Olen jo perillä

.:Kirjoittajasta:.

Minä olin ennen mieleni vanki.  Ei minulla ollut ADHD diagnoosia mutta elin kuin viimeistä päivää, tai ainakin luulin eläväni. Kalenteri täynnä, mutta ei koskaan aikaa mihinkään. Mikään ei tuntunut miltään. Tein töitä ja nukuin, siinä kaikki. TV:tä en ole koskaan katsonut paljon ja olen aina syönyt terveellisesti, mutta kaikessa muussa on niin paljon parantamisen varaa.

Pitkä ura IT alalla on varmasti vaikuttanut vakavasti korvieni väliin. Kellotaajuuteni on jo perustavasti aivan liian korkea ollakseni normaali, mutta se on tuonut mukanaan erityisen hyvän kyvyn suunnitella ja toteuttaa mitä nyt mieleen milloinkin sattuu tulemaan. Ja loppuun asti mennään aina, jos ei sitten muulla niin tahdonvoimalla. Korkea kellotaajuus kuitenkin aiheuttaa jatkuvia konflikteja kaiken ja kaikkien kanssa ja tekee rentoutumisen lähes mahdottomaksi.

Päätin jo kauan sitten elän, en vain ole olemassa. Elämänliekki palaa kuumana, kirkkaana ja suurella teholla. Valtava energiamäärä pitää vaan oppia suuntaamaan oikein, ja niin ettei se jatkuvasti vahingoita itseä ja muita ja aiheuta pahaa oloa. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, niinpä jatkoin elämistä matrixissa zombiena zombien joukossa.

Yksi päätös muuttaa kaiken. Minä päätin elää tietoisesti läsnä ollen.  Nyt elän muutosta. Yritän pitää kaiken yksinkertaisena. Matka kohti uutta elämäntapaa on alussa, en tiedä edes vielä mitä kaikkea minun pitää oppia. Tietoinen läsnäolo on siitä lohdullinen ja armahtava taito että sen mukaan olen jo perillä. Uuden taidon harjoittelun sanotaan vaativan 10 000 tuntia opiskelua. Tarkoituksenani on kasvaa ja jakaa tässä oppimaani. Teen matkaa arjessa, eri rooleissani: tyttärenä, puolisona, sisarena, äitinä, IT alan päällikkönä, yhdistysaktiivina, ekonomina, ratsastajana, kuntourheilijana ja ystävänä. Eri roolini tuovat erilaista näkökulmaa tietoiseen läsnäoloon. 

Tietoisen läsnäolon matkan portaat

Tervetuloa mukaan matkalle tietoiseen läsnäoloon!