Tehkää lumienkeleitä!

Pieni oli oppinut jumppiksessa miten tehdään enkeleitä. Isän kanssa he olivat harjoitelleet sitten oikeassa lumessa. Pienelle on vielä vaikeaa liikuttaa yhtä aikaa käsiä ja jalkoja, mutta se onnistuu vuorotellen ihan hyvin. Tuloksena oli hieno lumienkeli odottamassa äidin kotiinpaluuta. Ihailimme enkeliä ikkunasta ja lähdimme pihalle tekemään niitä lisää. Pieni osaa!

Lumienkeli, ihan selvästi.

Teimme samalla ulkoilulla pienen kävelyn lähimetsään. Lunta on aika paljon ja polut ovat vaikeakulkuisia. Taistelimme eteenpäin kompastellen ja horjuen, tai siis minä horjun pieni kantorinkassa. Pelottavaa. Sitten laskemme vähän mäkeä kotipihassa pulkalla ja ilman. On kiva ettei nyt ole ollut enää niin kylmä.

Illalla katsoimme todella vanhoja digitoituja dioja. Niin paljon, niin onnellisia muistoja. Elämä on kaikesta huolimatta niin hyvää, kun sen vaan huomaa! Olen kiitollinen ihan koko elämästä.

Lähtekää ulos lumienkeleitä tekemään!