Tänä
viikonloppuna kaikki aika on oltu pienten kanssa ihan hiljaa ja paikoillaan
ihan kotiympyröissä. Mitään ei oikein voi tehdä, eikä mihinkään yhden nuhanenän
kanssa mennä. On vapaus olla, mutta ei mennä paljon minnekään.
Pienen kanssa on eletty tämä viikko tämän kevään neljättä
kuumetautia. Lääkäri vahvisti sen perjantaina influenssaksi, kun kova kuume oli
jyllännyt tiistai-illasta. Onneksi nyt taitaa kovaa yskää ja väsymystä lukuun
ottamatta olla oireet poissa ja vältymme kuin ihmeen kaupalla edelleen
ilmeisesti antibioottikuurilta.
Nyt viikonloppuna ilonamme ovat olleet myös sisareni
lapset yökylässä. Onneksi pieni on pysynyt leikkien vauhdissa. Muutamana viime päivänä pienen olo on
sallinut onneksi jo ulkoilun.
Laitoin pienet ulos isompien poikien touhua seuraamaan.
Radio-ohjattavat auto saivat letkulla rajatulla radalla kyytiä. Pienille
mieluisaa tekemistä on ollut katuliiduilla puutarhan kivetyksen värittäminen.
Se oli varsinainen hittituote jo viime kesänä. Liitu lähtee tosi hyvin pienemmässäkin
sateessa, mutta vinkkinä kannattaa mainita, että rajaa alue, jolle saa piirtää.
Olen sen verran innostunut liiduista, että aion niillä taiteilla vapputervehdyksen
etupihalle.
Yhdessä menimme pienelle kävelylle. Tikkaa ei näkynyt,
eikä kuulunut. Aamulla hesaria hakiessa se kyllä hakkasi hullun lailla.
Naapurin portilla oli kaksi oravaa kisailemassa. Toinen rauhoittui syömään käpyä
lähellemme. Se ilahdutti kun oma pieni näki vihdoin miten orava söi kävyn siemenet.
Olen yrittänyt selittää tähteitä nähdessämme, mutta nyt pieni näki itse.
Hakeuduimme lähimetsän poluille ja kallioille.
Eläinhavainnot rajoittuivat etanoihin ja lintujen lauluun.
Kävimme tutkimassa
juoksuhautoja, puumajaa ja nuotioiden jäämistöjä. Lehdetön metsä on rujon
näköinen, mutta kaunistuu päivä päivältä. Valkovuokkojen alkuja näkyi jo! Kevät
kirii tosissaan kiinni.
Metsässä ollessamme leskenlehdet olivat avautuneet
kunnolla. Niitä on jo vaikka kuinka paljon.
Mitä tänään näit ulkoillessa?
Tule lintujen muuttoaikaan
kun ilo pisaroi
lumikelloista
lepännorkoista
lasten pyöräretkistä
kevätmärällä tiellä.
Huhtikuun loppu on valkoinen
kuin lumimajan viileä poski.
Sellaisessa valossa
on paha olla yksin.
Ei tiedä mitä tekisi
niin suurella vapaudella
ilman siipiä.
~ Irja Hiironniemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti