Puut ja mielen harjoittaminen

Pidän puista. Ne ovat kasvun ja muutoksen ja toisaalta taas paikoillaan pysymisen symboleita. Meillä on niiltä opittavaa.

 

Scott Noelle puhuu viisaita puista. Voisimme oppia olemaan tyyniä kuin iso puu. Se pysyy paikallaan, muttei puolusta paikkaansa. Se on vain siinä mihin se on sattunut juurtumaan.

Autolla sen kylkeen ajaminen ei vaikuta puuhun mitenkään. Se ei ole sinua vastaan, eikä ota auton saamista kylkeensä henkilökohtaisesti. Se on vain juurtunut, keskittynyt ja pyyteettömästi läsnä.

Miten voisi olla kuin puu? Niin voimakkaasti paikallaan, vaikka pelkoa siitä, että jokin nykäisee sinut juuriltaan. Tai viitsisitkö edes vastustaa yritystä? Vai olisit vain paikallaan ja nauttisit olostasi juuri siinä?

Scott kannustaa olemaan läsnä lapselle ja muistamaan puuvertauksen kun lapsen tunteet ja tila vaarantavat ”juurtumisesi”.

Ei kannata vastustaa… mitään. Kaikki on hyvin.

027 Trees in the fog by Nebojsa Mladjenovic, on Flickr

 
Mielen harjoittaminen tekee meistä juurtuneita kaikissa tilanteissa. Ensin on kuitenkin opittava pysymään juurtuneena häiriöttömässä tilanteessa, yksin.

Kun se onnistuu, voi harjoitusta laajentaa kaikkiin elämäntilanteisiin. Kuten puu pysyy paikoillaan kaikissa säissä, tapahtui ympärillä mitä tahansa, voit oppia olemaan samanlainen. Minulla on ajatus, että se helpottaa tässä elämässä tarpomista.

Muistatko vanhan tarinan munkista, jonka nuoremmat pelästyttivät, ja joka pitkän ajan kuluttua vasta sanoo ”huii…”? Meillä on aina vaihtoehto olla reagoimatta tapahtui mitä tapahtui.

Menen harjoittelemaan.