Vuori

Kaipaan metsäretkiä, nyt on niin kovin kylmä. Mietin metsän sijaan vuoria. En ole koskaan ollut kunnolla vuorilla. Vähäiset vaelluskokemukset ovat olleet pientenkin korkeuskäyrien vihaamista. En taida sopia vuorille. Usein puhutaan, että vuorilla on rauha meditoida. Niin se voi olla. Tosin uskon, että rauha voi aloittelijalle löytyä mistä vaan luonnosta.

Sielunmaisemana on tänään välkkynyt vuori. Koetan tällä hetkellä kiivetä vuorelle kuvainnollisesti ja se tuntuu vähän loputtomalta.

Mt.Fuji of Pearl. by Sengetsu _ lunar-tears, on Flickr

Luen edelleen Kabat-Zinnin kirjaa Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito. Siinä puhutaan vuorimeditaatiosta. En niinkään ole innostunut kuvittelemaan vuorta istuessani, paitsi ehkä istuma-asennon pitämiseksi. Kehon olisi hyvä tuntua vakaalta kuin vuori ja näyttää hyvin keskilinjatulta. Jotain pysyvää ja majesteettista alkuvoimaa vuorissa on. Kirja neuvoo, että mielikuvaa vuoresta voisi käyttää tukena pysyäkseen puhtaana ja pelkistettynä tässä hetkessä. Vuori on pysyvän rauhan ja läsnäolon vertauskuva. Sellaisena vuorta tänään ajattelen. Joskus voisi paeta vuorille.

Lintuparvi lentää korkealla jäljettömiin,
viimeinenkin pilvi haihtuu pois.

Istumme kaksin, vuori ja minä,
kunnes jäljelle jää vain vuori."

-Li Po