Tässä ja Nyt kirjan ajatukset ovat tänään meissä ihmisissä ja meidän välisissä suhteissa. Siitä päästään myös minään ja sen varjoon. Milloin olemma vapaita?
Vaikka sen järjellä voi käsittää, on sen eläminen vaikeampaa. Miten antaa armoa arjessa edellä töppäilijöilleen? Ajatukset tekevät meidät erillisiksi. Ne kertovat kuka minä olen ja kuka sinä olet. Se, kuten muutkin käsitteet, tekevät sattumanvaraisia rajoja asioiden välille, jotka ovat toisiinsa yhteydessä ja toisistaan riippuvaisia.
Kun harjoitamme ja otamme etäisyyttä ajatuksiimme – näemme niiden tulevan ja menevän – opimme näkemään piirtämiemme rajojen keinotekoisuuden.
Kun samastuminen omiin ajatuksiin ja käsityksiin vähenee, kykenemme näkemään, miten kaikki on yhteydessä kaikkeen. Biologit puhuvat ekologisista järjestelmistä ja fyysikot aineesta ja energiasta. Istuessa tarkkailemme itse asiassa sitä, miten ajatuksen synnyttävät erillisyyden tunnun. Kun keskittymiskykymme hieman kehittyy, koko maailma alkaa tuntua elävämmältä, ja kaikki tuntuu olevan yhteydessä kaikkeen.
 |
| Burano by trinchetto, on Flickr |
Tietoinen läsnäolo auttaa ymmärtämään, että kaikki roolit ja ominaisuudet ovat vain käsitteitä. Jopa minäkäsityksemme muodostuu aistihavaintojen kautta. Kun järjestämme aistihavaintojamme kokemuksiksi, mieli lisää niihin välittömästi tunnereaktion. Koemme kaiken miellyttäväksi, epämiellyttäväksi tai neutraaliksi. Tunnereaktioita seuraa välittömästi pyrkimys: haluamme eroon epämiellyttävästä, lisää miellyttävää ja olla kiinnittämättä huomiota neutraaliin. Kun koemme tällaisia tunnereaktioita yhtä uudelleen, ne jähmettyvät mieltymyksiksi, ehdollistuneiksi reaktioiksi ja luonteenpiirteiksi, jotka ovat identiteettimme rakennuskiviä.
Emme niinkään ole olemassa, vaan tapahdumme. Minäkäsityksemme syntyy aina uudelleen, kun koemme aistimuksen, havainnon ja tunnereaktion ja reagoimme tavanomaiseen tapaamme. Kun lisäämme tähän sanat ja kuvaamme itsellemme sosiaalisen roolin. Sen vahvuudet, heikkoudet ja mieltymykset muuttavat prosessin käsitykseksi jostain kiinteästä ja vakaasta. Näin minuus tapahtuu.
.:Varjo:.
Meillä jokaisella on ”minän” ominaisuuksia, jotka eivät tunnu sopivan meidän itsestämme luomaan kuvaan. Näitä persoonallisuuden piirteitä voi kutsua varjoiksi. Tietoinen läsnäolo auttaa ymmärtämään sitä miten rakennamme identiteettimme ja auttaa myös tunnistamaan ja hyväksymään nämä varjot. Jokainen toivottu ja epätoivottu tunne, ajatus ja mielikuva tulee lopulta esiin harjoittaessamme. Ja vaatii harjoitusta hyväksyä ne. Tie ei vie täydellisyyteen, vaan eheyteen. Pyrimme ystävystymään myös epätoivomiemme puolien kanssa. Se opettaa nöyryyttä ja vapauttaa. Olemme vapaita siinä määrin kun kykenemme hyväksymään oman itsemme.
Lue myös edelliset osat:
Tässä ja nyt - Esipuhe Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?
Tässä ja nyt – 2. Perusasioita
Tässä ja nyt – 3. Mikä on sinun pakopaikkasi?
Tässä ja nyt – 5. Harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 6. Lisää harjoittamisesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti