Meillä
oli viime viikolla takassa ensimmäistä kertaa tuli koko syksynä. Makailin hyvän
tovin matolla tulta tuijottamassa.
Hypnoottinen tuli on kaunis. Sitä voi tuijottaa
ikuisuuden. Siihen ei kyllästy, tuleen tuijottaessa on tunne, ettei ole mitään
mikä voisi olla toisin.
Ihmiset ovat tuijottaneet tulta kauan. Se on ollut ennen meille
elinehto. Leirituli, ruokatuli, teollisuuden tuli, saunan tuli ja tunnelman
tuli. Nykyään tuli on ylellisyyttä ja erikoisuutta, se ei välttämättä kuulu
jokaisen arkeen.
 |
| Flames by wwarby, on Flickr |
Ihana tuli, muuttuu, kasvaa ja kutistuu. Siinä on
kaikki punaisen värit.
Tuli rätisee kodikkaan turvallisesti. Aina välillä joku
pölli kaatuu ja tuleen tuijottaja melkein pelästyy. Palava puu tuoksuu vähän
kun se on kuivaa. Puu on kaunis hiiltyessään tuhkaksi. Siihen muodostuu
kaikenlaisia kuvioita ja tuli nuolee puun haavoja. Puu hehkuu niin kauan kunnes
mustuu hiileksi.
Tuleen tuijottaminen palauttaa tähän hetkeen ja saa
vain olemaan tässä ja nyt.
Etsin runoa tuleen tuijottamisesta, mutten löytänyt. Täytyyhän sellainen olla. Tiedätkö sellaisen?
Kokeile tuijottamista! Kynttiläkin riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti