Mielestäni oli parempi aloittaa heti, vaikka väsymys painoi. Ja ettei ”ehdi” keksimään mitään tekosyitä. Raportoin nyt illan ja aamun harjoitukset.
— –
.:Hengityksen laskeminen:.
Tein suunnitelmani mukaan Hengityksen laskemisharjoituksen. Istuin lattialla olohuoneen lattialla lämpimässä pimeässä, silmät kiinni. Huomasin jossain puolessa välissä nojaavani rahiin ja korjasin sitten tietoisesti asentoa suoremmaksi. Aikaa meni 13 minuuttia, vaikka harjoituksen aikana en katsonut kelloa, etten häiriintyisi. Laskeminen onnistui koko tuon 13 minuuttia mutta egon kommentointia en saanut hiljaiseksi. Harjoitus on vaikea ja odotan sitä päivää että edes osan aikaa se olisi hiljaa. Valitettavasti osa egon suunnitelmista oli niin jyrääviä että muistan ne edelleen, eli en saanut niitä kovin onnistuneesti hiljennettyä.
Korvaakin kutitti ja sitä piti jossain vaiheessa kahdesti kapsuttaa. Mitä mieltä olette siitä, että sen tekee tietoisesti, eli siis nyt minua kutittaa-täytyy tehdä jotain-nyt nostan käden-kapsutan korvaani-lasken käden? Tiedän että eräissäkin meditaatioharjoituksissa istutaan kurinalaisesti liikkumatta vissiin vaikka oksennus tulisi. En muista mistä tämän tietoisesti harjoituksen aikana liikkumisen pakkotilanteissa olen oppinut. Joka tapauksessa olin tyytyväinen että tein harjoituksen ja siitä tuli ihan rauhallinen mieli.
— –
En saanut täyttä hyötyä harjoituksesta irti koska eksyin koneelle roikkumaan lähinnä yhden verkkokauppatilauksen – joka muka oli pakko tehdä vielä eilen illalla – takia. Eli harjoituksen rauhoittava vaikutus meni siinä koneella surffatessa ”hukkaan”.
— –
.:Tietoinen portaiden nousu illalla:.
Sitten kun lopulta pääsin irtautumaan koneelta, nousin portaat hyvin hitaasti yläkertaan nukkumaan. Kiinnittäessäni huomiota liikkeisiini ja pyrkiessäni aistimaan asentoani, huomasin että horjuin! Kummallista. Tilanteessa ei ollut kuin tutut näköhavainnot, taustalla hiljainen TV:n ääni ja ei kummempia tuoksuja. Rikki olevaan isovarpaaseen sattui, kuten nyt useimmiten päkiällä ponnistaessa sattuu. En pitänyt kaiteesta kiinni, eli tuntohavainnotkin ovat vain jalkapohjan kautta puisiin porrasaskelmiin.
— –
.:Tietoinen portaiden laskeutuminen aamulla:.
Aamulla sylissäni oli pieni lapseni ja katsoin hyvin tarkkaan mihin astuin. Keskittymisen rikkoi se sama mielikuva mikä aina tulee toimittaja Pirjo Kauppisesta putoamassa portaita vuodevaatteet sylissä, mikä johti hänen halvaantumiseensa. Olen tavannut Pirjon ja hänen tarinansa on kovin koskettava. Pelkään portaissa kulkemista oikeastaan aika paljon. Olen joskus pudonnutkin, onneksi pahempaa ei ole sattunut. Mutta olen yleensä huolellinen portaissa. Tänäkin aamuna laskeutumista siis siivitti pelko ja tarkkuus. Lisäksi lihakset ja nivelet olivat normaalin jäykät, reisilihakset suorastaan tönköt ,kiitos torstai-illan harjoittelun. Laskeutuminen oli hieman kivuliasta. Tein sen kuitenkin hitaan tietoisesti ja samalla oli kuitenkin ihana painaa omaa lastaan itseään vasten. Talo oli ihan hiljainen, muistaakseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti