Katson työn lomassa joskus ulos ikkunasta. Talon vieressä on
hiljainen kävelytie, jolla aika harvoin kulkee ketään. Silloin kun kulkee, sen
huomaa. Eräs ohikulkija pisti miettimään viime viikolla miten keho kertoo miten mielestä.
Tänään ohi meni nainen, jonka huonoon ryhtiin kiinnitin
ensimmäisenä huomiota. Toiseksi silmään pisti otsa. Se oli kurtussa. Todella
kurtussa. Hänellä oli varmaan työn alla jokin suuri ongelma.
Kasvot ovat sielun peili, kuten tavataan sanoa. Niistä
näkee huolen ja murheen, halusipa sitä tai ei. Olisi hyvä kuitenkin tiedostaa
kehon ja mielen yhteys. Huolikierrettä on arjessa paikasta toiseen rientäessä vaikea
katkaista. Kehon avulla se onnistuu, kun muistaa kiinnittää huomiota omiin
tuntemuksiin, voi myös päästää jännityksistä irti. Kasvojen lihasten tietoinen
rentouttaminen viimeistelee kehon rentoutuksen.
 |
| Afraid and Worried, II by Onur YILDIRIM (Shadov), on Flickr |
Huolet näkyvät ulospäin. Niiden murehtiminen näkyy
ulospäin. Se on ehkä toisarvoista, mutta muista, että murehtiminen on pois
tässä hetkessä olemisesta. Onko sinulle
käynyt koskaan niin, että et muista koko kävelemästäsi matkasta bussilta kotiin
yhtään mitään? Missä olit silloin? Et varmaan ainakaan kävelemässä, vaan
saatoit murehtia mennyttä tai kantaa huolta tulevaisuudesta. Turhaa, niin
turhaa.
Se on toinen tarina taas sitten miten mieli saa kehon sairastumaan.
Tarkista nyt, ja mielellään huomenna arkena taas onko otsasi kestorypyssä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti