Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 19. Resonanssi, virittäytyminen ja kosketus

10.2.2012

Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 19. Resonanssi, virittäytyminen ja kosketus

Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo kirjan tässä kirjoituksessa värähdellään eli resonoidaan toisten lähellä tässä hetkessä. Näin saa virittäydyttyä samaan elämän rytmiin. Kosketus taas puolestaan on hyvin konkreettista läsnäoloa.
  

.:Resonanssi:.

Elämämme pyörivät toistemme vetovoimakenttien ympärillä fyysisesti, emotionaalisesti ja psyykkisesti. Olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiimme hienovaraisin ja vähemmän hienovaraisin tavoin, joskus tietoisesti, toisinaan täysin tiedostamatta. Resonoimme yhdessä keinuen ja kävellen, yhdessä hengittäen, joskus samalla pehmeästi laulellen tai hymisten.

Yhdessä resonointi ei koskaan voi olla rikkaampaa kuin juuri nyt, tällä hetkellä, vaikka meidän pitäisi juuri nyt valmistaa illallinen tai pestä pyykki tai puhelin soisi ja keskeyttäisi meidät. Tämä on hyvä syy astua hengityksen tanssiin niinä hetkinä, kun on mahdollista. Aistitko toisen hengityksen?

Huomaatko miten vauva on tässä hetkessä äitinsä kiertoradalla, ja he keskustelevat tuhannella eri tavalla? He ovat tuhannella aaltopituudella koskettavien kehojensa ja välissään olevan ilman kautta.

Kirjoittajat kertovat miten pieninä heidän lapsensa kokivat jatkuvaa vuorovaikutusta vanhempiensa kanssa. Se muodostaa rakkauden siteet ja tuo maailman hyväntahtoisuuden ja vastaanottavuuden nuoreen elämään, piittaa sen puhtaudesta, kunnioittaa sen viattomuutta ja hoivaa nuoren elämän kehkeytymistä.

Moment Of Joy by -Gep-, on Flickr


.:Virittäytyminen:.

Virittää tarkoittaa saattaa tasapainoon. Myla kirjoittaa kirjassa: ”Tunnen hänen kehonsa pehmentyvän ja rentoutuvan vasten omaani. Hänen on helppo kertoa minulle sanattomasti, mitä haluaa”. Hyvä neuvo, on että kun vanhempi tuntee menettävänsä yhteyden taaperoonsa ja huomaa tämän aktiivisuuden kasvavan riehaantumiseen asti, voi asettua lattialle makuulle ja antaa lapsen kiivetä hänen päälleen leikkimään hänen kehollaan. Hän antaa lapsen kirjaimellisesti ottaa uuden kosketuksen itseensä. Pikkuhiljaa lapsi alkaa hiljentyä, kunnes hän hetken päästä makaa äitinsä päällä koko pituudellaan, leväten ja mukautuen vanhemman hengityksen tyynnyttävään rytmiin.


.:Kosketus:.

Kosketus on perustava inhimillinen kokemus ja hyvin tärkeä jokaisen terveydelle. Lapsen ja vanhemman yhteydessä on jatkuvaa koskettelua, lämpöä ja pehmeyttä.

Kosketus sisältää tunteen yhdistymisestä. Se voi olla yhdistävä kokemus, jossa koemme yhdistymisestä. Se voi olla yhdistävä tapa tietää, ettemme ole yksin. Kosketus luo tietoisuutta ja asettaa meidät yhteyteen maailman kanssa. Kosketamme ja meitä kosketetaan kaikkien aistiemme kautta: kuulon, näköaistin, hajuaistin, makuaistin sekä myös ihon tuntoaistin kautta. Lapsen koko olemusta kunnioitetaan, kun häntä kosketetaan tietoisesti, hellyydellä ja kunnioittaen.

Kun olemme virittäytyneet lastemme taajuudelle, tietoisia heidän energiastaan ja tunnetilastaan, voimme aistia paremmin, milloin he tarvitsevat rakastavaa kosketusta tai syleilyä ja milloin heidät on parasta jättää yksin.
 


Lue myös edellisiä osia:

Ei kommentteja: