Kuka ohjaa elämääsi, osa 2: Ajatukset

”Luomme maailman ajatuksillamme”

Buddha

 Nature Trail Eye Play~ by ViaMoi, on Flickr

Toinen osa kirjareferaattia kirjasta: Kuka ohjaa elämääsi. Ensimmäisen osn löydät täältä.

Ihminen ei reagoi ympäristöönsä sellaisenaan vaan omiin tulkintoihinsa siitä. Esim. ”Tämähän sujuu hyvin” ”Naapuri varmaan luulee meitä köyhiksi”, ”Voisinkohan luottaa veljeeni” jne. Tulkinnat ovat ajatuksia ja sisäisen näyttämön näyttelijöiden vuorosanoja.

Kun haluaa soveltaa tietoisuustaitoja ajatuksiinsa, on edettävä seuraavasti.

1. Ensin on opittava kuulemaan mitä näyttämöllä tapahtuu hyvinkin nopeassa tahdissa. Kirjan mukaan helpoin harjoittelun hetki on illalla ennen nukahtamista. Sisäisen melun tai taustahälyn havaitseminen voi olla vaikeaa – kaikki ajatukset tuntuvat kaikkoavan kun alat kuunnella kommentointia. Se vaikuttaa suoraan tunteisiisi.
2. Sitten täytyy olla tietoinen siitä että ajatukset ovat tulkintoja. Niitä voi ajatella Iltalehden lööppinä. Niitäkään ei pidetä 100 % totena, vaan harhaan johtavia ja jopa virheellisiä. Ajatukset ovat ajatuksia, eivät tosiasioita.
3. Seuraavaksi on opittava pitämään kuvailevat ajatukset erillään arvottavista ajatuksista.  Arvottaminen on luokittelemista subjektiivisen kokemuksen perusteella hyväksi tai huonoksi, oikeaksi tai vääräksi jne. Arvottava ajatus on esimerkiksi ”Onpa ruma koira”, kun taas ”Minusta bulldogit eivät ole kauniita” on taas toteamus.

.:Mikä on arvottavan ja kuvailevan ajatuksen ero?:.

• Arvottava: Onpa ällöttävää ruokaa
• Kuvaileva: En pidä rasvassa käristetystä ruuasta
• Arvottava: Maria on niin hirveän hankala! – toteamuksesta ei ole hyötyä tilanteesta selviämiseen, luultavasti vain hikeennyt lisää. Et toimi tehokkaasti kun vain marmatat hänestä selän takana.
• Kuvaileva: Minusta on ärsyttävää, että Maria on aina neuvomassa minua. – Harkinnan jälkeen olet sitä mieltä että: ”Hän haluaa että kaikki tehdään hänen tavallaan, vaikka oma tapani on tehokkaampi. Kun hän moittii minua, se suututtaa ja surettaa minua.

Jotta jälkimmäistä esimerkkiä voitaisiin arvioida, on tiedettävä mikä on suhteesi ja asemasi suhteessa Mariaan? Jos tilannetta on tarpeen ratkoa, on se myös helpompaa, kun et arvota, kuvailet vain ja kerrot miltä tilanne tuntuu.

Tärkeää on ymmärtää että mielipiteet ovat omiasi. Se selkeyttää omaa ajatteluasi. Jokin aikaa sitten katsoimme Good Wife sarjaa joka kertoo lakimiehistä. Yksi tuomari piinasi uutta asianajajaa sanomalla koko ajan puolustuksen puheenvuoron jälkeen: Sinun mielestäsi. Vähitellen asianajaja oppi sanomaan aina puheenvuoronsa aluksi: Minun mielestäni, arvon tuomari… Ihmettelin tätä silloin, nyt sain kirjasta selityksen. Kaikki on tosiaan kovin subjektiivista tulkintaa!

.:Mielen negatiiviset kommentit:.

Negatiivisten kommenttien kieltäminen on tärkeää. Ne ovat vain ajatuksia, eivät tosiasioita. Et ole tyhmä vaikka välillä unohdatkin avaimesi. Se on vain epäkäytännöllistä ja harmi on jo rangaistus itsessään. Voi kysyä itseltään mistä kaikki kielteiset, tuomitsevat ajatukset tulevat ja miksi? Jos voi havainnoida ja kuvailla tuomitsematta ja rakentavasti niin sen jälkeen pystyy vaikuttamaan omiin reaktioihinsa ja jopa muuttumaan.

Miten negatiiviset ajatukset voi pysäyttää?

1. Niille voi esittää vastaväitteitä.
2. Ne voi hyväksyä. Antaa ajatusten tulla ja sitten vain mennä, kuin pilvet kauniina kesäpäivänä järven yllä. Tai kuvittele niiden tulevan ja menevän ulos huoneen eri ovista.
3. Niitä voi havainnoida, jotta saa selville ydinongelman ja pyrkiä ratkaisemaan tai muuttamaan tilanteen. Tuomitsevat ajatukset eivät tarjoa ratkaisuita. Tuomitsematta ja arvottamatta oleminen on samalla vaikeaa ja vapauttavaa. Siksi se on vaikeaa koska olemme niin tottuneita mutta vapauttavaa koska tuomitsevat ajatukset voivat johdattaa meidät tunteisiin ja tekoihin jotka eivät vastaa tilanteen vaatimuksia.

Harjoitus: Mieti

Mitä ajatuksia minä kuuntelen? Minkä haluan vaikuttavan minuun?

Samalla kuitenkin on yritä hyväksyä näytelmän tapahtumat ja olla puuttumatta niiden kulkuun.