Ennen kaikkea meidän on syytä pitää silmällä
suhtautumistamme persoonapronomineihin. Muuten otamme automaattisesti
henkilökohtaisesti asioita, jotka eivät todellisuudessa ole henkilökohtaisia
samalla kadottaen tai käsittäen väärin asiat, jotka todella ovat
henkilökohtaisia.
 |
| A really really bad day by TheeErin, on Flickr |
5 kommenttia:
Mitäköhän tämä oikeastaan tarkoittaa?
Se, mikä tapahtuu minulle, koskettaa minua. Tuntuu se sitten erityisen hyvältä tai pahalta, sitä on vaikea olla ottamatta henkilökohtaisesti.
Tiedän kyllä, että mikään mitä koen, ei ole missään mielessä ainutlaatuista. Tsiljoona ihmistä on kokenut samoja asioita ja jokainen tulkinnut ne omalla tavallaan.
Olen oppinut tämän niin, että mitään ei pitäisi ottaa henkilökohtaisesti. Meitä kohdellaan kaltoin, ollaan huomioimatta, joudutaan maksamaan veroja, joudutaan tönityiksi, ihan mitä vaan. Jos kaikesta "välittää liikaa", tai jää näissä asioissa vellomaan tyyliin: "Aina minulla on vaikeaa". Silloin ei huomaa sitä mikä on hyvin tai lapsen ensimmäistä hymyä!
Veroja on kiva maksaa - onneksi on työpaikka - eikä töniminenkään tunnu missään; tarkoitin hiukan isompia asioita. Kun esim. lunta tulee tupaan vähän joka elämänalueelta tai toisaalta kaikki menee niin hienosti, ettei parempaa voi kuvitellakaan.
Mitä lienevät ne Kabat-Zinnin mainitsemat asiat, mitkä kannattaa ottaa henkilökohtaisesti?
Muistelen, että niitä, mitkä kannattaa ottaa henkilökohtaisesti ovat ongelmat perheen ihmissuhteissa. Esimerkkinä käyttäisin sitä, että niin moni tekee pitkää päivää, koska ei jaksa nalkuttavaa puolisoa tai kiljuvia lapsia kotona. Silloin tekee työstä "ongelman", jolla peittoaa kotona olevat haasteet.
Lähetä kommentti