Läsnäolo on kunnioittamista

Ravintolassa tai kahvilassa on tosi huvittavaa seurata ihmisiä monestakin syystä. Tykkään kuvitella keitä he odottavat tai mistä he ovat tulossa, ja mihin menossa. Se mikä pistää nykyään aina silmään on kännykän räpelöiminen koko ajan. Tuttu tilanne varmaan kaikille? Tiedostatko mitä teet? Mitä sitten?

 

Miksi raahautua edes kahvilaan tai tavata joku lounaalla tai illallisella, jos ei aio olla sen ihmisen kanssa? Läsnä sinne kai mennään olemaan? Tarkoituksena on kuunnella mitä toisella on sanottavaa. Aistia mitä hänelle oikeasti kuuluu. Kertoa omat kuulumiset. Saada vertaistukea. Tai oppia jotain toisen kokemuksesta.

Mutta ei, heti kun puhe katkeaa tai odotetaan tarjoilijaa, kaikkien on pakko tarkastaa sähköpostistaan tai Facebookista mitä muualla tapahtuu. Mistä jää paitsi jos antaa maailman odottaa hetken aikaa? Miksi ei voi olla tässä ja nyt, nauttia kahvilan tunnelmasta ja hyvästä seurasta?

 

 

Huomaatko edes mitä teet? Tiedätkö kuinka riippuvainen olet puhelimestasi? Se on autopilotilla elämistä pahimmillaan. Teet ehkä tiedostamattasi hallaa läheisillesi, koska et keskity tähän ja nyt. Eikö prioriteettisi olisi olla heidän kanssaan, huomioida heidät täysillä? Mikä on oikeasti tärkeää?

Elisha Goldstein ehdottaa, että tällaisissa tilanteissa kännykät laitettaisiin pinoon ja se, joka ensimmäiseksi ottaa puhelimensa, joutuu tarjoamaan seuraavan kierroksen tai laulamaan vaikka karaokea.

Jokainen meistä voisi tiedostaa miten puhelintaan käyttää ja muuttaa tapojaan. Goldsteinin eräässä workshopissa oli tunnistettu selvää hyötyä oman digitaalisen käytöksensä muuttamisesta.

Mitä koet, jos annat hetken kaikkien vempainten olla ja opettelet tiedostamaan miten niitä käytät?

1.   Tasapainon palaaminen – jos digitaalisen median käyttö ei ollut hallussa, vaan se oli pakkomielteistä pitkin päivää.

2.   Omien tahtojen hallitseminen – jokaiseen haluun ei ole pakko reagoida. Facebookkia ei tarvitse tarkastaa heti kun jokin kommentti palaa mieleen, vaikka sillä hetkellä ei olisi muuta tekemistä. Voimme aina valita olla seuraamatta kaikkia halujamme, eli tämä käy tietoisen läsnäolon harjoituksesta.

3.   Muiden mahdollisuuksien tunnistaminen – sen sijaan, että lösähtää koneelle lukemaan sähköposteja, voi mennä kävelylle tai leikkiä lapsen kanssa. Tämä on mielestäni sitä autopilotin uudelleenohjelmointia.

4.   Sen oppiminen, että jokainen yhteydenotto ei ole yhtä tärkeä – läheisten ihmisten tulisi olla etusijalla ja heidän kanssaan olla enemmän. Kaikkien kaukaisten kaverien kanssa yhteydenpito ei ole niin tärkeää.

5.   Pyhän tilan varjelu – on sellaisten hetkien luomista, jolloin teknologia ei ole päällä. Perheiden yhteisistä ruokahetkistä ei turhaan paasata. Hyvinvointimme vaatii hiljaisuutta, jotta palaudumme stressistä.

 

Minulle viimeisin on tärkein syy hiplata uutta kännykkääni vähemmän. Mikä kolahti sinulle?

 

Lue Lisää:

Play with a Wiser Relationship to Your Smartphone
Stress Less and Optimize Your Relationship with Technology
5 Benefits to Practicing Digital Awareness