudut jostakin raskaasta ja hyödyttömästä taakasta, jota olet raahannut? Tajuamalla, ettet halua enää kärsiä kipua
tai kestää taakkaa pitempään. Ja sitten päästät irti.
Sinulla on valinnan vapaus etkä ole vain joukko
ehdollistuneita refleksejä. Kaikki tämä edellyttää, että kykenet käyttämään
läsnä olevan hetken voimaa. Ilman sitä sinulla ei ole valinnan mahdollisuutta.
On varmasti totta, että jos hyväksyt kaunasi,
mielipahasi tai vihasi, sinun ei ole enää pakko purkaa niitä sokeasti, etkä
kohdista niitä niin herkästi muihin. Mutta etkö kuitenkin vain petä itseäsi? Kun olet jonkin aikaa opetellut hyväksymistä,
tulee vaihe, jolloin sinun on noustava seuraavalle tasolle, jossa noita
kielteisiä emootioita ei enää synny.
Lue myös edelliset osat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti