Mindfulness ja aivot, osa 4: Ajatukset

Mindfulness ja aivot, osa 4: Ajatukset

Tämä on neljäs osa referaattia kirjasta Mindfulness i hjärnan. Ajatusten lisäksi kirjoituksesssa sivutaan jo vähän tunteitakin, joka on seuraavan osan aihe. Muita osia voi opiskella näistä linkeistä:

Mindfulness ja aivot, osa 1: Johdanto

Mindfulness ja aivot, osa 2: Muuttuvat aivomme

Mindfulness ja aivot, osa 3: Tarkkaavaisuuden voima

Kolmannen luvun alussa on lyhyt sitaatti lääkäriopiskelijalta, joka sanoo hänelle tietoisuustaidoista olevan apua siinä, että ennakkokäsitykset ja rajoittavat ajatukset eivät pääse hallitsemaan häntä. Hän kertoo että kun juostessa alkaa tulla ajatuksia että ei enää jaksa, hän tunnustelee mitä kroppa oikeasti sanoo ja jaksaa, ja sitten vähät välittää ajatuksista jotka yrittävät häntä saada luovuttamaan. Kuulostaa lupaavalta, eikö?

Rainbow by jakerome, on Flickr

Tarkkaavaisuuden avulla voimme havainnoida ympäristöämme ja saamme näin massiivisen määrän raakadataa tietoisuuteemme. Seuraa tietoisen läsnäolon seuraava vaihe: kuvailu. Meidän pitää selvittää mitä tämä tieto tarkoittaa meille? Aivot vastaavat kysymykseen eri ajatusten ja tunteiden muodossa. Mindfulness traditiossa ja kognitiivisissa psykoterapiamuodoissa ajatukset ja tunteet erotetaan. Ajatukset esittävät tulkinnan tilanteesta, kun taas tunteet näyttävät miten suhtaudumme tähän tulkintaan. Usein tunteessa on mukana jopa ehdotus miten tilanteessa voisi toimia. Uteliaisuus vie meidän tutkimaan kohdetta lisään, kun taas pelko laittaa meidät perääntymään. Myös moderni neuropsykologia erottaa ajatukset ja tunteet. Ajatukset tapahtuvat aivokuoressa ja tunteet syvemmällä aivojen vanhemmissa osissa. Ne toimivat kuitenkin yhteistyössä.

Tarkkaavaisuuden suuntaamista sisäänpäin kohti ajatuksiamme kutsutaan tietoisen läsnäolon traditiossa nimellä sati. Kontrolloitua tarkkaavaisuutta käytetään havainnoimaan ajatuksia, tunteita ja kehon tuntemuksia. Ne nimetään. Kognitiivisessa traditiossa puhutaan metakognitiosta, ajattelemme ajatteluprosessiamme. Tässä PFC on aktiivinen, kun taas vasen aivopuolisko auttaa nimeämään tunteita ja ajatuksia.

Tietoisuustraditio tarjoaa erityisen tavan elää ajatustemme ja tunteidemme kanssa. Tietoisuustaitojen avulla voi oppia valitsemaan sen ettei jatka havaintojen käsittelyä. Tyydymme toteamaan että havainnoimme mitä havainnoimme. Kaikkeen ei tarvitse reagoida, voimme antaa ajatusten ja tunteiden mennä ja tehdä tilaa seuraaville. Näin saamme käyttöön enemmän resursseja olla tarkkaavaisia kuluvassa hetkessä ja paremmin läsnä.

Kirjan kirjoittaja törmää usein käsitykseen että tietoisuustaidot ovat tapa rentoutua ja poistaa jännitystä. Mutta se on paljon enemmän. Mindfulness on filosofia todellisuudesta, psykologia, joka kertoo miten suhtautua tähän todellisuuteen ja lisäksi se on vielä tapa vähentää kivuliaita tunteita ja lisätä empatia- ja myötäelämiskykyä, niin itseämme kuin muitakin kohtaan.

.:Ajatukset:.

i like bracelets,  by ashley rose,, on Flickr

Osa ajatuksista ovat kommentoivia ja niitä kutsutaan kognitiivisessa terapiassa automaattisiksi ajatuksiksi. Emme usein huomaa niitä, mutta niitä ei ole vaikea huomata jos niihin suuntaa tarkkaavaisuutensa. Ajatukset ovat usein sanoja, joskus kuvia ja ne voivat tiivistää ison määrän tietoa yhteen lyhyeen lauseeseen. ”Tämä ei onnistu koskaan”, on hyvä esimerkkilause automaattisesta ajatuksesta. Ajatuksista käytetään kognitiivisessa traditiossa käsitettä kognitio, joka tulee latinan sanasta cognosco, oppia tuntemaan, tutkia. Joka tapauksessa ajatukset ovat se mitä tiedämme tai saamme tietää itsestämme tai meitä ympäröivästä maailmasta. Yhteistä kognitiiviselle mallille ja mindfulnessille on se, että meitä kannustetaan olemaan pitämästä ajatuksiamme totena, faktana. Kognitiivisessa terapiassa harjoitellaan kriittistä ajattelua ajattelustamme – mikä toi meidät tähän lopputulokseen? Tietoisuustraditiossa taas korostetaan, että ajatukset ovat psyykemme tuotoksia, eivät täydellisiä raportteja siitä mitä tapahtuu. Tämä taas hyvin sopii siihen käsitykseen mikä meillä on aivojen toiminnasta.

Ottaen huomioon aivojen monimutkaiset ja monimuotoiset tehtävät, ei ole ihme että virheitä sattuu. Toisinaan virheet ovat systemaattisia, tulkitsemme kaiken vaarallisemmaksi kuin mikään oikeasti on. Voidaan sanoa että aivosoluverkostoissa on tapahtunut kalibrointivirhe, joka tekee että ammumme hieman ohi maalin joka kerta Se mikä on todella mielenkiintoista ovat tietyt mindfulnestradition tutkimukset, joiden tuloksena on huomattu näiden ohilyöntien vähenevän tietoisuustaitojen harjoittelun myötä. Tämä taas puolestaan on johtanut vähentyneeseen huolestuneisuuteen ja lisääntyneeseen toivoon.

Muisti on tärkeä osa ymmärrystämme. Ensinnäkin sieltä tulee tarkkaavaisuuden tueksi tietoa ja tulkintoja automaattisesti, ja toiseksi voimme itse valita muistikuvan jonka tarvitsemme jonkin ymmärtämiseksi. Tutkimustulokset puhuvat jo sen puolesta, että myös tarkkaavaisuutemme toimii näillä molemmilla tavoilla.