Lue näistä linkeistä tietoisen läsnäolon perusteiden edelliset osat:
Tässä kuudes ja viimeinen osa. Tulen palaamaan kirjaan johtajuuden ajatusten tiimoilta myöhemmin.
.:Keskitiellä kulkeminen:.
Perillä oon kotona, olen tässä ja nyt
Olen vakaa, olen vapaa
Elän äärettömyydessä
Thich Nath Hahn
Tietoinen läsnäolo karttaa ääriasenteita ja pyrkii pysymään keskitiellä. Matka tavoitteeseen on jo tavoitteen toteutumista. Harjoittaminen on äärettömän helppoa, toisaalta siihen tarvitaan sinnikkyyttä ja peräänantamatonta vaivan näköä. Mestariksi tullaan vain harjoittelemalla, ja mestari harjoittelee aina, jatkuvasti. Sinnikkyyden ja peränantamattomuuden vastapuolena on helppous, leikkimielisyys ja spontaani heittäytyminen. Se ei ole kuoleman vakavaa. Harjoittelu tuottaa iloa. Myönteisyys, kiitollisuus, hymy, ilo, leikki ja hullutteleminen kuuluvat kaikki tietoisen läsnäolon harjoittelemiseen.
Vaikka tavoitteen tulee olla kirkas, siihen tähtääminen voi estää sen saavuttamisen. Kiinalainen tarina kertoo saman näin:
”Kun jousiampuja ampuu ilman minkään erityisen palkkion toivoa, hänellä on hallussaan kaikki taitonsa.
Kun hän ampuu voittaakseen pronssioljen, hän on jo hermostunut.
Kun hän ampuu kultaisen palkinnon tähden, hän tulee sokeaksi, näkee kaksi maalia ja joutuu pois tolaltaan.
Hänen taitonsa ei ole muuttunut, mutta palkinto hajottaa hänet itsensä.
Hän välittää!
Hän ajattelee enemmän voittamista kuin ampumista ja voittamisen tarve vuodattaa hänen voimansa kuiviin.
Voittamisen tarve estää voittamasta.”
 |
| Kyudo girls going through the motions by vfowler, on Flickr |
.:Tavoitteellisesta pyrkimättömyydestä:.
Aika ajoin on hyvä pohtia mitä elämältään haluaa ja mitä haluamiseltaan haluaa? Jokaisen pitäisi suostua olemaan vain oma itsensä. Pitäisi nähdä suunta jota kulkea. Todellinen tavoitteellisuus on sitä, että on perillä ennen kuin on ottanut ensimmäistäkään askelta. Ihmisen olisi oltava samanaikaisesti selkeä tavoitteissaan, mutta myös osata joustaa ja luopua niistä.
Muutosta tapahtuu vain silloin kun prosessi kulkee syvän läsnäolokokemuksen kautta, jossa tulevaisuus on läsnä yhtä aikaa tämän hetken kanssa. Tätä varten on luovuttava vanhasta ja mieli on hiljennettävä tavanomaisesta kohinasta. Siihen tarvitaan hiljaisuutta ja yksinäisyyteen vetäytymistä.
Kieli on paradoksaalista tietoisen läsnäolon kannalta. Toisaalta sanat vahvistavat läsnäoloamme tässä hetkessä: ”istun ja tunnen hengittäväni. Olen läsnä keskustelukumppanilleni”. Toisaalta sanat leikkaavat todellisuuden staattisiksi paloiksi, tietoista läsnäoloa ei voi kuvata toiselle ihmiselle. Se mistä puhumme, kertoo, mihin huomio suuntautuu. Huomion suuntaaminen taas vahvistaa sen kohdetta. Tärkeää on myös miten sanomme. Millaisilla sanoilla ihminen kuvaa itseään, sellaiseksi hän vähitellen tulee. Ajatukset johtavat tekoihin ja teot muuttuvat vähitellen tavaksi. Tavat ja tottumukset automatisoituvat ja niitä ei pian huomaakaan. Joskus jos viesti ei mene perille voi kyseessä olla puhutun viestin ja tapoja ja tottumuksia ilmentävän viestin ristiriitaisuudesta.
 |
| Welcome to the Ice Hotel by melolou, on Flickr |
Vaikka tietoisen läsnäolon harjoittaminen pohjautuisikin vanhoihin viisaisiin ajatuksiin, täytyy se sovittaa ja muokata itselleen sopivaksi. Tarvitaan hiljaisuutta ja itsetutkiskelua. Arkeen tarvitaan tietoisen läsnäolon tankkauspaikkoja, joihin voi pysähtyä. Siihen voi varata tuolin tai kokonaisen tilan. Mikä se voisi sinulla olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti