Siementen istutus

Valkoisen lumpeen sivuilla linkattiin mielenkiintoiseen filmiprojektiin. Siinä kerrotaan jälleen lapsille mindfulnessin opettamisesta. Filmin voi katsoa kuitenkin vaikka Luumukylään tutustumisena, sen pituus on alle 5 min. Lopullinen filmi tulee joskus ulos ja uhoaa muuttavansa maailman...

Planting Seeds: The Power of Mindfulness Film Trailer

 

 

Viikon vinkit - Vietä läsnäolopäivä

 Miten voi todella elää päivän tässä hetkessä?

1.   Hymyile – Thich Nhat Hahn on sitä mieltä, että hymy on merkki siitä, että olet tässä ja nyt. Oikeaa hymyä ei voi teeskennellä. Hymy rentouttaa ja tyynnyttää… Lisää siis hymyjä päivääsi.

2.   Kuuntele todella – Keskustelukumppanisi ansaitsee läsnäolosi. Sitä paitsi, jos et todella kuuntele, et voi ymmärtää. Tarkka kuuntelu kaiken lisäksi estää olemasta koko ajan oikeassa, neuvomassa ja säätämässä puhujan ärsytykseksi. Keskustelun laatu paranee siihen keskittymällä.

THE OKU RIVER WALK on CHILDREN'S DAY by Okinawa Soba, on Flickr

 

3.   Kiitä tai kehu – Huomaatko asiat, joita toiset tekevät eteesi? Huomaatko, kuinka hyvin ystäväsi osaavat pyytää apua? Näitä asioita, jotka ovat kiitoksen tai kehun arvoisia, ei voi koskaan huomioida liikaa. Kiitollisuuden kokeminen joka päivä lisää paitsi läsnäoloa, myös elämän positiivisuuden tuntua.

4.   Jää rupattelemaan – Miten voi olla, että naapurin koiran ulkoiluttaja kanssa juttelusta tulee niin hyvälle mielelle? Joskus joku työasia taas hoituu ihan huomaamatta, kun käy vähän juttelemassa kollegan kanssa. Kiireessä ei ehdi, mutta onko muutaman minuutin säästö sen arvoista? Jää edes kerran päivässä rupattelemaan.

5.   Näe positiivisia asioita – Vanha kunnon klisee, joka yksinkertaisuudessaan toimii. Mitä siemeniä viljelet, ne kasvavat. Osaatko nähdä kauniin auringon nousun? Huomaatko pienen saaneen kengät itse jalkaansa? Panitko merkille, että olit ajoissa töissä? Kiinnitä positiiviseen tänään enemmän huomiota.

 

Mitkä ovat sinun vinkkisi läsnäoloon tässä ja nyt?

 

Unissaan on vahvempi

Olen järkyttynyt, minulla on purentavika! Leuan nivel on vaarassa mennä rikki lopullisesti, jollen ala käyttää purentakiskoa. Hampaissa ei vielä näy kulumia, mutta leuan liikeradassa on ei-normaali muljahdus. En ilmeisesti narskuta, vaan puren täysillä leukojani yhteen öisin. Silloin olemme tiedostamatta vahvempia kuin päivällä. Tämä on tarina siitä miksi kohdallani näin on nyt.  

Olin eräänä viikonloppuna mökillä ja nukuin huonossa sängyssä. Molempina aamuina tiedostin nukkuneeni huonosti. Kirjoitinkin siitä seuraavana päivänä päiväkirjaani, etten osaa selittää, miksi aamulla olo oli niin huono. Aivan kuin en olisi levännyt ollenkaan. Sitten maanantai-iltana hampaat olivat tosi kipeät. Tilasin ajan hammaslääkärille.

Vastaanotolle oli syytä mennä, kerroin kuinka välillä myös suun vasemmalla puolella on ollut hampaissa kummallista kipua. Hammaslääkäri selitti syyt ihan järkeen käyvästi. Minulla on purentavika ja leuan nivel on jo hieman rikki.

Syy, miksi nyt on enemmän oireilua, voi olla lisääntynyt kovien sisäpyöräilytuntien polkeminen, se, etten käy bodypumpissa avaamassa hartioitani riittävän usein. Se, että istun töissä nyt tosi paljon vain omalla koneella jumittamassa samassa asennossa. Häntäluukin on ollut kipeä. Tietysti töissä on aina stressiä, kun on niin paljon vartioitavaa.

.:Evoluutio?:.

Hammaslääkäri kertoi kaksi mielenkiintoista faktaa. Ensinnäkin, pureminen lisää verenkiertoa aivoissa. Se saattaa olla tarpeen, jotta aivot saavat lisäkapasiteettia levossa tapahtuvaan palautumiseen. Siihen tarvitaan yleensä päivän tapahtumien käsittelyä.

Toiseksi, on todistettu, että yöllä purentavoima on moninkertainen mihin valveilla tietoisesti pystyy. Helsingin yliopiston tutkimuksessa todistettiin tämä seikka mittaamalla paljon hampaita narskuttavien puruvoimaa yöllä ja päivällä. Tämä ei suoraan liity hampaiden narskuttamiseen, mutta on kiehtova todiste taas tiedostamattomasta voimasta.

Excitement by seyed mostafa zamani, on Flickr

.:Stressaantunut, mikä stressaantunut:.

En ole tiedostanut olevani stressaantunut, näin kesällä melkein päinvastoin. Purentaoireet ovat konkreettinen vihje keholtani taas siihen suuntaan, että oikeasti stressaan. Se pitää myöntää ja sen kanssa pitää elää. Mutta samalla myös sitä pitää pyrkiä lieventämään. Pipon höllennys on tarpeen.

Analysoin lisää vielä mökkiviikonloppua ja ilmeisesti siellä olin vielä enemmän stressannut yksin lapsen kanssa olosta tai vanhempieni vaatimuksista siitä, miten pitää olla ja elää. Siksi tilanne huononi.

Olen kiinnittänyt puremiseeni nyt tietysti enemmän huomiota. Muutaman kerran olen herännyt yöllä leuat tosi jännittyneenä. Toisinaan taas keskittyessä huomaan purevani hampaita yhteen. Tätäkin kirjoittaessa huomaan aina välillä kiristäväni suuta tai leukoja! Asia on nyt tiedostettava, en voi sulkea enää silmiäni. Ja se purentakiskon hankinta saattaa olla edessä.


 

Perille pääsy

”Onko tie valaistumiseen vaikea vai helppo?”

”Ei se ole kumpaakaan.”

Miksi ei?

”Koska tietä ei ole.”

Miten sitten päämäärään päästään?”

”Ei sinne päästäkään. Tämä on matka, jossa ei ole etäisyyttä. Lakkaa kulkemasta ja olet perillä.”

~ Anthony deMello: Viisauden välähdyksiä 

Vision by -RejiK, on Flickr

Kivellä on tungosta

  

Mökillä teen päivän istumiset ulkona rantakivellä, jota olen monesti mainostanut. Siellä on ollut vähän tungosta. Se ei kuitenkaan ole ehkä huono asia. Kaikesta voi oppia.

Sisilisko on rantakivellä usein juuri siinä kolossa, missä jalkojeni kuuluisi olla. Pelko käärmeestä ei ole ihan aiheeton. Häädimme lasten leikkeihin mukaan pyrkinyttä rantakäärmettä, ja juuri sinne kivelle veden rajasta se aina vaikuttaa menevän turvaan. Istumista häiritsevät kuitenkin ylivoimaisesti eniten paarmat. Voin kertoa, että ”Zen” on kaukana kun paarma istuu kädelle… Keskittyminen hieman harhailee sinne, tänne ja tuonne.

Sitten luin jo mainostamaani Flora Courtoisin ”Valaistuminen” kirjaa. Oivalsin, että niin sen pitääkin olla. Minun on pysyttävä valppaana, täysin hereillä harjoittaessani. Kirjan kirjoittaja on saanut alla olevan kuvauksen opettajaltaan Yasutani Roshilta.

”Shikantaza on kuin istuisi metsäaukean keskellä tietäen, että äärimmäinen vaara saattaa iskeä, mutta ei tiedä missä muodossa eikä mistä suunnasta se tulee.”

Flora tulkitsee tuota kohtaa näin:

” Roshi käytti tätä vertausta kuvatakseen zazenin korkeinta muotoa, valaistumisen itsensä harjoittamista.

Arvelen hänen kuvanneen zazenia näin, koska suurimman vaaran hetkellä jännite valppaimman tarkkaavaisuuden ja syvimmän hiljaisuuden välillä kiristyy äärimmilleen.

Kuvittelepa, että ollessasi syventyneenä lukemiseen kuulet yhtäkkiä läheltäsi karmean äänen. Se on vaarallinen ja outo, etkä osaa sanoa mistä suunnasta se kuului. Tulet silmänräpäyksessä täysin valppaaksi, olet täysin liikkumatta, hengityksesi on hiljaista ja eikä kehosi tuhlaa energiaa. Olet valmis toimimaan välittömästi.

Kymmenen minuuttia tällaista intensiivistä valppautta voi olla täysin uuvuttavaa, koska siinä yhdistyvät äärimmäinen jännitys sekä syvin mahdollinen sisäisen hiljaisuuden tila luoden lähes täydelliset olosuhteet, jotka saattavat avata meidät valaistumiselle.

Nyt kuvittele itsesi metsässä istujaksi. Jos silmäsi liikahtavat hetkeksikin vasemmalle, vaara voi iskeä oikealta. Silmänräpäyskin saattaa hajottaa täydellisen tarkkaavaisuutesi. Et liikauta yhtäkään lihasta. Kehosi on syvästi rento ja hiljaa ja samaan aikaan tasapainoisessa valmiustilassa. Se on maksimaalisen valmis havaitsemaan eikä tuhlaa energiaa liikkeisiin. Pienimpienkin silmänliikkeiden ja äänten hiljennyttyä ei ole aihetta ajatuksille tai sisäiselle dialogille.

Kaikki sisäinen häly on hiljentynyt. Nyt huomio ei ole kaventunut mihinkään kohteeseen. Se ei ole hajaantunut kuten unessa eikä häiriinny mistään sisäisestä hälystä. Se on vapaa etsimään todellista keskusta sisältä ja avautumaan ulos.

Havaitseminen on äärimmäisen avoin ja vastaanottavainen Olemiselle. Tässä liikkumattomassa havainnon kirkkaudessa jokainen tapahtuma sisältää ensiarvoista tietoa ja käsitellään täydellisesti. Tässä lähes täydellisen järjestyksen tilassa arvaamattomimmatkin ja ennakoimattomimmatkin tapahtumat otetaan vastaan ja ne sulautuvat täysin kokonaisuuteen.

Uskon, että oivalluksen mittaamaton hetki tulee, jos on tullakseen, juuri tässä tilassa, jossa huomio porautuu nollapisteeseen keskuksessa ja samaan aikaan avautuu reuna-alueen äärettömyydelle. ”

 ***

Jatkan siis kivellä istumista mitään tavoittelematta. Ehkä siellä joskus tulee tungoksessa olemaan tyhjää. Ja, ei, en pysty Shikantazaan edelleenkään kun hetkittäin. Lasken hengityksiä.

Ei mulla muuta tänään.

Kotiinpaluu.

Joitain tarinoita on takana, joissa ollaan oltu reissussa. Mitä sitten tapahtuu kun on kotiinpaluun aika? Sitä avaa kodin oven ja tunteet lyö yli. Kotiinpaluusta olen kirjoittanut ennen hieman eri yhteydessä, mutta tässä lisää konkretiaa.

Ajatuksissa on pyörinyt paljon se, miten koti tuntuu erilaiselta kun sinne palaa. Kaikki on kuitenkin täsmälleen samalla tavalla kuin ennen. Kaikki romut on siinä mihin ne on jätetty, eikä kukaan ole edes käynyt pesemässä ikkunoita. Koti tuntuu uudelta ja muuttuneelta. Mikä kumma siinä oikein on?

Asiaa pohtiessa jouduin ihan surffailemaa hetken, jos toisenkin ja päädyin mm. jo julkaisemaani opetustekstiin. Se opettaa, että ehkä se ei olekaan koti mikä on muuttunut, vaan minä itse. Jokainen kokemus kerää lisää sisäistä ”pääomaa” ja muuttaa ajatuksia, tunteita ja tapaa olla ja elää. Kerroksia ja jälkiä tarttuu mukaan ihan ilmaiseksi. Minulla on ajatus, että siksi koti tuntuu palatessa erilaiselta.

Risiera di San Sabba, an italian lager #2 by Chiara Marra, on Flickr

Opetustekstissä on näin:

When the mind exists undisturbed in the Way,

nothing in the world can offend,

and when a thing can no longer offend,

it ceases to exist in the old way.

~ Sengcan: Verses on the faith on mind

Havainnoimalla ja elämällä tietoisesti ja läsnäolevasti, keräämällä avoimesti kokemuksia, mielikin lakkaa ehkä olemasta vanhanlainen?

Reissussa on keveää

Kesän kunniaksi olemme liikkuneet hieman omia kotinurkkia pidemmällä olemassa ja metsästämässä kokemuksia. Lievää pakkaamisburnouttia on pukannut ja jokainen lähtö ei ole sujunut ihan ilman päänsärkyä.

Sitten kun on päässyt matkaan, niin miten kaikki onkaan reissussa niin paljon yksinkertaisempaa? Kaikki turha karsiutuu ihan automaattisesti pois. Elämä on helppoa ja jollain tapaa kevyttä. Mietin siis miksi?


No varmaan siksi, että:

Ò Mukana ei ole paljon vaatteita. Niistä valitseminen on helppoa.

Ò Muuta ruokaa ei ole kuin ne varatut eväät. Kasvissyöjälle on vähän ruokaa tarjolla matkan varrella muutenkin.

Ò Ei viitsi mennä ”turhaan” vessaan, ei ainakaan, jos nukkuu teltassa!

Ò Jos nyt yleensä meikkaa, niin se tapahtuu autossa tai pikkupeilillä mökin pöydän ääressä…

Ò Ei ole tavanomaisia kotitöitä, kuten pyykkäystä.

Ò Suunnitelmat on usein tehty etukäteen. Jos niistä poikkeaa, on usein valinnanvaraa vähemmän, koska mukana olevat varusteet rajoittavat.

Ò Ei ole mahdollista aina vastata heti puhelimeen tai tekstiviesteihin, sitten kun ne muistaa, asia on jo usein vanhentunut. Kaikki järjestyy.

Ò Seura on tullut valittua jo kotoa lähtiessä, sitä ei voi vaihtaa. Satunnaiset kohtaamiset piristävät, mutta eivät jää riesaksi.

Ò Ei ole nettiä ja tv:tä viihdyttämässä. Pilviä ja tulta on yksinkertaisempaa tuijottaa.

Ò Herätyskello ei herätä ja kello ei muutenkaan aseta aikatauluja. Voi elää valon mukaan.

Ò Päivän aikana eteen tulee mitä tulee ja sitten siitäkin voi päästää irti. Ja jatkaa oloa.

entrance to peace by Black_jag, on Flickr

Opettavaista, vai mitä? Kuulostaako tutulta nämä läsnäolon opit? Niin vaan reissussa olokin voi antaa oivalluksia. Ensi kerralla enemmän siitä miksi kotona tuntuu erilaiselta palatessa.

Valaistuminen

.:Etsintä:.

"Aloin kuitenkin pitää kummallisena, että kaikista maailman opaskirjoista, kaikista laeista tai kaikista vanhempien, opettajien, pappien ja muiden aikuisten kehotuksista huolimatta ei ollut mitään, mikä olisi varmistanut sen, että elän kokonaisvaltaisesti jokaisena hetkenä, sillä onhan jokainen hetki ainutlaatuinen. Kuinka voi sovittaa jonkin säännön todellisuuteen, kun löydettyään oikean säännön on hetki jo mennyt? "


.:Perille:.

"Nykyhetkeen juurtuneena jokainen hetki aukesi ikuisuuteen. Tämän ohella huomioni keskittyi kohteeseensa terävänä ja hajaantumattomana. Se sai minut tuntemaan, että katsoin suoraan ja syvälle kaikkeen, mihin huomioni sattuikin kiinnittymään. Toisaalta paradoksaalisesti tunsin itseni sokeaksi."


Linkkaan jälleen parempaan luettavaan.

Luin jokin aika sitten kirjan valaistumisesta, josta yllä olevat katkelmat ovat.  Se kertoo tavallisen naisen etsinnästä ja löydöstä. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, paitsi, että kaikki oli ihmeellistä.



"On aivan varma, että jokainen voi saavuttaa kenshon kuten rouva Courtois’kin, jos vain etsii täysin sydämin Alkuperäistä Itseä. Kuitenkin riittämättömän luottamuksen ja ponnistelun vuoksi vain harvat saavuttavat tuollaisen kenshon."
~ Hakuun Yasutani Roshi 

Flora Courtois "Valaistuminen" (ladattava .pdf)

Awakening | Despertar by victor_nuno, on Flickr

Tästäkin kirjasta kiitos Zen Center!

Mitä etsit?

En ollut pitkään aikaan päivittänyt blogin alasivua Kirjoitussarjoista. Käy katsomassa kootusti sarjat.

Jos vaikka etsit onnea, niin sieltä löytyy!

Titti Holmer: Onnellinen nyt

Onnellinen nyt: 1. Johdanto
Onnellinen nyt: 2. Muodollisesta harjoittamisesta onneen? Onnellinen nyt: 3. Havainnointia koko keholla
Onnellinen nyt: 4. Harjoittamismuotojen yksityiskohdista
Onnellinen nyt: 5. Tunteiden kanssa elämisestä
Onnellinen nyt: 6. Tunteiden viljelystä
Onnellinen nyt: 7. Ajatusten viljelystä
Onnellinen nyt: 8. Ennen kun toimit
Onnellinen nyt: 9. Tavoitteita kohti
Onnellinen nyt: 10. Kutsumuksen löytäminen

Aikaa on

Muistatteko sen vanhan 70-luvun Rakkautta on… sarjakuvan? Minulla on ajatus, että samalla tavalla voisi kiinnittää huomiota siihen että: Aikaa on… Se voisi tulla mieleen silloin kun on tässä hetkessä läsnä, ja huomaa miten paljon oikeasti on aikaa ”vain olla”. Eikä vain aina ”tehdä”.

Olimme aamupäivällä pienellä pyörälenkillä hoitamassa erinäisiä asioita. Pienestä on tullut jo hyvä apuri äidille. Pyykkien kanssa olen saanut apua jo pitkään. Tänään kävimme ensimmäistä kertaa kaupassa, niin, että pieni veti pientä pyörillä olevaa ostoskoria perässään. Se ei ollut helppoa, koska korin mittasuhteet on suunniteltu aikuisille. Kun koriin tuli painoa, sen vetäminen pyörillä oli helpompaa, eikä kori enää kallistellut. Pienen onnistumisen riemu väreili ilmassa. Annoin ostoksista keveimmät aina pienelle koriin laitettaviksi ja hän auttoi niiden kanssa mielellään.

Kotiin pyöräillessä mietin sitä, miten hidasta elämä on lapsen kanssa. Kaikkeen voi käyttää paljon aikaa, saamatta yhtään mitään aikaiseksi. Toisaalta taas, minulla on ajatus, että pieni lapsi ei juuri kiireestä nauti. Meillä on aikaa. Oikeasti, kun sen ajan vaan muistaa aina ottaa.

Jäin miettimään: Mistä sen ajan oikein saa? Meidän kohdallamme aikaa saa hyvin monesta asiasta.

Aikaa on, kun asuu valmiissa kodissa. Aikaa on, kun ei ole mitään hankintoja, joita tarvitsee tehdä. Aikaa on, kun käy kaupassa vain kerran viikossa. Aikaa on, kun asuu muutaman kilometrin säteellä työpaikasta. Aikaa on, kun ei ole paljon sukulaisia, joiden luona vierailla.

Aikaa on, kun vaatteita pestään vasta sitten kun ne ovat kunnolla likaisia. Aikaa on, kun kaikki tavarat laitetaan heti paikoilleen, jolloin siivoamiseen menee vähemmän aikaa. Aikaa on siksi, ettei matkusta useinkaan minnekään. Aikaa on, kun laittaa ruokaa vain muutaman kerran viikossa. Aikaa on, kun kaikkeen pakkaamiseen on yksityiskohtaiset listat.

Aikaa on, kun kuntoilee koko perhe yhtä aikaa. Aikaa on siksi, ettei juuri katso televisiota. Aikaa on, kun harrastamme ulkoilua kaikki yhdessä. Rehellisyyden nimissä myös aikaa on, koska tulen toimeen hyvin vähillä unilla.

Kuva: wikipedia

Ala opetella miten aikaa on… Mistä omassa elämässäsi saat aikaa? Ehkä monestakin asiasta. Olen yllättynyt oman listani pituudesta. Kiinnitä siihen mistä aikaa saa huomiota ja tee omista hetkistäsi vaikka samanlaisia huoneentauluja kuin nuo vanhat ”Rakkautta on”-kuvat.

Mihin sitten käyttää sitä aikaa? Sen valitsee aina sen hetkisten mielitekojen mukaan. Kysyy itseltään mitä juuri nyt voisi tehdä? Huom! Sanamuoto on tärkeä: ei näin: Mitä minun pitäisi tehdä? Tässä on vissi ero. Joskus voi kysyä: mitä kehoni tarvitsee? Ja sitten vain toimii tietoisesti tämän mukaan!


Aikaa on...

Polku ei mihinkään

Look at every path closely and deliberately.

Try it as many times as you think necessary. Then ask yourself, and yourself alone, one question . . . Does this path have a heart?

If it does, the path is good; if it doesn't it is of no use.

Both paths lead nowhere; but one has a heart, the other doesn't.

One makes for a joyful journey; as long as you follow it, you are one with it.

The other will make you curse your life.

One makes you strong; the other weakens you.

~ Carlos Castaneda

Awaken your senses by Back, and to the left, on Flickr

Merituulta

Purkkijahti on taas kesän tullen käynyt kiivaana. Meillä oli jokin aika sitten ihan mahtava geokätköilyretki merellisissä maisemissa. Aamulla pistimme itsemme reippaasti valmiiksi ja yllätyimme itsekin olemalla jo ennen klo 9 autossa!

Tavoitteena oli tyhjentää Lauttasaari kätköistä, joita emme ennen olleet hakeneet. Kyydissä oli polkupyörät, pyöräily- ja kätköilyvarusteet, kylmää juomaa ja vähän syötävää. Mitään kunnon lounasta ei tarkoituksella pakattu mukaan, koska aikaa ei ole hukattavaksi eväiden nauttimiseen. Pienen päiväunet eivät saa ihan hirveästi myöhästyä.

Lauttasaari häikäisi meidät kauneudellaan. Päivästä tuli ihanan lämmin ja aurinko antoi kaikkensa.

Merituulta. 

Lokkeja.

Ohutta yläpilveä.

 Kapeita rantahiekkateitä.

Purjehtijoita parhaasta sesongistaan nauttimassa.

Kivoja polkuja.

Ulkoilusta nauttivia ihmisiä.

Hienoja hiekkarantoja.

Vesiskoottereita.

Piskuisia kesämökkejä.

Ensimmäiset kypsät mustikat.

Hienoja huviloita.

Metsää ja puskikkoa.

Yhtä asiaa vain jäin ihmettelemään. Emme nähneet edes viittä ihmistä viiden tunnin aikana vain olemassa, tekemättä mitään! Onko se niin vaikeaa???

Luonto

Luennoitsija selitti, miten murto-osalla maailman asevarusteluun käytetyistä varoista voitaisiin ratkaista jokaisen ihmiskunnan jäsenen aineelliset ongelmat.

Oppilaiden väistämätön kysymys luennon jälkeen kuului: "Miten ihmeessä ihmiset voivat olla noin tyhmiä?"

Opettaja sanoi vakavasti: "Opittuaan lukemaan painettuja kirjoja ihmiset unohtivat taidon lukea painamattomia kirjoja."

"Anna esimerkki painamattomasta kirjasta."

Opettaja ei kuitenkaan halunnut antaa esimerkkiä.

Lopulta opettaja vastasi heidän jatkuviin vaatimuksiinsa ja sanoi: "Lintujen laulu ja hyönteisten surina julistavat totuutta. Ruohot ja kukat osoittavat tietä. Kuunnelkaa! Katsokaa! Se on oikea tapa lukea."

~  De Mello: Havahtuminen

Harmonious Illusions by Hammonton Photography, on Flickr

Hetken fiilistelyä

Muutamana menneenä viikkona meillä on fiilistelty hetkeä tämän biisin tahtiin.



Tyttö ja poika suutelee
Puiston penkillä elämä aukee
Tytön hiuksilla on tähtipölyä

Kulkuri muovikasseineen
Kulkee heidän ohitseen
On takin hartioilla tähtipölyä.

Hiekkalaatikon reunalla
Isä katsoo pientä lastaan
Lapsen ämpärissä tähtipölyä

Nuori mies tuli huoneeseen
Ei tahtois olla yksikseen
On hotellin lasipöydällä tähtipölyä.

“The true harvest of my life is intangible - a little star dust caught, a portion of the rainbow I have clutched” by Jerrycharlotte, on Flickr"

Mummo pyyhkii hihallaan
Kuvaa nuoren sotilaan
Jäi vuosikymmenistä tähtipölyä

Kirkko ja kesälauantai
Kaksi sormuksensa sai
Riisiin sekoittuu tähtipölyä

Nainen kulkee yksinään
Kantaa miestä sylissään
On uurnan kannen alla tähtipölyä.

Äiti ottaa rinnoilleen
Lapsen vastasyntyneen
Silmissään on vielä tähtipölyä.

Hetken elämää kaikki kellot soittaa
Hetken elämää kaikki kunnioittaa
Hetken elämää... tähtipölyä

~ Samuli Edelmann - Tähtipölyä

Zazen

En kerkeä lomaillessa niin paljon kirjoittamaan, joten vinkkaan muuhun lukemistoon.

Tänä kesänä on suhattu jo moneen otteeseen kodin ja mökin väliä. Minulla on ollut autolukemisena Helsinki Zen Centerin sivuilta löytyvä Zazen-opas. Suosittelen tätä riisuttua, mutta kuitenkin hyvin tarkkaa opasta kaikille istumisesta kiinnostuneille.

Bright Sunshine day by Sam T (samm4mrox), on Flickr

Kiitos Ari Tikalle sen kirjoittamisesta!

Uhmakin on vain ajatus

Pieni heittäytyi maahan dramaattisesti makaamaan ensi kerran muistaakseni noin puolitoistavuotiaana. Miten siihen voi suhtautua? Silti, minulla on ajatus, että uhmaa ei ole. On vain erilaisia tilanteita, joihin lapsi reagoi parhaalla osaamallaan tavalla tai sitä tapaa etsien. Lapsella on oikeus sanoa ”ei”, siinä missä aikuisellakin. Jokainen tilanne on otettava sellaisenaan, ei etukäteen mustaksi maalattuna.

Tietoisen läsnäolon näkökulmasta on mielestäni vaarallista ajatella, lapsellani on uhmaikä. Tämäkin on vain ajatus. Sillä pystyy selittämään kaiken tai elämään lapsesta tai lapsen tunteista välittämättä. Lapsen kanssa eletään yhteisymmärryksessä, ei niin, että aina selitetään kaikissa tilanteissa: ”Se nyt on tommonen.” Sitä paitsi, kuka tunnustaa jääneensä joskus kotiin ”uhmakohtauksen” pelossa? Jos tosiaan niin käy, niin ajatukset estävät elämästä, eikö niin?

Yksi kiintymyysvanhemmuuden määritelmistä menee jotenkin niin, että vanhempi on lapsen kanssa vastaten hänen tarpeisiinsa tilanteen vaatimalla tavalla. Koska lapsi kokee saavansa tarvitsemaansa huomiota, vanhemman ja lapsen side vahvistuu. Se on vastavuoroista elämää, eli mielestäni läsnäoloa parhaimmillaan. "Uhma" voi näin ollen olla mahdollisuus vahvistaa tätä sidettä.

En nyt mene sen syvemmälle siihen onko uhmaa vai ei, siitä on parempaa keskustelua mm. täällä. Voi olla, että kahden vuoden päästä olen täysin eri mieltä, kun olen saanut lapseni nelivuotiaaksi. Mitäs minä 2,5 vuotiaan äitinä tästäkään vielä tietäisin.

Pre-School Parking by Kevin H., on Flickr

Tämän päivän kirjoituksessa on tarkoitus listata asioita miten erilaisiin kiukkukohtauksiin voisi suhtautua. Yhtä oikeaa, aina pätevää neuvoa ei ole. Varmasti myös eri ikäisillä lapsilla toimivat erilaiset konstit. Lisäksi kannattaa muistaa, että temperamentti vaikuttaa uhman ilmenemiseen. Seuraavat neuvot on kerätty netistä pitkän ajan kuluessa eri paikoista. Pahoittelen, etten muista edes mistä.

©      Älä huomioi ja reagoi käytökseen muuten kun sanomalla, esim. ”Huomaan, että sinua harmittaa ja sinulla on paha mieli.” ”Siltä välillä tuntuu, se on ok ja elämää.” On eri asia olla huomioimatta käytös kuin olla huomioimatta lapsi.

©      Mene lähelle, kosketa ja jos syli kelpaa niin anna syliä. Muutoin voit olla vain lähellä. Kerro rauhallisesti ymmärtäväsi, mutta, että et hyväksy käytöstä.

©      Tarjoa lasi vettä tai rakkain pehmolelu.

©      Anna murjottaa tai reuhata, kunhan ei satuta itseään. Ohjaa tarvittaessa juoksemaan talon ympäri tai purkamaan kiukkuaan vaikka tyynyyn.

©      Kerro, että kun hän rauhoittuu, voidaan jatkaa, mitä ikinä oltiin tekemässä. Sitten pyri järjestämään tilanne sellaiseksi, ettei se aiheuta uutta turhautumista.

©      Tilanteesta voi mennä pois. Lapsen voi vaikka opettaa rauhallisemmissa olosuhteissa nauttimaan reppuselässä olosta. Tätä voi hyödyntää tilanteesta poistumiskeinona, kun lapsi innostuu kapuamaan selkään.

©      Jälkeenpäin halaa ja keskustele.

©      Ole johdonmukainen ja toimi aina samalla tavalla samanlaisissa tilanteissa.

Kokeile jo tänään!

En ehkä osannut ilmaista näitä ajatuksia kovin selvästi lyhyellä kokemuksellani. Mitä mieltä sinä olet?

Herkkyys

”Miten voin kokea olevani yhtä koko luomakunnan kanssa?”

”Kuuntelemalla”, opettaja vastasi.

”Entä kuinka minun tulisi kuunnella?”

”Ole pelkkä korva, joka kuulee jokaisen pienenkin asian, jonka maailmankaikkeus sanoo. Sillä hetkellä, kun kuulet itsesi sanovan jotakin, lopeta.”

~ de Mello: Viisauden Välähdyksiä

Yucatan's Ik Kil Ecological Park by kyle simourd, on Flickr

Jokapäiväiset harhamme

Hesarissa oli 30.7.2012 Jari Paavonheimon ja Pekka Mykkäsen erinomainen artikkeli siitä miten meillä on kaikenlaisia harhoja, kun elämme enemmän tai vähemmän ennakkoluulojamme ja arvostelevaa asennettamme huomioimatta. Artikkelissa on monta totuuden siementä. Jäin miettimään omia harhojani… Julkaisen artikkelin, jottei se häviä internetin syövereihin. Korostukset ovat omiani.

Emme ole niin järkeviä kuin luulemme. Teemme luonnostamme pinnallisia arvioita ja kehnoja päätöksiä. Siinä on kuitenkin hyvätkin puolensa.

Olet­ko jär­ke­vä ja pe­rus­teel­li­ses­ti asioi­ta poh­dis­ke­le­va ih­mi­nen vai ken­ties pää­tel­miä lon­kal­ta am­mus­ke­le­va het­ken lap­si?

Tes­ta­taan­pa.

Loih­di etee­si nä­ky­mä ku­vit­teel­li­ses­ta Lin­das­ta, jo­ka on nuo­ri, sink­ku, sa­na­val­mis, äly­käs kuin mi­kä ja huo­lis­saan syr­jin­näs­tä se­kä yh­teis­kun­nal­li­ses­ta epäoi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta.

Sit­ten olet­kin val­mis vas­taa­maan ky­sy­myk­seen, kum­pi seu­raa­vis­ta on to­den­nä­köi­sem­pää: 1) Lin­da on pank­ki­vir­kai­li­ja, vai 2) Lin­da on fe­mi­nis­ti­ses­sä liik­kees­sä vai­kut­ta­va pank­ki­vir­kai­li­ja.

Pa­la­taan vas­tauk­seen tuon­nem­pa­na.

Eh­kä ei juu­ri si­nul­le, mut­ta mo­nel­le ny­ky­ih­mi­sel­le asiat ta­pah­tu­vat yhä useam­min täs­sä ja nyt, ei­kä laa­jem­piin ko­ko­nai­suuk­siin ole ai­kaa vil­kuil­la. No­peu­den kult­tuu­rin kes­kel­lä ve­de­tään pi­ka­vauh­tia joh­to­pää­tök­siä ra­joit­tu­neen to­dis­tus­ai­neis­ton poh­jal­ta ja näh­dään syy- ja seu­raus­suh­tei­ta siel­lä­kin, mis­sä nii­tä ei ole.

Kii­reen­sä kes­kel­lä tä­män ny­ky­ih­mi­sen on ha­vait­tu esi­mer­kik­si te­ke­vän it­sek­käi­tä va­lin­to­ja ja pin­nal­li­sia ar­vioi­ta so­siaa­li­sis­ta ti­lan­teis­ta se­kä käyt­tä­vän sek­sis­tis­tä kiel­tä. Hän on mo­ni­tuis­ten tie­dol­lis­ten har­ho­jen – ku­ten liial­li­sen it­se­luot­ta­muk­sen tai asian­tun­ti­joi­den jär­ke­väl­tä kuu­los­ta­vien pu­hei­den – val­las­sa.

Ta­lous­tie­teen no­be­lis­ti, psy­ko­lo­gi Da­niel Kah­ne­man on ku­van­nut ih­mis­mie­len har­ha­tai­pu­mus­ta ly­hen­teel­lä WY­SIA­TI: what you see is all the­re is eli se mi­tä näet on kaik­ki mi­tä on.

Kah­ne­man ja­kaa mie­len kah­tia: au­to­maat­ti­ses­ti ja in­tui­tii­vi­ses­ti rea­goi­vaan aluee­seen se­kä kes­kit­ty­nee­seen, it­seä kont­rol­loi­vaan tie­toi­suu­den aluee­seen. Eten­kin toi­mies­saan au­to­maat­ti­sen rea­goin­nin va­ras­sa ih­mi­sen kä­si­tyk­set ovat alt­tii­ta tie­dol­li­sil­le har­hoil­le.

Esi­mer­kik­si ke­hys­tys­har­has­sa eri­lai­set ta­vat esit­tää sa­ma asia ai­heut­ta­vat eri­lai­sia tun­te­muk­sia vas­taa­not­ta­jas­sa.

Väi­te, et­tä "­to­den­nä­köi­syys ol­la hen­gis­sä kuu­kau­si leik­kauk­sen jäl­keen on 90 pro­sent­tia" on rau­hoit­ta­vam­pi kuin väi­te "­kuol­lei­suus kuu­kau­den si­säl­lä leik­kauk­sen jäl­keen on 10 pro­sent­tia".

Prin­ce­to­nin eliit­ti­yli­opis­tos­sa vai­kut­ta­va is­rae­li­lai­sa­me­rik­ka­lai­nen Kah­ne­man on koos­ta­nut vuo­si­kym­me­nien kes­kei­set tut­ki­muk­sen­sa ja poh­din­tan­sa kir­jaan­sa Thin­king, Fast and Slow, jo­ta on luet­tu ah­ke­ras­ti eten­kin Yh­dys­val­lois­sa. Fo­reign Po­li­cy -leh­ti on lis­tan­nut hä­net sa­dan vai­ku­tus­val­tai­sim­man glo­baa­lin ajat­te­li­jan jouk­koon.

Kah­ne­ma­nin ajat­te­lua tun­te­va psy­ko­lo­gian eme­ri­tus­pro­fes­so­ri Mark­ku Oja­nen sa­noo, et­tä mo­net tie­dol­li­set har­hat ovat ih­mi­sel­le it­se asias­sa huo­mat­ta­van hyö­dyl­li­siä.

"­Ne voi­vat suo­ja­ta kiel­tei­sel­tä to­del­li­suu­del­ta ja aut­ta­vat nä­ke­mään po­si­tii­vi­sia mah­dol­li­suuk­sia. Aiem­min tut­ki­muk­ses­sa oli esil­lä, et­tä mi­ten ih­mees­sä ih­mi­set sel­viä­vät har­ho­jen­sa kans­sa. Nyt on huo­mat­tu, et­tä niis­sä on pal­jon myön­teis­tä­kin."

Oja­sen mie­les­tä in­tui­tio­ta eli vais­ton­va­rais­ta ym­mär­tä­mis­tä ei pi­dä vä­hek­syä. "­Se on mai­net­taan pa­rem­pi. Tun­teet oh­jaa­vat ih­mis­tä asiois­sa, jois­ta ei jär­jen avul­la pää­se sel­vil­le."

Har­hois­sa on sil­ti Oja­sen­kin mie­les­tä usein kiel­tei­siä piir­tei­tä. "E­si­mer­kik­si ih­mis­suh­teis­sa liian vah­va luot­ta­mus omaan nä­ke­myk­sen ai­heut­taa on­gel­mia. Ih­mi­set ovat ää­rim­mäi­sen tai­ta­via ole­maan oi­keas­sa."

"Ih­mi­sel­lä on myös enem­mis­töön kuu­lu­mi­sen har­ha. Jos käy­tän al­ko­ho­lia, ole­tan hel­pos­ti, et­tä kaik­ki muut­kin käyt­tä­vät. Kaik­ki ikään kuin pyö­rii ym­pä­ril­lä­ni. Jäl­ki­vii­saus­har­ha ku­kois­taa eri­tyi­ses­ti po­li­tii­kas­sa, mut­ta on kai­kil­le omi­nais­ta", sa­noo Oja­nen.

Kah­ne­ma­nin tut­ki­muk­set ovat kiin­nos­ta­neet ta­lou­del­li­sen myrs­kyn ai­koi­na: mil­lä ih­meen pe­rus­teil­la ih­mi­set te­ke­vät vaik­ka­pa si­joi­tus­pää­tök­siään, kun asian­tun­ti­joi­den­kaan ar­vioi­hin ei voi luot­taa?

Bu­si­ness­Week-ta­lous­leh­ti huo­maut­ti Kah­ne­ma­nin kir­jaa ar­vioi­des­saan, et­tä ih­mi­set ve­tä­vät joh­to­pää­tök­siä – tai pa­rem­min­kin hyp­pää­vät joh­to­pää­tök­siin­sä – var­sin ke­poi­sin pe­rus­tein.

Mie­len vi­nou­ma on, et­tä poh­ties­saan, on­ko For­din osa­ke jär­ke­vä si­joi­tus­koh­de, se syöt­tää asiaa liip­paa­vaa, mut­ta ei ko­vin­kaan re­le­vant­tia tie­toa sii­tä, pi­tää­kö ih­mi­nen For­din au­tois­ta.

"­Ris­kien ot­to voi ol­la har­hais­ta. Ra­tio­naa­li­suu­den ko­ros­ta­mi­nen­kin voi ol­la har­ha, kos­ka sil­loin tun­tei­den mer­ki­tys­tä ei ote­ta tar­peek­si huo­mioon. On myös ha­vait­tu, et­tä in­for­maa­tion mää­rän li­sään­tyes­sä ih­mis­ten pää­tök­sen­te­ko­ky­ky heik­ke­nee", Oja­nen sa­noo.

Oja­sen mie­les­tä ih­mi­set lo­pul­ta us­ko­vat, mi­tä ha­lua­vat us­koa. "­Muu­hun aja­tuk­seen ei voi his­to­riaa kat­so­mal­la tul­la."

Hä­nen mu­kaan­sa kiel­tei­sis­tä har­hois­ta voi yrit­tää va­pau­tua it­se­tun­te­mus­ta ke­hit­tä­mäl­lä ja lu­ke­mal­la esi­mer­kik­si psy­ko­lo­gis­ta kir­jal­li­suut­ta. "E­ri­lai­set kes­kus­te­lu­ryh­mät voi­vat myös ol­la tär­kei­tä har­hois­ta va­pau­tu­mi­ses­sa."

No­peu­den kult­tuu­ris­sa on hy­vä käyt­tää hi­tau­den vä­li­nei­tä, kes­kit­ty­nyt­tä ak­tii­vis­ta ajat­te­lua ja mo­ni­puo­lis­ta tie­don­han­kin­taa, myös vas­tak­kai­sis­ta nä­kö­kul­mis­ta. Yön yli nuk­ku­mi­sen kan­san­pe­rin­net­tä on syy­tä vaa­lia.

Kah­ne­man ja hä­nen edes­men­nyt kol­le­gan­sa Amos Tvers­ky tes­ta­si­vat tee­se­jään ar­tik­ke­lin alus­sa ku­va­tul­la "­Lin­da-ko­keel­la", jo­ka osoit­ti ajat­te­lu­pro­ses­sei­hin liit­ty­viä kom­pas­tus­ki­viä.

Stan­for­din huip­pu­yli­opis­ton bis­nes­opis­ke­li­jois­ta 85 pro­sent­tia pi­ti to­den­nä­köi­sem­pä­nä si­tä, et­tä Lin­da on fe­mi­nis­ti pank­ki­vir­kai­li­ja. Kä­vi­kö si­nul­le ku­ten enem­mis­töl­le stan­for­di­lai­sis­ta – unoh­dit­ko kaik­ki to­den­nä­köi­syys­las­ken­nan ja lo­gii­kan al­keet­kin?

On tie­ten­kin to­den­nä­köi­sem­pää, et­tä Lin­da on pank­ki­vir­kai­li­ja, kos­ka myös kaik­ki fe­mi­nis­ti­pank­ki­vir­kai­li­jat ovat pank­ki­vir­kai­li­joi­ta.

Vää­rin vas­tan­nei­den enem­mis­tö tur­vau­tui help­poon ja vais­ton­va­rai­seen päät­te­lyyn sen si­jaan, et­tä oli­si miet­ti­nyt asiaa kes­kit­ty­neem­min ja vii­saam­min to­den­nä­köi­syys­las­ken­nan kaut­ta.

 Head in Hands by Alex E. Proimos, on Flickr

.:Arkisia ihmismielen harhoja:.

Ar­ki­elä­män har­ho­ja il­me­nee kaik­kial­la – va­paa-ajas­sa, työe­lä­mäs­sä, me­dias­sa. Täs­sä seit­se­män ta­va­no­mais­ta:

1. Vah­vis­tus­har­has­sa ih­mi­set et­si­vät ja ovat tai­pu­vai­sia ot­ta­maan vas­taan in­for­maa­tio­ta, jo­ka tu­kee hei­dän ai­kai­sem­pia kä­si­tyk­siään. Esi­tet­ty­jä väit­tei­tä hy­väk­sy­tään kri­tii­kit­tö­mäs­ti ja ää­rim­mäis­ten il­miöi­den to­den­nä­köi­syyt­tä liioi­tel­laan.

2. Ha­lo-efek­tis­sä on tai­pu­mus yleis­tää hen­ki­lön jo­kin myön­tei­sek­si koet­tu piir­re kaik­keen mi­tä hen­ki­lö te­kee. Esi­mer­kik­si nou­su­kii­dos­sa ole­val­ta po­lii­ti­kol­ta näyt­tää on­nis­tu­van kaik­ki.

3. Ta­voi­tet­ta­vuus­har­has­sa an­ne­taan liiak­si pai­noa vii­meai­kai­sil­le, esil­lä ol­leil­la ta­pah­tu­mil­le. Yh­des­sä tut­ki­muk­ses­sa vas­taa­jia pyy­det­tiin ver­taa­maan eri­lai­sia kuo­lin­syi­tä. He ar­vioi­vat esi­mer­kik­si tor­na­do­jen ole­van yh­tä usein kuo­lin­syy­nä kuin ast­man, vaik­ka jäl­kim­mäi­seen kuol­laan 20 ker­taa useam­min. Vi­nou­tu­maa se­li­te­tään ak­tii­vi­sel­la vies­ti­mien seu­raa­mi­sel­la.

4. Jäl­ki­vii­saus oli edes­men­neen kir­jai­li­ja Veik­ko Huo­vi­sen mu­kaan pa­ras ja ime­lin vii­sau­den la­ji. Sii­nä­kin on kui­ten­kin vaa­ran­sa. Jäl­ki­vii­saus­har­has­sa ih­mi­nen muis­taa uu­den tie­don va­los­sa ai­kai­sem­man kä­si­tyk­sen­sä kuin oli­si ko­ko ajan ol­lut si­tä miel­tä, vaik­ka kä­si­tys oli­si vaih­tu­nut.

5. Asian­tun­ti­ja­har­ha: Phi­lip Tet­loc­kin laa­jas­sa tut­ki­muk­ses­sa kä­vi il­mi, et­tä asian­tun­ti­jat ei­vät on­nis­tu­neet mer­kit­tä­väs­ti maal­lik­koa pa­rem­min en­nus­ta­maan ke­hi­tys­kul­ku­ja aloil­la, joi­hin he oli­vat pe­reh­ty­neet vuo­si­kau­sien ajan.

6. To­tuus­har­has­sa usein tois­tel­tu asia muut­tuu to­tuu­dek­si. "­Var­min ta­pa saa­da ih­mi­set us­ko­maan pe­rät­tö­myyk­siin on jat­ku­va tois­to, kos­ka tut­tuut­ta on vai­kea erot­taa to­tuu­des­ta. Au­to­ri­taa­ri­set ins­ti­tuu­tiot ja mark­ki­noi­jat ovat ai­na tien­neet tä­män", Kah­ne­man kir­joit­taa. In­ter­net on te­ho­kas tois­ton työ­ka­lu.

7. Suun­nit­te­lu­har­has­sa on tai­pu­mus yli­ar­vioi­da hyö­ty­jä ja ali­ar­vioi­da kus­tan­nuk­sia. Il­man täl­lais­ta kat­tee­ton­ta op­ti­mis­mia mo­ni han­ke ei eh­kä nyt­käh­täi­si liik­keel­le, mut­ta huo­no puo­li on, et­tä pää­tök­sen­te­ki­jät saat­ta­vat jou­tua myön­tä­mään li­sä­ra­hoi­tus­ta useaan ot­tee­seen.

Läh­de: Kah­ne­man, Da­niel: Thin­king, Fast and Slow. Lon­don, Pen­guin Books.