Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Halkolammella

6.4.2013

Halkolammella




Palataan vielä viime viikonlopun retkeen. Teimme pienen pääsiäisretken kavereiden kanssa Nuuksion Halkolammelle. Kuten tavallista melkein mikään ei mennyt kuin siinä suomenruotsalaisessa televisiosarjassa… (Strömsössä). Mutta aurinko paistoi ja antoi toivoa kevään etenemisestä.

 

Miettiessäni retkikohdetta silmäluomieni takana oli visio järvestä, jolta jäät olivat lähdössä. Juu, ei. Niin pitkällä ei kuitenkaan olla, mutta päätimme kuitenkin mennä järvelle.
 

 
Matkalla ensimmäiselle katokselle Halkolammelle nautimme kovasta polusta lyhyen matkaa. Se vähäinenkin matka oli alamäkeä. Kaikki lapset jaksoivat hyvin kävellä tai laskea peppumäkeä.




 
Perillä odotti kaunis järvimaisema ja lasten mielestä jännittävä keittokatos. Taas kerran sain todeta, että paljoa ei tarvita. Lapset osaavat viihdyttää itseään ja löytävät iloa todella pienistä asioista.

Halkolammen leiripaikalla oli aiemmin tänä vuonna ollut kunnon talvileiri puolijoukkuetelttoineen. Lapset kiipeilivät innoissaan telttapaikoilla ja ryömivät oviaukon tunnelista. Sitten he löysivät läheltä hyvän pyllymäen. Vauhti huimasi pieninten kohdalla päätä.
 

 
Hetkeksi istuttiin ihailemaan sinistä taivasta ja lumen alta paljastuvia mättäitä. Hengittäminen tuntui helpolta. Ilman raikkaus oli melkein käsin kosketeltavaa. Aurinko lämmitti naamaa ja aurinkolasit olivat kaikilla tarpeen.
 
 

Puolisoni yritti aikansa saada tulta syttymään. Vaikka puut pilkottiin kuinka pieniksi oli pakko todeta niiden olevan märkiä. Tuli ei ottanut syttyäkseen. Jätimme puut seuraaville. Opimme, että on syytä ottaa sytytysnestettä aina mukaan. Varmuuden vuoksi.
 
 
Se ei juurikaan haitannut, vaan poistuimme paikalta punaisien poskien kanssa Luukin ulkoilualueen takkamajalle. Eväät ovat aina paras puoli retkissä, eikö?
 

Kevään seurantakorttiin tuli tasan kaksi merkintää. Pieniä lumettomia paikkoja näkyy isojen kivien lähellä ja varis taitaa tehdä pesää. Muuten ei tunnu juurikaan olevan toivoa. Retkeillä onneksi voi, vaikka ei vielä niin pitkällä keväässä ollakaan.
 
Missä te kävitte?
 
 
 

Ei kommentteja: