Olen tosi paljon miettinyt lapsen kasvamista ja sitä miten sitä ei koskaan lakkaa olemasta äiti. Lapsi kasvattaa enemmän minua, kuin minä häntä. Eppu Nuotion runo sanoo siitä kaiken.
Sydän soittaa lapselleni
hiljaisilla rummuillaan.
Kertoo, ettet itseksesi
joudu suureen maailmaan.
Äiti on kanssasi tässä,
ystävät yhdessä ympyrässä.
Ajatuslinnut lennähtää,
huoneen hetkessä lämmittää.
Kohta kotiin lähdetään,
kuljetaan pitkin katuja.
Laulut mukaan kerätään,
kuunnellaan kaupungin satuja.
Sydän soittaa lapselleni
hiljaisilla rummuillaan.
Soittaa: tu tum, tu tum, tu tum.
Saa kasvamaan
unenniityn kaivatun.
~ Eppu Nuotion runo kirjasta Silkkipaperitaivas, rakastamisrunoja vauvoille
 |
| 3 december ~ a tomtenisse by Per Ola Wiberg ~ mostly away, on Flickr |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti