Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 23. Tasapaino

Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo kirjasarjan kirjoituksessa etsitään tasapainoa vanhemmuuden haasteissa. Kun tunnemme olevamme tasapainossa, meidän on mahdollista arvostaa lapsen myönteisiä puolia takertumatta siihen, että myönteisten puolien on oltava jatkuvasti esillä.

Uusi vanhemmuuden tapa on mahdollinen: tasapainoisempi ja eheämpi vanhemmuus. Se on mahdollinen, jos voimme ruveta kiinnittämään huomiota ja nähdä joka hetkessä tarjolla olevat valintamme. Vanhempina keikumme jatkuvasti vapauden ja rajojen, luottamuksen ja epäluottamuksen rajapinnalla; toiminnan ja hiljaisuuden, roskan ja sisällön, yhteyden ja erillisyyden rajalla.

.:Ohimenevää:.

Se, mikä meistä tuntuu nyt oikealta, saattaa ajan myötä muuttua. Se on jatkuva tapahtumaketju, sillä tasapainon keskipiste muuttuu koko ajan. Jokaisen meistä on määriteltävä itse, mitä tasapaino meille tarkoittaa, ja luotava se itsellemme ja perheellemme hetkestä toiseen. Lastemme sisäinen tasapaino riippui meidän kyvystämme vastata heidän tarpeisiinsa.

Tuntiessamme, että lapsemme eivät ole tasapainossa, voi olla hyödyksi käydä hänen aikataulunsa ajatuksella läpi. Onko toiminnan ja rauhallisten hetkien välillä tasapaino? Mitä ruokia hän syö? Kuinka paljon unta hän saa? Antamalla heille enemmän rutiinia, hiljaisuutta ja aikaa vain heidän kanssaan saattaa olla juuri tarvittava resepti..

Jump! by cuellar, on Flickr

.:Rauhallisia hetkiä:.

Ne voivat olla hiljaisia, unenomaisia hetkiä kylvyssä tai leikkiä lapsen kanssa muistaen olla täysin läsnä. Se voi olla tarinankerrontaa tai laulamista tai muuta yhdessä tekemistä kuten piirtämistä, muffinssien leipomista tai kivien heittelyä veteen. Uudistuminen voi tapahtua niinkin yksinkertaisesti kuin rauhassa sylikkäin maatessa. Kun panemme kalenterimme syrjään, voimme tuoda tietoisuutemme hengitykseen pitäen sen hitaana ja syvänä, tuntea lapsemme rentoutuvan ja hänen hengityksensä hidastuvan luonnostaan rytminsä löytäen harmoniassa omamme kanssa.

Jokainen tilanteemme on erilainen. Joka hetki on uusi. On oltava herkkä kuulemaan lasta ja hänen tarpeitaan, eikä pidä tyrkyttää omaa tahtoaan, vaan ottaa huomioon heidän vihjeensä ja vastata niihin intuitiivisesti ja hiovasti joka hetkessä.

.:Lapsen harrastuksista:.

Lapset tuntevat voimansa löytäessään omat ainutlaatuiset kiinnostuksen kohteensa ja taitonsa. Lasta on autettava löytämään sielua kehittäviä toimintoja – olivatpa ne itämaisia taistelulajeja, tanssia, urheilua, musiikki-instrumentin soittamista, reppuretkeilyä, piirtämistä, esineiden korjaamista tai rakentelua, päiväkirjan kirjoittamista, laulamista tai räppäämistä tai mitä tahansa heidän olemustaan puhuttelevaa. Niitä tarvitaan tasapainottamaan kuluttamiseen suuntautuneen kulttuurin nopeita väristyksiä.

Lasten harrastuksissa on löydettävä tasapaino kahden ääripään välillä: lastemme aikataulujen täyteen ahtamisen, liian monien vaihtoehtojen ja harrastusten järjestämisen ja toisaalta lasten luovan purkautumiskanavan etsimiseksi heidän ainutlaatuisille lahjoilleen ja luovuudelleen.

.:Vapautta ja rajoja:.

Huomaamme jatkuvasti miettivämme, mikä on sopiva määrä vapautta. Mikä on haitallista ja mikä harmitonta. Toisinaan emme voi tehdä mitään parantaaksemme asioita Lapset tarvitsevat yksityisyyttä ja paljon henkistä tilaa, mutta he tarvitsevat silti yhä tukeamme ja opastustamme siirtyessään ulos maailmaan. Rajat, jotka heijastavat arvojamme ja osoittavat, että välitämme ja huolehdimme..

On kovaa työtä löytää ratkaisuja, joiden kanssa voimme elää ja jotka eivät ole täysin riistäviä ja rankaisevia. Kamppaillessaan löytääkseen itsensä me voimme tarjota kannustavan viitekehyksen, jonka sisällä he voivat koetella voimiaan ja joka auttaa heitä löytämään paikkansa. 

Aina ei kuitenkaan ole lasten etujen mukaista sallia heidän tehdä mitä haluavat, antaa heille kaikki haluamansa ja tehdä heidät ”onnellisiksi”. Oma ainutlaatuinen kokemuksemme ja halumme työskennellä tietoisesti erilaisissa tilanteissa voi auttaa meitä löytämään luovia tapoja, joilla lapset voivat löytää omat uudet mahdollisuutensa sisäiseen tasapainoon.

.:Luottamus:.

Lasten opettaminen luottamaan toisiin ihmisiin ja suhtautumaan heihin toisinaan terveen epäilevästi tietyissä olosuhteissa on haastavaa. Tilanteissa joissa toiset ihmiset omasta mielestämme ovat epäkunnioittavia, petollisia tai omituisia, voimme kysyä lapselta, miltä heistä näissä tilanteissa tuntuu ja tukea heidän tunteitaan. Käytöksen nimeäminen sellaiseksi, kuin sen näemme, on tärkeä elämän oppi. Tarkkanäköisyyden kehittäminen nähdäkseen, kuinka toiset meitä kohtaan käyttäytyvät, on opittava taito.

Tieto siitä, milloin sanoa ”ei” on tärkeä. Se viestii luottamuksesta tai sen puutteesta. Se on tieto siitä, miten tämän viestin voi välittää selkeästi ilman, että se kuulostaa vihamieliseltä tai hylkäävältä. Haastavaa on myös päättää, milloin on sopivaa auttaa ja tukea lasta, milloin lapsen on tärkeä tehdä asia itse.

Lue edellisiä osia:

Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 11. Retriitti jatkuu

Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 12. Harjoituksen tärkeys
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 13. Hengittäminen
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 14. Harjoitus vapauttaa ajattelun
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 15. Tarkkanäköisyys vastaan arvostelu
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 16. Kirjeitä
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 17. Elämän alku
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 18. Pienen tarpeet
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 19. Resonanssi, virittäytyminen ja kosketus
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 20. Läsnäoloa kiireettä
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 21. Valintoja
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 22. Kontaktissa