Myötätunnosta taas.

Päätin palauttaa myötätuntoisuutta elämääni. Olen kirjoittanut siitä aiemmin jonkin verran, mutta tässä hieman kertausta. Ihan meitä jokaista varten.

If you want others to be happy, practice compassion. If you want to be happy, practice compassion.

~ Dalai Lama

Monessa blogissa on ainakin epäsuorasti ollut kirjoituksia siitä, miten itselleen pitäisi olla kiltimpi. Se pieni ääni kuiskii koko ajan korvaan kaikista tekemättömistä töistä ja muistuttaa jokaisesta mokasta, joka on joskus tullut tehtyä. Toisia kohtaan aina kehotetaan olemaan myötätuntoinen, miksi ei itseään kohtaan?

Jokainen tarvitsee myötätuntoa itseään kohtaan, jotta suorittaja ei koko ajan vaan olisi esillä. Jos elämä potkii, on aina helppo soimata itseään. Milloin se on auttanut? Tilanne ei usein parane, eikä huono fiilis auta korjaamaan tilannetta. Miksi sen sijaan, ei pysähtyisi hetkeksi ja toivoisi parempaa oloa ja eloa itselleen? Olenko MINÄ oikeasti se henkilö joka ansaitsee voida paremmin?

おかあさん　さようなら by Sushicam, on Flickr

Myötätunto on aiemmin blogissa määritelty näin:

Myötätunto vaatii kärsimyksen huomaamista, sen olemassaolon tunnustamista ja sitä että antaa oman itsen tai toisen kärsimyksen koskettaa. Myötätunto on ymmärryksen ja ystävällisyyden tarjoamista ja epätäydellisyyden hyväksyntää itseään ja toisia kohtaan.

Myötätunto koostuu ystävällisyydestä, jaetusta inhimillisyydestä (kaikki ovat erehtyväisiä!) ja tietoisesta läsnäolosta. Varmoja merkkejä myötätuntoisesta ihmisestä ovat:

©       pakoton, pehmeä hymy, lempeät äänenpainot ja hellä kosketus

©       ystävällisyyden, kärsivällisyyden, hyväksynnän ja anteeksiannon viljeleminen

©       oman kehon kohteleminen pehmeästi ja rakastavasti.   

Lue Lisää: Mielen taito, osa 5. Myötätunto