Kuka ohjaa elämääsi? Osa 1: Sisäinen näyttämö

Aloitan ensimmäisen kirjareferaatin. Kirja on Åsa Nilsonnen, Kuka ohjaa elämääsi, Tietoisuustaidot arjen apuna, Edita 2007. Postauksia kirjasta tulee varmaan yhteensä lähemmäs kymmenen.

Kirja kertoo takannen mukaan:

Jokaisella ihmisellä on sisäinen näyttämö, jonka tapahtumia on mahdollista oppia ohjailemaan. Tietoisuustaitoja eli tietoista läsnäoloa harjoittamalla opimme elämään valppaana joka hetki, havainnoimaan ympäristömme tapahtumia ja niiden vaikutusta sisäiseen maailmaamme.

Ruotsin bestseller-listoilla pitkään ollut kirja opastaa ohjaamaan keskittymistä ja tarkkaavuutta käytännön vinkkien, esimerkkien ja harjoitusten avulla.

.:Sisäinen näyttämö:.

Kirjassa käsitellään paljon ”mielen valvomista” (guarding the mind) käytännön näkökulmasta. Se antaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa elämäämme. Tarkkailemalla mieltä (aistit, ajatukset, tunteet) voimme ymmärtää tapahtumien vaikutuksen meihin. Ohjaamalla tarkkaavuutta voimme olla mukana ja määrätä mihin reagoimme. Mielestäni on mahdollista nostaa tehokkuutta vähentämällä taustahälyä

Tietoisia buddhia temppelissä Bangkokissa

Tietoisen läsnäolon juuret ovat Zenbuddhalaisuudessa, jonka mukaan kaikista ajatuksista, tunteista ja teoista on seurauksia itselle ja muille. Siksi on hyvä oppia ymmärtämään ja ohjaamaan ajatteluamme, hallitsemaan tunteitamme ja toimimaan viisaasti. Koska kaikki teot tapahtuvat nykyhetkessä, on pääpaino läsnä olevan hetken kokemisessa ja ymmärtämisessä. Tavoite on, että nykyhetken voisi kokea luokittelematta ympäristöä tai reaktioitamme siihen oikeiksi tai vääriksi, hyviksi tai huonoiksi. Eli pyrkimyksenä on ei-tuomitseva lähestymistapa.

Tietoinen läsnäolo on kykyä olla valppaana, hereillä nykyhetkessä. Sen avulla voimme ymmärtää tapamme käsitellä ympäristön antamaa informaatiota, tulkitsemme sitä ja reagoimme siihen. Kun olemme läsnä nykyhetkessä, tulemme tietoisiksi siitä miten koemme ympäristön ja miten se vaikuttaa meihin.

Kirja toistaa tietoisen läsnäolon 4 kulmakiveä: Havainnoida, kuvailla, olla tuomitsematta ja osallistua.

1. Kaiken perustana on havainnointi: Tapahtumien, tunteiden, ajatusten ja reaktioiden huomioiminen. Jokaisen on mahdollista kokea nykyhetki.
2. Sitä seuraa kuvailu, kokemusten pukeminen sanoiksi. Omien reaktioiden erottaminen tapahtumista, jotka ne laukaisivat. Ajatukset ja tunteet ymmärretään tilanteiden ja tapahtumien heijastuksiksi.
3. Havainnointi ja kuvailu tehdään juuttumatta arvoasetelmiin: Ei-tuomitseminen. Huomio kohdistetaan tekoihin ja seurauksiin.
4. Osallistuminen ympäristön tapahtumiin tehdään joustavasti ja spontaanisti, huomio suunnattuna muualle kuin itseen



All the world's a stage by Pedro Moura Pinheiro, on Flickr

Kirjassa käytetään näyttämöä ja tai teatteria vertauskuvana. Sisäisellä näyttämöllä on käynnissä jatkuva elämästa ja maailmasta kertova näytelmä. Kaikki sisäinen ajatusmaailmamme ja havainnointimme tapahtuu näyttämöllä. Usein emme kuitenkaan tiedä mitä siellä on tekeillä. Jokainen itse istuu salissa. Näyttämön tapahtumia vain havainnoidaan, kaikilla aisteilla. Jokainen päättää itse mitkä asiat pääsevät parrasvaloihin. Lisäksi teatterissa aina tulee havainnoitua enemmän lavan tapahtumia kuin esimerkiksi ympäristöä vaikkapa kadulla kävellessään. Tavoitteena on ottaa sisäinen teatteri hallintaan: Kuka siellä esiintyy? Tiedämme harvoin miksi nämä näyttelijät ovat parrasvaloissa. Tietoinen läsnäolo auttaa meitä valvomaan näyttämön näyttelijöitä ja kohtauksia. Se on tärkeää siksi että näytelmä saa meidät ryhtymään toimintaan. Yksi syy ongelmiin ymmärtää omaa käytöstään on se, että emme kiinnitä huomiota omaan ajatteluumme ja tunteisiimme.