Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo kirjan ajatuksia on vielä paljon jäljellä. Tässä kirjoituksessa eletään taaperon kanssa ja mietitään kaiken ohimenevyyttä. Voiko muutokseen suhtautua muuten kuin läsnäololla? Läsnäolomme laatu on keskeinen osa lapsiimme muodostamamme suhteen laatua. Kuten todettua, läsnäolo on tietoisena oloa, huomiokykyä ja halua olla aito, hereillä ja vireessä.
.:Taaperot:.
Jos voimme pysyä tietoisina lapsen mielialojen ja fyysisten tarpeiden äkillisistä vaihteluista ja muutoksista, kuten lapsen äkillisestä väsymyksestä, nälästä tai turhautumisesta, voimme pysyä tasapainossa auttaessamme ylittämään hankalat hetket helposti. Sen sijaan, että suuttuisimme tai joutuisimme tunteen valtaan, voimme saada itsemme kiinni ja vastata hyväksyvämmin ja olemalla avoimemmin läsnä.
Myla kertoo kuinka hänen mielensä oli virittäytynyt ”taaperotaajuudelle” ja kuinka hänen jokahetkiset valintansa riippuivat lapsen niin vahvoista ja äkkiä muuttuvista tarpeistaan. On hyödyllistä muistuttaa itselleen, että tämäkin vaihe on ohi silmänräpäyksessä ja että siihen kannattaa suhtautua – olipa se aika ajoin kuinka hankalaa tahansa – lahjana sekä lapselle että itsellesi.
Vie taapero yksinkertaisiin iloihin: leikkikentälle, pulkkamäkeen, kävelylle joenrantaan tai kaupungin keskustaan vain katselemaan ihmisiä, autoja ja maailman menoa.
 |
| Hooping by niko si, on Flickr |
Lapsi, etenkään taaperoikäinen, ei pidä kiireestä. Sen vaikutuksen tiedostamisella on huomattavia elämän laatua parantavia vaikutuksia. Voimme herätä tarpeeksi ajoissa ja saada lapset hereille ajoissa ilman kiirettä. Voimme elää antamatta kiireemme värittää kaikkea tekemistämme. Voimme tehdä näin muistamalla virittäytyä hengitykseen ja ymmärtämällä, että elämä tapahtuu nyt. Se on arvokas tilaisuus, jota ei ole syytä ohittaa. Voimme tällöin pysähtyä syleilläksemme tietoisesti ja läsnä olevasti.
Voimme myös yrittää olla tekemättä lapsillemme liian tiukkoja aikatauluja. He tarvitsevat aikaa vain makoillakseen, ei televisiota katsellakseen vaan vain ollakseen.
Nukkumaan menon aikaan ei ole kiire mihinkään. Kirjoittajien mukaan noina hetkinä, usein juuri ennen kuin lapset menevät nukkumaan tai odottavat saavansa unen päästä kiinni, voi tapahtua kasvupyrähdyksiä. Maailma on pysähtynyt. Lapsi voi punnita jotain tapahtunutta tai jotakin, joka häiritsee häntä. Asioilla on tilaisuus pulpahtaa pintaan yön hiljaisuudessa. Jos on aikaa ne järjestäytyvät itsestään. Kaikki on kuitenkin ohimenevää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti