Siemeniä lapsen elämään

Thay kirjoittaa kirjassa Peace is every step sen päivän olleen hänen elämänsä suurin tragedia, kun hänen äitinsä kuoli. Kun hän ajattelee äitiään hän ei voi erottaa kuvaa äidistään rakkauden tunteesta. Rakkaus oli luonnollinen ainesosa äidin pehmeässä, suloisessa äänessä. Vaikka Thay oli aikuinen ja eli kaukana äidistään, hän tunsi silti jääneensä orvoksi.

Thay tietää, että kaikki länsimaiset eivät tunne samalla tavoin vanhempiaan kohtaan. Hän on kuullut useita tarinoita vanhemmista, jotka ovat loukanneet ja satuttaneet lapsiaan monin tavoin, istuttaen kärsimyksen siemeniä lasten elämään. Toki näin on käynyt vanhempien tarkoittamatta sitä. Voi vain olla niin, että he ovat itsekin saaneet samanlaiset siemenet omilta vanhemmiltaan. Siemenet istutetaan tiedostamatta tekojen seurausta samanlaisina sukupolvesta toiseen. Monet ovat tiedostamattoman elämäntavan uhreja. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen katkaisee tämän kierteen, kirjoittaa Thay. Voimme katkaista kierteen ja lopettaa näiden siementen kylvämisen omiin lapsiimme.

Pomegranate heart by Vanessa Pike-Russell, on Flickr

Thay kertoo 13-vuotiaasta pojasta joka oli Luumukylässä harjoittelemassa tietoista läsnäoloa, hengittämistä ja tunteidensa havainnointia. Hänen isänsä torui häntä aina kun hän kaatui ja se teki pojan vihaiseksi isälleen. Hän vannoi ettei aikuisena koskaan käyttäytyisi samoin. Kunnes hänen sisarensa kaatui leikkiessään toisten lasten kanssa ja satutti itsensä verinaarmuille. Poika halusi mennä huutamaan hänelle: ”Miten tyhmää! Miksi teit niin?” Mutta ennen huutamistaan hän onnistui malttamaan mielensä. Hän tunnisti vihansa ja sen syyt, eikä reagoinut niihin. Aikuiset hoitivat siskon haavat ja poika meni kävelylle hengittämään vihaansa pois. Hän tajusi käyttäytyvänsä kuten oma isä oli tehnyt. Hänen olisi tehtävä asialle jotain ja jatkettava tietoisen läsnäolon harjoittamista etteivät hänen omat lapsensa aikanaan joutuisi kärsimään. Samalla poika tajusi, että hänen isänsäkin voisi olla uhri jo useammassa sukupolvessa. Poika jatkoi harjoitteluaan ja muutaman kuukauden kuluessa viha laantui. Hän keskusteli isänsä kanssa, joka oli kiitollinen tästä ymmärryksestä. Tässä tapauksessa poika auttoi isää kasvamaan.

Omat vanhempamme eivät ehkä koskaan ole harjoittaneet tietoista läsnäoloa. Voimme tuoda heille oman harjoituksemme avulla iloa, rauhaa ja anteeksiantoa. Kun katsoo kehoaan tarkkaan näkee sen olevan lahja vanhemmilta ja isovanhemmilta. Huomaamme sen olevan lahja, jolla on antaja ja jonka saajia olemme, kaikki samaa ja yhtä. Kun olemme tässä hetkessä näemme että meissä on kaikki edeltäneet ja kaikki tulevat sukupolvet. Kun ymmärrämme tämän, ymmärrämme mitä siemeniä kylvää ja mitä jättää kylvämättä.

Läsnäoleva vanhempi, osa 4: Miten minusta tulee läsnä oleva?

Tässä on neljäs osa ajatuksiani ja muistiinpanojani kirjasta tietoisen läsnäolon opas vanhemmille. Edelliset osat voit lukea alla olevista linkeistä:

Läsnäoleva vanhempi, osa 1: Elämä on tässä ja nyt

Läsnäoleva vanhempi, osa 2: Integriteetti, myötäeläminen ja hyväksyminen

Läsnäoleva vanhempi, osa 3: Ajatukset eivät ole tosiasioita

.:Muistuta, ole aloittelija ja muodollinen harjoitus:.

Kun aloittaa matkan enemmän läsnä olevaksi joutuu ensin myöntämään kuinka vähän oikeasti onkaan läsnä. Miten usein sitä tekeekään vähintään kahta asiaa yhtä aikaa? Sitten voikin aina keskittyä muistuttamaan itseään jatkuvasti pysymään vain siinä missä on, tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan. Tietoiseen läsnäoloon kuuluu, että tämä tehdään lempeästi, hyväksyvästi ja arvostelematta. Vaikka sen sitten joutuu tekemään satoja ja taas satoja kertoja. Tämän harjoittelun voi tehdä missä vain, milloin vain. Yksi tapa on kiinnittää huomiota omaan asentoon, miltä istuminen tuntuu? Tai miltä asennon vaihtaminen tuntuu? Oman kokemukseni mukaan liikunnasta alati kipeät lihakset tekevät asennon muuttamisen havainnoinnista helppoa. Aina kun sattuu johonkin uuteen lihasryhmään.



Untitled by sⓘndy°, on Flickr

Tietoisessa läsnäolossa puhutaan aloittelijan mielestä. Se tarkoittaa kaiken näkemistä siten kuin näkisi sen ensimmäistä kertaa – arjen ja tavallisuudenkin. Aloittelijan mieli auttaa meitä vapautumaan odotuksista jotka perustuvat aikaisempiin kokemuksiin. Avaudumme vastaanottamaan aina uusia mahdollisuuksia. On todennäköistä että jotain jäisi havainnoimatta koska on muka tilanteen asiantuntija. Tosiasiassa jokainen hetki on ainutlaatuinen ja siinä on ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Mieti miten näet tuttavasi tai päivästä toiseen toistuvan ongelman? Mitä jos aloittaisitkin alusta?”

Tietoisessa läsnäolossa harjoitetaan meditointia, jotta saisimme selville mitä sisimmässä tapahtuu. Meditointi voi olla muodollista tietyssä paikassa, asennossa ja aina tiettyyn aikaan. Tai, mikä parasta, se voi olla epämuodollista. Sen voi silloin toteuttaa missä ja milloin vain, kaikissa elämäntilanteissa. Istuma-asento on kuitenkin tehokkain tapa havainnoida hengitystä, joka on tietoisen läsnäolon keskeisin harjoitus. Se on helppo, tehokas ja kätevä tapa kiinnittää huomio nykyhetkeen ja omaan kehoon. Hengitys on yhtä kuin elämä, se ei koskaan lakkaa. Hengitys muuttuu mielentilan mukaan. Tärkeintä on keskittyä ja kokea, ei muuttaa, hallita, eikä arvostella. Ajatus on enemmän olemisessa kuin tekemisessä. Kiinnitä huomiota kolmeen asiaan:

·         Hengitä – aina laskeutuaksesi nykyhetkeen, lisää aikaa tarkastella ennen reagointia – Saat valintamahdollisuuden.

·         Hyväksy – Aktiivisesti, todellisuus sellaisena kuin se on. Hengitys mahdollistaa tietoiseksi tulemisen – miksi tuntee tietyllä tavalla ja miten tulisi toimia tai mitä tilanteen korjaamiseksi voi tehdä

·         Toimi – Älä reagoi.



中秋節快樂^^ by sⓘndy°, on Flickr

 .:Muita vinkkejä:.

Esimerkkejä tilanteista jotka eivät ole muodollisia ja joissa voi aktiivisesti harjoitella havainnointia rauhassa: Hampaiden pesu, suihku, ruuanlaitto, syöminen, tiskaaminen, kävelyretki, lasten kanssa leikkiminen, autoilu, muiden kuuntelu, hieronta. Kasvosi ilmentävät tunteita, joita jo vauva pystyy tulkitsemaan. Mieti miten voisi käyttää lasta apuna näiden tunnistamisessa ja tai opettaa tämän avulla että nekin tunteet ovat ok tai eivät estä läsnäoloa? Hyvä tietoiseksi tekevä harjoitus on myös halausmeditaatio, ”luumuhalaus”. Siinä voi halata lasta hengittäen kolme kertaa samalla sisään ja ulos.

 

***

 Pitkälti siis samoja asioita kun on jo moneen kertaan täällä ollut esillä!

Kiitollisuuden siemeniä

Miten suurenmoista on katsoa joka päivä ulos pitenevään päivään ja etsiä varhaisia kevään merkkejä! Niistä on helppo olla kiitollinen. Kevään ja kesän odotus nostaa jo päätään. -- Hengitän ja palaan tähän hetkeen, nauttimaan valosta. Kiitollisuus on muutoin kohdistunut materiaan, olen kiitollinen uudesta sykemittaristani, jolla kelpaa taas jumpata. Sen avulla sainkin revittyä kunnon tehoja irti harjoituksesta. Olinkin siksi kiitollinen koko harjoitusta seuranneen päivän tarkoituksenmukaisesta urheiluharjoitteestani.

Mieli on tehnyt minut kiitolliseksi kahdesti tässä. Olin kiitollinen uudenlaisesta vastaanottavaisesta mielestäni ja sen joustavuudesta. Kiitos siitä, että yritän olla avoin ja hyväksyvä kaikissa tilanteissa. Todella kiitollinen olen siitä miten eilinen muodollinen harjoitus laittoi mielen huomaamaan, että siellä oli valtava määrä muitakin ajatuksia kuin vain se joka oli puoli päivää tuntunut kiertävän mielessä. Oli tärkeämpiäkin ajatuksia. Mutta ne kaikki olivat joka tapauksessa vain ajatuksia. Päästin ne menemään.

The quality of our life

depends on the quality

of the seeds

that lie deep in our consciousness

Thich Nhat Hanh, Understanding Our Mind (2006)

one little snowdrop by harold.lloyd, on Flickr

Lapsen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, osa II

Tästä temperamenttikirjoituksesta tuli niin pitkä, että julkaisen sen kandessa osassa. Edellinen osa löytyy linkistä:

Lapsen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, osa I

Tässä siis jatkoa.

.:Uusi vauva on uusi tuttavuus:.

Jokainen vauva on omanlaisensa, mikä tekee vanhemmuudesta ainutlaatuista. Elämää ei kannata suunnitella vauvan syntymän jälkeiselle ajalle kovin tarkkaan, koska vauvan temperamenttia ei voi etukäteen tietää. Puhutaan paljon varhaisesta vuorovaikutuksesta. Kehitysympäristö vaikuttaa vauvan temperamentin kehittymiseen. Vauva oppii vanhemman kanssa vuorovaikutuksessa omaa itsesäätelyään. Se miten vanhempi suhtautuu lapsen temperamenttiin on suhteen laadulle olennaista. Minäkuva ja sosiaalinen sopeutuminen kehittyvät sellaisiksi millaisena vanhempi lasta pitää. Samalla temperamenttiin suhtautumistapa muokkaa vanhemman kokemusta vanhemmuudesta, tapaa olla vanhempi ja kasvatusasenteita. Jos varhainen vuorovaikutus on ”hyvää”, eli lämmintä, läsnä olevaa ja tukevaa, se tukee itsesäätelyn kehittymistä. Jos taas vanhempi pitää lasta ”vaikeana”, vuorovaikutus voi olla tunteetonta, kasvatusasenne vihamielinen ja lapsesta voi kasvaa aggressiivinen tai hän voi saada negatiivisen minäkuvan.

”Vaikea” temperamentti on myös mahdollisuus. Herkät lapset hyötyvät auttamisesta, eli perheen positiivinen tunneilmasto, sensitiivisyys ja sitoutuneisuus auttavat temperamenttia kehittymään. Lapsen temperamentti joko sopii tai ei sovi ympäristöön ja vanhempien temperamentteihin. Kun tämän tiedostaa, niin sitä voi tukea. Omaa hoivaamistapaa saattaa olla syytä suhteuttaa lapsen reaktioihin. Vanhemman oma temperamentti tulee väsyneenä esiin, silloin sitä voi tutkia. Ja itseään voi armahtaa, kun tietää millainen itse on.

Yotsuba; Valentine by Manic Toys, on Flickr

.:Mitä tarvitaan:.

·         Kiinnostusta lasta kohtaan

·         Herkkyyttä vauvan tunteita ja käyttäytymistä kohtaan

·         Havainnointia: mitä lapsi puuhaa? Miten hän elehtii? Miten hän tulkitsee vanhemman aloitteet?

·         Malttia ja aikaa

·         Avoimuutta

·         Asianmukaista ja oikea-aikaista vastaamista lapsen tarpeisiin. Anna vauvan reagoida, älä aina ennakoi tarpeita.

·         Vanhemman läsnäoloa ja tavoitettavuutta (fyysinen ja psyykkinen)

·         Lapsen temperamenttiominaisuuksien, toimintatapojen ja tarpeiden hyväksyntää

·         Lapsilähtöisyyttä, harmonista yhteistyötä ja toimintaa lapsen kanssa. (puhutaan kiintymyysvanhemmuudesta)

o   Virittyminen ja toiminnan ajoitus ja suunta myötäilee lapsen tarpeita.

o   Matkiminen ja synkronoitu vuorovaikutus kannustavat lasta aloitteentekoon.

o   Tunkeilemattomuus vs. läsnäolo, kumpaa lapsi kaipaa?

o   Toimitaan lapsen ehdoilla ja aikataululla

o   Tuetaan ja autetaan kun lapsi haluaa tehdä ”itse” ja ”näyttää”.

o   Ei katkaista lapsen toimintaa tai vaihdeta huomion kohdetta väkisin

o   Leikkiä ei aikatauluteta, ei tehdä sen suhteen päätöksiä, ei aseteta odotuksia, ei vertailla muihin

o   Huomioidaan, että aikuinen oppii enemmän, jos antaa lapsen johtaa

Vanhemman herkkyys vaikuttaa kehitykseen. On tutkittu, että itsesäätelyyn osallistuvat aivoalueet kehittyvät sen mukaan miten herkästä vanhempi suhtautuu lapseen. Samoin lapsen kokeman ”stressin” määrän. Erilaiset lapset tarvitsevat erilaista hoivaa ja kasvatusta. On muistettava, että kaikki asiat tai tilanteet eivät ole lapsille yhtä palkitsevia. Aikuinen on vastuussa myönteisestä vuorovaikutuksesta. Lapsi kokee, että kun hänen olemuksensa tai toimintansa herättää aikuisessa ihastusta, hän on rakastettava. Tähän ei ole lisättävää!

Yotsuba Portrait by Manic Toys, on Flickr

Lue myös:

Terveyskirjaston artikkeli Erilaiset temperamentit: Itsetunto syntyy hyväksytyksi tulemisen tunteesta

MLL:n vanhempainnetin kirjoitus: Millainen lapseni on?

Hesarin eilinen artikkeli persoonallisuudesta: Kuka minä olen?

Varhainen vuorovaikutus

MLL vanhempainnetin Varhaisen vuorovaikutuksen sanakirja

Yliopistolehden artikkelit:

Temperamentti haittaa turhan monen koulutietä

Temperamentti näkyy stressitilanteissa

Ärsyyntyjä sairastaa

Miltä riski tuntuu?

Urku auki

”Nyt urku auki!”, huusi aina legendaarisen kovia spinning tunteja pitänyt ohjaaja. Maksimisuorituskyky ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan enää sillä tasolla. Niitä aikoja vain haikailen… Eilen spinningtunnilla tavoitteenani oli päästä lähelle tuon aikaisia harjoitustehoja. Se vaatii keskittymistä, se vaatii läsnäoloa, se vaatii sitä että sopeuttaa toimintaansa koko ajan joustavasti tilanteen mukaan. Tarvitsen kovaa harjoitusta tavoitteideni saavuttamiseksi. Kuten olen aiemminkin todennut kehoni pitää endorfiineista!

Keskittyminen on herpaantumatonta. Huomio on täysin siinä mitä teen ja tässä hetkessä. Nosta ja paina. Nosta ja paina. Takapuoli kiinni satulaan. Kumarru, kumarru niin pieneksi kun voit. Musiikin rytmi kiihtyy kiihtymistään. Nyt on spurtin vuoro. Urku auki. Millään muulla ei ole väliä, kunhan pyörittää niin nopeasti kun pystyy. Keho pysyy oikeassa asennossa. Seuraan vain ja ainoastaan sykemittarin lukemia. 177-178- tänään aina 187 asti. Maksimisyke jäi tänään tavoittamatta.

Kuva Wikimedia.

Kuulostelen jatkuvasti pieniäkin kivun merkkejä kehossani paikoissa jotka joskus tuppaavat vaivaamaan. Jos pienikin kipu tuntuu vasemmassa jalkapöydässä korjaan tietoisesti kengän vaakasuoraan, jos taas alaselkään sattuu, parannan keskivartalon tukea tai jos ojentajiin alkaa tuntumaan, otan painon pois käsiltä, minne se ei kuulu. Automaattisia korjauksia, mutta niiden tarve pitää ensin tiedostaa.

Vaihdetaan raskaalle vaihteelle ja poljetaan ylämäkeen seisten. Se ei ole vielä mitään, koska painovoima auttaa ja vauhdin hidastuessa tekniikka on helpompi pitää kasassa. Näen edessäni Jussi Veikkasen täydellisen ajoasennon. Muun tavoittelu olisi itsen aliarvioimista. Havaitsen käsissä pientä jomotusta ja kevennän tietoisesti käsien otetta. Toteutan ohjaajan käskyt selkäytimellä. ”Lisää vastusta!” Minulla on ajatus, että en pysty lisäämään, reidet eivät enää pysty tottelemaan niille annettuja käskyjä. Totean sen vain ajatukseksi ja käsi käy ruuvilla. Urku on auki.

Kuva Wikimedia.

Lapsen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, osa I

.:Lapsen temperamentti ja varhainen vuorovaikutus:.

Tämä kirjoitus perustuu kehityspsykologian tohtori Niina Komsin työväenopistoluentoon 23.9.2009 jonka aiheena oli: Pikkulapsen temperamentti ja varhainen vuorovaikutus. Kirjoitin aiemmin siitä miten jokaisella on oma temperamentti. Se sanelee miten lapsi kokee vastoinkäymiset, kuinka reagoi pään lyömiseen lattiaan, kuinka paljon äänet häiritsevät jne. Jokainen vanhempi haluaa, että oma lapsi olisi ”helppo”, aina aurinkoinen ja esimerkiksi helposti missä vain nukkuva. Siitä miten oman lapsen temperamentin ottaa ja miten paljon sitä vertaa toisten lapsiin voi olla paljon vahinkoa. Temperamenttierojen olemassaolon ymmärtäminen ohjaa ensimmäisen kerran polulle, joka antaa mahdollisuuden kunnioittaa lapsen integriteettiä, eli oikeutta tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Mielestäni ei ole olemassa kilttejä lapsia, vaan ”kiltteys” on subjektiivinen tulkinta lapsen temperamentista.

Jokaisen vanhemman olisi pyrkiessään ymmärtämään omaa lastaan ja vertaillessaan omaa mussukkaansa toisten lapsiin, hyvä tiedostaa temperamentin ilmeneminen lapsen reaktioissa. Tärkeää on arjen sujuminen, mutta huomio kannattaa kiinnittää asioihin joihin voi vaikuttaa. Samalla olisi hyvä ymmärtää miten voi vaikuttaa. Lapsi on tunnettava sellaisena kuin hän on. Lapsi ei osaa teeskennellä. Arjen sujuvuuteen vaikuttaa se mikä on lapselle helppoa, entä vaikeaa? Miten vuorovaikutus kannattaa? Tärkeää on tiedostaa, että lapsi ei mene rikki, vanhempi voi yrittää uudelleen tai hakea apua.



Yotsuba: Tagged!? by Manic Toys, on Flickr



.:Määrittelyitä:.

Wikipedian mukaan Temperamentilla tarkoitetaan ihmiselle tyypillistä yksilöllistä reagoimis- tai käyttäytymistyyliä, joka erottaa hänet muista. Se perustuu yksilön biologiseen ja geneettiseen rakenteeseen. Jokaisella ihmisellä temperamentti on yksilöllinen ja synnynnäinen. Temperamentti on persoonallisuuden biologinen perusta. Vasta kasvatus ja ympäristö muokkaavat synnynnäisestä temperamentista persoonallisuuden. Synnynnäinen temperamentti näkyy aina ihmisen tavoissa, mutta kasvun ja kehityksen kautta hänestä voi tulla esiin aivan uusia piirteitä ja hän oppii hallitsemaan temperamenttiaan.

Temperamenttityypit jaetaan kolmeen luokkaan: helppoihin, haastaviin ja hitaasti lämpeneviin. Mikään niistä ei ole toistaan parempi tai huonompi, helpompi tai vaikeampi ja siksi niiden tiedostaminen voi auttaa aikuista ymmärtämään ja kunnioittamaan kunkin lapsen yksilöllisiä tarpeita. Se on aina subjektiivinen kokemus ja vanhemman suhtautuminen vaikuttaa temperamentin kehittymiseen.  Jos haluaa syvällisemmin ymmärtää temperamenttieroja ja -tyylejä, kannattaa tutustua Myers-Briggs-tyyppi-indikaattoriin (MBTI).

.:Temperamentin ilmenemisominaisuudet:.

Temperamentti rakentuu jo varhaisille eroille, joilla on biologinen pohja perimässä. Se näkyy ulkoisessa käytöksessä ja hermostollisessa ja biologisessa yksilöllisyydessä. Temperamentti on kehittyvän persoonallisuuden ydin. Se ennustaa sosiaalista ja emotionaalista kehitystä, mutta siihen vaikuttaa paljon myös vuorovaikutus. Temperamentti vaikuttaa subjektiivisiin tilennekokemuksiin, motivaatioon ja kykyihin. Temperamentti rakentuu ominaisuuksista, yksilöllisistä synnynnäisistä reagointitaipumuksista joita ovat:

1.       ärsytyskynnys, pieni tai suuri

2.       aktiivisuus, energisyys

3.       reaktioiden intensiivisyys

4.       rytmisyys, säännöllisyys

5.       sopeutuvuus

6.       yleinen mieliala

7.       lähestyminen, vetäytyminen

8.       sinnikkyys

9.       häiriytyvyys, keskittymiskyky

.:Temperamentin näkyminen arjessa:.

Temperamentti vaikuttaa asenteisiin ja toimintaan. Teorioiden mukaan se vaikuttaa reaktioiden voimakkuuteen ja herkkyyteen samoin kuin reaktioiden säätelyyn. Ihan vauvana synnynnäiset tekijät ovat vallalla, mutta kokemukset (positiiviset ja negatiiviset tuntemukset) vaikuttavat temperamentin kehitykseen ja kypsymiseen. Hyvänä esimerkkinä tästä voi pitää turhautuneisuuden lisääntymistä, kiukun laantumista tai hymyilyä.

.:Vanhemmalla lapsella temperamentti näkyy arjessa:.

·         aktiivisuutena, passiivisuutena mm. motoristen taitojen harjoittelussa (erot pysyviä vielä 5-6 vuotiailla)

·         turhaantumis-, tai ärtymisalttiutena

·         lähestymistaipumuksena

·         pelokkuutena

·         tarkkaavuuden kestona

·         hymyn ja naurun määränä

·         ääntelyn määränä

·         surumielisyytenä ja alakulona

·         havaintoherkkyytenä (esim. kuinka hiljaiset äänet ärsyttävät)

·         vahvojen ärsykkeiden tuottamana mielihyvänä (esim. kovat vauhdit keinussa)

·         heikkojen ärsykkeiden tuottamana mielihyvänä

·         suhtautumisena hellittelyyn

·         rauhoittuvuutena lohdutettaessa

·         yleisenä ”toipumisnopeutena” jännityksestä tai kiihtymyksestä

Lapsen temperamenttiprofiili, aktiivisuus-herkkyys-sinnikkyys, vaikuttaa kokemiseen, oppimiseen ja toimintaan. Eri lapset suhtautuvat temppurataan, retkelle lähtöön, ruokapöydässä istumiseen ja vaikka potalla istumiseen eri tavoin. Tapaa ei voi muuta kuin hyväksyä!

Yotsuba Arrives by Manic Toys, on Flickr

Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille, osa 3: Ajatukset eivät ole tosiasioita

Nyt seuraa kolmas osa ajatuksiani ja muistiinpanojani kirjasta tietoisen läsnäolon opas vanhemmille. Edelliset osat voit lukea alla olevista linkeistä:

Läsnäoleva vanhempi, osa 1: Elämä on tässä ja nyt

Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille, osa 2: Integriteetti, myötäeläminen ja hyväksyminen

Kirjoitin jo joskus aikaisemmin siitä miten vanhemmat usein ovat rättiväsyneitä ja arvelin sen johtuvan pelosta. Siitä, että on koko ajan varpaillaan, mitä pienelle tapahtuu ja osaanko nyt nukuttaa pienen ajoissa ennen itkupotkuraivareita ja onko nyt mukana kaikki tarpeellinen? Monet vaarat vaanivat pientä, mutta mikä on todellista? Kaikki edelliset asiat ovat ajatuksia. Olenko oikeasti varma, että on syytä huoleen? Mikä muu on tänään totta?

Aika monta kertaa voisi pysähtyä ja keskittyä havainnoimaan ajatuksiaan. Siitä olen jo useasti kirjoittanut. Kirjassa neuvotaan:

1. Ajatusten tiedostaminen - Aina kun jokin ajatus tulee hetkellä jolloin olet keskittynyt olemaan läsnä hetkessä, totea että se on vain ajatus. Ajatukset ovat vain mielen tapahtumia, ne eivät ole oikeita, todellisia ja ennen kaikkea sinä et ole yhtä kuin ajatuksesi.

2. Ajatuksista irti päästäminen - Tarkkaile ulkopuolisena mihin se liittyy ja miten se vaikuttaa sinuun? Mieti onko ajatus totta? Ajatukset ovat vain ajatuksia, eivät muuta.” Miten reagoit? Usein reagointitapa on perua vanhoista kokemuksista. Kuinka usein edes tiedät miksi reagoit jollain tietyllä tavalla?

3. Huomion kiinnittäminen hengitykseen ja kuluvaan hetkeen – kehon tuntemuksiin. Anna kaikkien aistien puhua, tuntemukset kehossa, tuoksut ympärillä, äänet, mitä näet – arvottamatta!



mom...by sⓘndy°, on Flickr

Omat ja monen muun lähelläni olevan kotiäidin ajatukset ovat usein samalla radalla. Sitä kuvittelee, että on oltava ”pullantuoksuinen äiti”, ja esim. tehtävä tietty määrä asioita, kotitöitä, opiskelua ja ystävien tapaamista yhden ja saman päivän aikana. Tähän sitten reagoi kuten se olisi totuus ja päivän lopussa jopa arvottaa päivän sen mukaan, miten se tavoitteeseen verrattuna meni! Pelottava ajatus ja samalla stressaava. Mikä on oma tapasi tulkita tilanteita? Miten tosia tulkintasi ovat ja miten ne vastaavat todellisuutta? On tärkeää tulkita ajatuksia, mutta ei saa antautua niiden valtaan, vaan antaa niiden olla sellaisia kuin ne ovat. Moni ei pysty nauttimaan kesäaamusta omassa puutarhakeinussaan ajattelematta kaikkia puutarhatöitä jotka pitäisi tehdä!

Tietoinen läsnäolo ja mietiskely auttavat ajattelun vapauttamisessa. Olet henkisesti ja fyysisesti rauhallisempi, kun keskityt vain olemaan hetkessä eli olet tekemättä yhtään mitään. Kun opettelee katsomaan elämää, arkea ja itseään todellisina, arvostelematta, on mahdollisuus kehittyä rakastavammaksi ja avoimemmaksi. Jo pelkästään siksi, että aina on oma valinnanvapaus olemassa: Miten reagoin?



Untitled by sⓘndy°, on Flickr



Elämää on helppo elää automaattiohjauksella. Omaa elämää on niin kiire elää, ettei siinä ole tilaa elämiselle. Silloin jää huomaamatta, että omenapuut kukkivat, tänään on lapsen puolivuotispäivä tai, että ystävä tarvitsisi apua. Puhutaan ruuhkavuosista. Inhoan sitä ilmausta. Sanoisin mielelläni usein: Lakkaa olemasta olemassa ja ala elää. Automaattiohjauksessa on vaara myös että ajatukset ja reagoiminen ovat automaatilla. Se on hyvä erittäin stressaavissa elämänvaiheissa. Muulloin se estää täysin nauttimasta elämisestä hetkessä. Miltä lapsi tuntuu sylissä kun luet hänelle kirjaa? Se voi olla hetki jota suunnittelet usein; olisi mukava olla aikaa lukutuokiolle – ja sitä ei koskaan ole. Mikä silloin on tärkeintä? Jos taas pysähdyt, hengität ja tunnustelet oloasi ennen kuin teet päätöksen, tietoisen valinnan, saat päivääsi sen kaivatun lukutuokion. Tällöin toimit sydämellä ja näytät lapsellekin hyvää esimerkkiä. Tietoinen läsnäolo ”pakottaa” ottamaan kyseisen hetken rennosti.

Vanhempana on myös tosi tärkeää huomioida ajatusten lisäksi oma kulloinenkin mielentilansa ennen reagoimista lapsen tilanteeseen. Jos lapsi keskeyttää kiireen keskellä, on helppo olla oikeasti kuuntelematta tai reagoida puolihuolimattomalla automaattilohdutuksella. Tämän lapsi pidemmän päälle ainakin vaistoaa.

Miten olla olemassa?

Kiitollisuuteni on ollut hieman tiukassa löytyä tällä viikolla. En ole varma miksi. Olen olemassa ja elän omaa yksinkertaista tietäni. Joka päivä kiitollisuus aina sitten kuitenkin löytyy, niin kuin nytkin. Olen huomannut omaavani jatkuvasti ajatuksia siitä miten kiitollinen olen omasta perheestäni. Siitä ei voi koskaan olla liian kiitollinen. Lapsen kanssa olen ollut kiitollinen pienistä, hassuista iloista ja hymyistä leikkiä seuratessani. Uskaltauduimme myös ulos muutamana päivänä ja olen kiitollinen pitkistä kävelyistä pakkasessa, jotka pistivät koko kehon töihin.

Olen lukenut kaikenlaista sekalaista ja olen kiitollinen kaikesta lukemastani ja ehkä jotain oppimastani. Tänään olen kiitollinen siitä miten vanhasta saa uutta kun keksii vaan keinot. Ja siitä, miten kaikki järjestyy juuri niin kuin haluan, kunhan maltan.

Ja muodollinen harjoitus, lyhyt raportti: alan olla hirttäytynyt siihen. Riippuvainen. Apua.

Untitled by sⓘndy°, on Flickr

Haluan jakaa muutaman vanhemman blogin jotka liippaavat tietoista läsnäoloa omalla painotuksellaan, kevyemmin ja vakavammin. Blogeilla on valtaisat arkistot ja vanhemmuusasian kaivamiseen saa käyttää aikaa. Hyviä oivalluksia on paljon.

Zenhabits ja sen sisarsaitti Zenfamilyhabits

Mindfully mothering

Mindfulnessmamma

Loppuun Gandhin sanoja:

“Jos haluamme pitää parempaa huolta lapsistamme, meidän täytyy pitää parempaa huolta itsestämme. Jotta tietäisimme mitä meidän tulee tehdä, meidän tulee ensin tietää miten olla olemassa – TIETOISESTI JA TÄYDESTI LÄSNÄ LAPSILLEMME. Sinun täytyy olla se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.”

M. Gandhi

Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille, osa 2: Integriteetti, myötäeläminen ja hyväksyminen

Hei sinä isä tai äiti, tai vanhemmuudesta muuten kiinnostunut, tässä osa kaksi ajatuksiani ja muistiinpanojani kirjasta tietoisen läsnäolon opas vanhemmille. Ensimmäisen osan voit lukea alla olevasta linkistä:

Läsnäoleva vanhempi, osa 1: Elämä on tässä ja nyt

Kirjassa esitellään Kabat-Zinnien tietoisen läsnäolon vanhemmuuden 3 peruspilaria: Integriteetti, myötäeläminen ja hyväksyminen. Lainausmerkeissä alla on heidän kuvauksensa ja muussa tekstissä kirjan kirjoittajien mietteitä ja omia pohdintojani.

Untitled by sⓘndy°, on Flickr

.:1. Integriteetti:.

”Lapsella on oikeus olla mikä hän on, ei sellainen kuin vanhemmat haluaisivat hänen olevan. Kunnioita ja rakasta häntä sellaisena kuin hän on. Silloin lapsi uskaltaa asettua vastaan ja se on merkki siitä, että hän kokee turvallisuutta ja uskaltaa ottaa paikkansa. Eli on olemassa tietty, terve etäisyys, oma tila. Silloin oma persoona pääsee kehittymään yksilöksi.”

Mitä odotuksia vanhemmalla on? Voiko jokin lapsen valinta aiheuttaa pettymyksiä? Jokainen voi miettiä vaikuttaako se miten minua on kohdeltu? Onko persoonani otettu huomioon? Teinkö asioita päinvastoin uhmasta?

Jokaisella lapsella on oma temperamentti. Se sanelee miten lapsi kokee vastoinkäymiset, kuinka reagoin pään lyömiseen lattiaan, kuinka paljon äänet häiritsevät jne. Jokainen vanhempi haluaa, että oma lapsi olisi ”helppo”, aina aurinkoinen ja esimerkiksi helposti missä vain nukkuva. Siitä miten oman lapsen temperamentin ottaa ja miten paljon sitä vertaa toisten lapsiin voi olla paljon vahinkoa. Temperamenttierojen olemassaolon ymmärtäminen ohjaa ensimmäisen kerran polulle, joka antaa mahdollisuuden kunnioittaa lapsen integriteettiä. Temperamenttierojen vaikutus vauvan päivärytmiin kuvataan mielestäni hyvin kirjassa Opi kuuntelemaan vauvaasi / Tracy Hogg ja Melinda Blau. Sitä on jonkin verran parjattu, eikä kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti. Minulle kirjasta on ollut paljon hyötyä, koska lapseni sattumalta edustaa yhtä temperamenttityyppiä puhtaasti. Silloin neuvot toimivat varsin hyvin.

Minulla on ollut onni saada kasvaa persoonaani kunnioittavassa kodissa. Aika ajoin tosin mietin, paljonko omia unelmiaan äitini toteutti viedessään meidät pienestä asti ratsastustunneille. No, eihän meistä mitään huippuratsastajia ole vielä tullut. Usein ponien viedessä meitä kuin pässiä narussa meitä pelotti, mutta aina äiti kyllä kysyi haluammeko jatkaa. Ja aina halusimme. Murrosikä meni täysin ongelmitta ohi, sitä ei itse asiassa varmaan koskaan tullutkaan. Otin ja sain oman paikkani perheessä, yrityksessämme ja omissa harrastuksissani. Olin koulussa hikari ja pääsin opiskelemaan. En varmasti tuottanut vanhemmille pettymyksiä. Päinvastoin, äiti ei halunnut tuottaa minulle pettymyksiä. Äiti sanoi etten varmaan pääse yliopistoon ensimmäisellä yrityksellä – ja en sitten päässytkään ykkösvaihtoehtooni.

Untitled by sⓘndy°, on Flickr

.:2. Myötäeläminen:.

”Asiat tulee nähdä lapsen näkökulmasta. Miten aikuinen reagoi? Ei voi kunnioittaa integriteettiä jos ei elä myötä. Erityisen vaativaa myötäeläminen on, jos lapsi on vaativa, esim. yleisesti ärtyvä ja meluisa. Törmäyksen aiheuttaa se mitä vanhempi haluaa tai uskoo olevan parasta versus mitä lapsi itse tuntee. Tästä olisi hyvä keskustella, pyrkien vahvistamaan ja heijastamaan lapsen kertomaa. Joskus keskustelun ajoitus on tärkeä, jotta ei saada aikaan lisää vastarintaa.”

Myötäeläminen on helppoa jos lapsen temperamentti noudattaa vanhemman omaa temperamenttia. Jos tässä on taas suuri ero, on vanhemman vaikea ymmärtää miten lapsi reagoi vaikka pään lyömiseen lattiaan niin voimakkaasti. Tai miksi lapsi kaipaa niin paljon lohdutusta.

Oma lapsuus kului pitkälti koulukiusaamisen varjossa. En osaa sanoa, oliko jatkuva kehotus olla välittämättä myötäelämistä. Usein muistan kyllä äidin sanoneen, että hän ymmärtää, että on paha mieti tai että on kurjaa. En usko, että vanhemmat olisivat asialle voineet mitään sen enempää tehdä. Tosiasia on, että kiusaaminen loppujen lopuksi teki vahvemmaksi. Näin ei kuitenkaan käy automaattisesti. Vanhemman vastuu on suuri ja myötäeläminen kiusaamistilanteissa voi olla vaikeaa jos itse ei ole ollut koskaan kiusaamisen kohteena. Jos taas itse on ollut kiusattu, on vaarana että reagoi liian vahvasti lapsen pieniinkin viesteihin kiusaamisesta.



Untitled by sⓘndy°, on Flickr

.:3. Hyväksyminen:.

”Hyväksyminen ei ole alistumista. Hyväksymällä otamme ensimmäisen askeleen tullaksemme vaikeuksista täysin tietoiseksi. Sitten voimme tilanteen salliessa vastata viisaasti sen sijaan, että vaikeuksia käsitellessämme reagoisimme automaattisesti vanhoja (usein huonoja) menettelytapojamme soveltaen. Hyväksymme elämän sellaisena kuin se todellisuudessa on, tulkitsematta ja arvostelematta. Vasta kun hyväksymme ongelman/ajatuksen/lapsen voimme aktiivisesti etsiä uutta näkökulmaa. Käsitellä asiaa. Emmekä vain reagoi. Kun kunnioittaa lapsen integriteettiä ja suhtautuu myötäeläen, osoittaa hyväksyvänsä lapsen kokonaisuutena, sellaisena kuin hän on. Lapsesta tulee silloin omanarvontuntoinen yksilö. Lisäksi on hyvä näyttää lapselle että kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä.”

En usko että mikään on tärkeämpää kuin hyväksyä oma lapsi, oma vauva juuri sellaisena kuin hän on. Suurimmat pettymykset tulevat sitä, että haikailee sen ideaalikuva perään. Tai mieltää ystävän lapsen helpommaksi, rohkeammaksi tai kuvittelee lapsen kehityksessä olevan ongelmia. Omaksi onnekseni minulla ei ollut mitään haavekuvaa vauvasta. Päätin hyväksyä hänet jo ennen kuin hän oli syntynytkään. Nyt, joka päivä muistan tämän. Hyväksyn hänet ja hänen käytöksensä – pääasiassa siksi kuin en muuta voi. Hyväksyminen auttaa elämään hetkessä murheista vapaana. Sen sijaan, että jatkuvasti ärsyyntyisin siitä, että miksi oma lapseni ei osaa vieläkään samoja temppuja kuin naapurin Saara.

Viikkaamista

Meillä usein toistuva käytännön harjoitus on lapsen vaippojen viikkaaminen. Tietysti pyykkien ripustaminenkin käy hyvin tietoisen läsnäolon käytännön harjoittamisesta, mutta vaippojen viikkaamisessa on jotain vielä rutiinimpaa ja riittävästi ihan samanlaista toistoa. Se on tarpeeksi yksinkertaista.

Aikaa menee ehkä viitisen minuuttia ja sen ajan voi hyvin olla vain siinä hetkessä. Koska viikkaamiseen liittyy harsojen kurottelua pyykkinarulta ja käsien nostamista viikkausliikettä tehdessä, samalla voi tarkistaa keskilinjan ja kehon liikkeet. Olenko vinossa? Seisonko tasan, paino molemmilla jaloilla? Tuntuvatko kädet väsyneiltä? Miltä kehossa tuntuu? Missä ajatukset sitä paitsi ovat? Ja palaan tähän hetkeen. 

 

Mökkipyykillä.

 

Lopputulos. Käyttövalmiina.

Ps. Ohje taitokseen löytyy täältä.